Hävettääkö avioero?

Miksi ihmeessä hävettäisi? itse halusin erota ja erosin.

Ei hävettäisi, jos sellaista joskus miettisin. Emme elä enää 1800-luvulla.

Hävettäisi korkeintaan se, että halusi niin kipeästi prinsessapäivän, että kelpasi kuka tahansa, että pääsi naimisiin.

Lähinnä vain oma typeryys, mietin vieläkin miksi ylipäätään piti mennä naimisiin.

Ero ei hävetä, mutta joskus ehkä vähän hävetti exän puolesta, kun hän kliseisesti ns. pikkulapsivuosina alkoi "stressaantuneena" panemaan nuorempaa työkaveriaan ja heivasi sitten lopulta perheensä. Koko juttu tuntui huonolta vitsiltä, mutta oli valitettavasti totta.

Ei ole tullut koskaan mieleenkään.

Hävetti, vaikka itse tein aloitteen miehen sairaalloisen mustasukkaisuuden takia. Olisin halunnut lapsille ehjän ydinperheen. Nyt, kun lapset ovat isoja, huomaan heidän häpeävän eroperhettään, koska kenenkään kaverin vanhemmat eivät ole eronneet. Ja vaikka olemme eksän kanssa hyvissä väleissä, olleet kaiken aikaa.

Ei todellakaan. Ja lapsikin alkusurun jälkeen on sanonut, että meidän on parempi elää kaksin. Poika 16 v. Erosta neljä vuotta. Mies lähti toisen matkaan.

Minua ainakin hävettäisi, jos olisin viettänyt isoja prinsessahäitä kaikkine kromeluuksineen ja sitten eroaisin 1-2 vuoden päästä. Näin on käynyt nyt useammalle tuttavapariskunnalle.

Toi on muuten aina niin huvittavaa, mikä tällä av-palstalla nousee usein esiin: "lapsikin on niin tyytyväinen ja onnellinen, nyt kun erottiin". Joo usein varmaan näin on, mutta pitääkö tehdä niiden "väärien miesten" kanssa niitä penskoja?

Kyllä kai se lapsi on tyytyväinen, jos se riitely ja huutaminen loppuu. Mutta kyllä fakta on se, että jokainen lapsi kaipaa isäänsä ja äitiänsä ja toivoisi heidän olevan yhdessä ja saavansa asua molempen luona.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2013 klo 03:41"]

Toi on muuten aina niin huvittavaa, mikä tällä av-palstalla nousee usein esiin: "lapsikin on niin tyytyväinen ja onnellinen, nyt kun erottiin". Joo usein varmaan näin on, mutta pitääkö tehdä niiden "väärien miesten" kanssa niitä penskoja?

Kyllä kai se lapsi on tyytyväinen, jos se riitely ja huutaminen loppuu. Mutta kyllä fakta on se, että jokainen lapsi kaipaa isäänsä ja äitiänsä ja toivoisi heidän olevan yhdessä ja saavansa asua molempen luona.

[/quote]

Pienet lapset varmasti ajattelevatkin noin ja toivovat vanhempien yhdessäoloa. Teini-ikäinen käsittää asioita jo aivan eri lailla, eikä välttämättä lainkaan kaipaa vanhempia saman katon alle. Esimerkiksi se kotoa muuttava vanhempi voi jo ennestäänkin olla lapselle varsin etäinen. Tähän jos lisätään se, että lapsi näkee vanhempien riidat tämän etäisemmän vanhemman syynä, hän ei välttämtätä mitenkään kaihoa tämän vanhemman seuraa.

En itse ole eronnut enkä eroperheestä, mutta en oikein pidä tuosta sinisilmäisyydestä, että lapsi aina toivoo asiaa x ja y. Ihmiset ja perheet on erilaisia.

hävettää.

kummatkin. mutta pahin on tämä viimesin.rakastin miestä ihan älyttömästi! ja miten hän tuhosi ennen lähtöä talouteni,vei luottotietoni. hylkäsi minut ja lapset ja lähti uuden akan matkaan :( en tokene tästä koskaan.