Anoppi yrittää "pakottaa" kastamaan lapsen

Minusta kyllä tuollaisissa asioissa täytyy pitää kiinni omasta vakaumuksestaan eikä toisen mielen pahoittamisen pelossa vaan kastattaa jos ei kerran lapsen vanhemmat itse halua. Ette tee anopille mitään pahaa, kun päätätte asian itsenäisesti. Se on teidän oikeutenne ,ja jos anoppi siitä pahoittaa mielensä niin se on voi voi.

Jos kumpikaan teistä ei kuulu kirkkoon, niin ei lastanne voi kastaa.

lasta ei voida kastaa eli liittää seurakuntaan, jos ei kumpikaan vanhemmista kuulu ev.lut. seurakuntaan. Kertokaa, jos olen väärässä.

pistää anoppi järjestykseen. Eihän hänellä ole mitään oikeutta puuttua teidän päätöksiinne.

olivat kauan sitten samanlaisessa tilanteessa, kun minä synnyin. Pappani ei tullut nimijuhliin ollenkaan, kun jumalaton lapsi tuli sukuun. Onneksi silti ei minua siitä rankaissut, vaan oli maailman ihanin isoisä.



Teidän pitää vanhempina toimia niin kuin teistä on oikein. Lapselle parasta ovat vanhemmat, jotka toimivat oman etiikkansa mukaan. Itse ehkä koittaisin käydä rauhallisen keskustelun anopin kanssa aiheesta, kertoisin että ymmärrän hänen kantansa asiaan ja kunnioitan sitä, mutta en voi toimia muuten kuin omien arvojeni mukaan. Aikuisen ihmisen pitää hyväksyä asia, ja jos ei hyväksy, te ette voi sille mitään.



Minusta kasvoi avarakatseinen ja kaikkia elämänkatsomuksia kunnioittava ihminen. Vanhempani kysyivät toisinaan, haluaisinko mennä uskonnonopetukseen ja mummun kanssa opeteltiin kymmenen käskyä. Jo ala-asteen ensimmäisillä luokilla opin myös islamista, hinduista ja juutalaisista. Ennen kaikkia opin kunnioitusta ja arvostusta muita ihmisiä kohtaan. Mustalaisia, tummaihoisia, vammaisia... Samaan aikaan luokkakaverit lukivat satuja Mariasta ja aasista. En voi koskaan kiittää vanhempiani tarpeeksi siitä, että antoivat minulle tämän mahdollisuuden.

se ei ole "satu Mariasta ja aasista" vaan se on jouluevankeliumi. Eipä ole yleissivistyksessäsi hurraamista!

No se ei ollut jouluevankeliumi, jota luettiin vaan fiktiivinen kirja nimeltään Maria ja aasi. Tiedän sen, koska kävin itse kuuntelemassa. Koska itse halusin.



Mulla oli 5.luokalla paremmat tiedot kristinuskon perusteista kuin uskonnon opetukseen osallistuvilla luokkakavereillani. Meillä ei verhottu uskontoa satuihin ET:ssä, vaan ihan rehellisesti kerrottiin mistä on kyse. Eikä mulla ole vieläkään mitään kristinuskoa vastaan.

Kumpikaan meistä vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja olemme sitä mieltä, että lapsi saa päättää hieman isompana itse uskonasioista. Emme siis aio tuputtaa tai toisaalta mitenkään "mustamaalatakaan" kristinuskoa. Anopin mielestä kuitenkin lapsi pitäisi kastaa ja hän on muistutellut siitä alituisesti. Omat vanhempani suhtautuvat ymmärtäväisemmin kastamattomuuteen. Asumme myöskin suurehkossa kaupungissa, joten koulussa on hyvin tarjolla ET-opetusta eikä kastamattomia syrjitä mitenkään. Ei tekisi mieli pahoittaa anopin mieltä, mutta hieman kiperä tuo tilanne silti on. Mietityttää, että mitenköhän tässä toimisi.

jos ette kirkkoon kuulu?

Kumpikaan meistä vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja olemme sitä mieltä, että lapsi saa päättää hieman isompana itse uskonasioista. Emme siis aio tuputtaa tai toisaalta mitenkään "mustamaalatakaan" kristinuskoa. Anopin mielestä kuitenkin lapsi pitäisi kastaa ja hän on muistutellut siitä alituisesti. Omat vanhempani suhtautuvat ymmärtäväisemmin kastamattomuuteen. Asumme myöskin suurehkossa kaupungissa, joten koulussa on hyvin tarjolla ET-opetusta eikä kastamattomia syrjitä mitenkään. Ei tekisi mieli pahoittaa anopin mieltä, mutta hieman kiperä tuo tilanne silti on. Mietityttää, että mitenköhän tässä toimisi.

jos ette kirkkoon kuulu?

http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/BB9D352630B7B908C2257022004164F0?Open…

ap:lle että juuri tästä on kysymys siinä, miksi kannattaa antaa lapselleen mahdollisuus oppia erilaisista maailmankatsomuksista. Kun tietää enemmän, pelkää vähemmän, eikä tarvitse hyökkäillä toisten kimppuun peloissaan. Lapsenne saa valita itse uskontonsa, eikä hänen tarvitse pelätä ihmisiä jotka ajattelevat toisin ihan varmuuden vuoksi. Kun ymmärtää, ei tarvitse vihata, haukkua tai mollata muita.

Minusta se on hieno juhla ja tapahtuma. Minäkään en mihinkään usko, mutta silti halusin kasteen, se on vaan jotenkin kulttuuriin kuuluva juttu ja ihan kaunis tapahtuma.

ap:lle että juuri tästä on kysymys siinä, miksi kannattaa antaa lapselleen mahdollisuus oppia erilaisista maailmankatsomuksista. Kun tietää enemmän, pelkää vähemmän, eikä tarvitse hyökkäillä toisten kimppuun peloissaan. Lapsenne saa valita itse uskontonsa, eikä hänen tarvitse pelätä ihmisiä jotka ajattelevat toisin ihan varmuuden vuoksi. Kun ymmärtää, ei tarvitse vihata, haukkua tai mollata muita.

Muslimeilla on ihana mahdollisuus aina valita kuoleman ja uskonnon välillä.

voi järjestää toki myös muuten. Voi miettiä ihan itse, minkälaisen juhlan haluaisi lapselleen, jos tietyt automaattiset perinteet eivät tunnu välttämättömiltä vain tavan vuoksi ja jos ei asiaan usko, miksi ei voisi järjestää oman näköistä juhlaa?

Nyt tarttis hieman avata tuota kommenttia, ei ihan aukea noin itsestään. Kristinuskoonhan myös kuuluu "usko tai kuole" -ajatus.

Kun nainen saa poikia, siitä kasvaa ihan idiottii ja se ei enää tee mitään oikein. Saunan taa kaikki anopit. Miniän elämä olisi helpompaa.

Nyt panette välit poikki anoppiin ja ette annan ikinä tavata lastenlastaan. Jos miehesi sanoo, että haluaisi olla äitinsä kanssa tekemisissä, alat seksilakkoon.

Tsemppiä. Voimahali sinulle.

Kumpikaan meistä vanhemmista ei kuulu kirkkoon ja olemme sitä mieltä, että lapsi saa päättää hieman isompana itse uskonasioista. Emme siis aio tuputtaa tai toisaalta mitenkään "mustamaalatakaan" kristinuskoa. Anopin mielestä kuitenkin lapsi pitäisi kastaa ja hän on muistutellut siitä alituisesti. Omat vanhempani suhtautuvat ymmärtäväisemmin kastamattomuuteen. Asumme myöskin suurehkossa kaupungissa, joten koulussa on hyvin tarjolla ET-opetusta eikä kastamattomia syrjitä mitenkään. Ei tekisi mieli pahoittaa anopin mieltä, mutta hieman kiperä tuo tilanne silti on. Mietityttää, että mitenköhän tässä toimisi.

että ymmärrät hänen mielipiteensä kun kerran itse kirkkoon kuuluu, mutta että vauvan vanhemmista kumpikaan ei kuulu kirkkoon ja alat ärtyä tuohon alituiseen muistutteluun. Vaikka anoppi kuinka monta kertaa huomauttaisi, te ette kasta vauvaa niiden huomautusten takia vaan huomauttelusta seuraa ainoastaan ärtymystä ja kitkaa välillenne.



Ehdota että anoppi kertoo lapsentasoisesti uskonnostaan ilman tuputtamista, ja kun lapsi on rippikoulu-ikäinen, saa liittyä kirkkoon tai mihin haluaa, ettekä te ole esteenä.