Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Laihtumisen psykologia ja ympäristö
24.01.2013 |
Kertokaapa minulle yksi asia, arvon av-raati.
Olen ollut sadan kilon tonnikeiju, välillä jojolaihduttanut jopa yli kymmenen kiloa, aina kaikki tullut takaisin. Joskus jopa hieman korkojen kera, mutta aina se on tasoittunut tuohon totuttuun sataan kiloon.
Ympärilläni on aina ollut samat ihmiset jotka ovat kommentoineet syömisiäni. Kommentoineet vaatteitani. Kommentoineet painoani.
Nyt kun olen elämäntapamuutoksen myötä onnistunut tiputtamaan painoani niin, että olen vajaan kolmen kilon päässä normaalipainon ylärajasta saan koko ajan kuulla kauhisteluita siitä miten olen liian laiha, olen laihtunut liian nopeasti ja nyt pitäisi kyllä jo lopettaa. Samojen ihmisten suusta, siis. Ja huom, olen yhä lievän ylipainon puolella. Näinkö todellakin toiset ihmiset tarvitsevat juuri minut pönkittääkseen haurasta egoaan, sekä työpaikalla että suvun sisällä?
Paskat sanon minä, onneksi en voisi vähempää välittää. Enää. Elämä karaisee. Kovin on jännä ilmiö kuitenkin. Onko tämä kovin yleistä?
Kommentit (5)
eräs vähintään lievästi ylipainoinen:
- että älä hyvä ihminen enää laihduta,olet mennyt naamasta ihan surkean näköiseksi(olin silloin 57kg pit.160 joten not liian laiha).
- Toinen on anoppi joka on lihava: joka kerta kun menemme sinne niin hän katsoo asiakseen sanoa että taas sää oot laihtunut että eihän susta ole enää mitään jäljellä, (olin lihonut pari kiloa joulun alla).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin erilaiselta toisten silmissä. Sama on urheiluhullujen kanssa, joiden elämä pyörii citymaratoninen ympärillä.
Mitä nyt ylipäätään kuuluu hyviin tapoihin Suomessa? Toisen ulkonäön kommentoiminen ylipäätään?
Laihtuneelle kuuluu taivastella miten hän on keventynyt, lihoneelle ei saa sanoa kilojen kertymisestä.
Laihtumiseen liittyy tosiaan paljon psykologiaa, eikä sen kanssa kannata mielestäni nousta muiden yläpuolelle. Kommentteja kaipaa kuitenkin... Ja koska tahansa voi olla se päivä, kun retkahdus alkaa ja lihavuus palaa. vrt. alkoholismi.
hyvin erilaiselta toisten silmissä. Sama on urheiluhullujen kanssa, joiden elämä pyörii citymaratoninen ympärillä. Mitä nyt ylipäätään kuuluu hyviin tapoihin Suomessa? Toisen ulkonäön kommentoiminen ylipäätään? Laihtuneelle kuuluu taivastella miten hän on keventynyt, lihoneelle ei saa sanoa kilojen kertymisestä. Laihtumiseen liittyy tosiaan paljon psykologiaa, eikä sen kanssa kannata mielestäni nousta muiden yläpuolelle. Kommentteja kaipaa kuitenkin... Ja koska tahansa voi olla se päivä, kun retkahdus alkaa ja lihavuus palaa. vrt. alkoholismi.
kyllä, tyyliin näytätpä hyvältä, jatka samaan malliin, mutta en näytätpä surkealta.
Miksikähän vain pyöreäposkinen on hyvännäköinen??
Itselläni on sellainen naaman luusto että korkeat poskipäät tulevat helposti näkyviin ja muutenkin pienet ja kapeat kasvot, eikä kasksoisleukaa.
Minusta on loukkaavaa kun haukutaan surkean ja kituvan näköiseksi vaikka normaalipainossa hyvinkin.
Minusta tämä kuvastaa jotenkin kommentin antajan omaa suhdetta painoon.
tosi nuori kun laihduin ekaa kertaa. 20 oli lasissa. Nyt olen 25, en mielestäni vieläkään kuiva vaikka laihtunut.
T: 2
Alue: Aihe vapaa
todella tavallista.
Olin ennen normaalipainoinen tai oikeastaan hoikka. Lihoin todelliseksi kiloprinsessaksi masennuksen vuoksi. Kun lopulta tein asialle jotain, juurikin tuossa normaalipainon rajoilla ihmiset alkoivat päivitellä ihan samalla tavalla kuin sinulle. Voi kun olet laiha, liian nopeasti menee, älä vain enää. No laihduin sitten kumminkin takaisin teini-iän painoon. Siinä pysyin vuoden verran kunnes masennus toi taas rapakunnon. Nyt olen laihduttamassa noita tuhoja pois. Tällä kertaa hyvin rauhallisesti. Nyt taas normaalipainoisen ylärajalla olen kuullut jopa sanan 'anorektinen'. Oli niin tökerö reaktio etten osannut sanoa MITÄÄN. Ihmiset eivät ymmärrä laihdutuksen ja syömishäiriön eroja.
Hauskin oli kaverini joka soitti minulle. Vastasin puhelimeen ja pahoittelin hengästymistä sillä olin juuri kuntopyörän päällä. Hän ei kyennyt peittelemään harmiaan kun kysyi olenko laihtunut. Sama kaveri käyttäytyi todella ahdistavasti kun laihduin ensimmäisen kerran. Puhui siitä jatkuvasti ja kehui ylimalkaisesti KOKO ajan.