Säälitkö äitejä, joilla on pelkkiä poikia? Tai isejä, joilla pelkkiä tyttöjä?

enemmän, jos siihen kuuluu ainakin yksi poika. Tyttöjen isät näyttävät jotenkin niin yksinäisiltä ja ulkopuolisilta naisjoukon keskellä.



Äidit taas useimmiten haluavat edes yhden tytön, mutta päätyvät kuitenkin suosimaan ja lellimään poikaa.



Itselläni on kaksi tyttöä ja poika ja olen kyllä tyytyväinen että saatiin molempia, kuten mieskin. En kuitenkaan sääli muita.

ja olen toivonut kovasti tyttöä. Olen sen ohan myöntänytkin. Ja ymmärrän toki jo joku haluaa minua sääliä, niin antaa mennä. Mutta lapsiani on ihan turha lähteä säälimään. Heillä on mahtava veljes porukka ja ovat tosi onnekkaita kun heillä on toisensa. Ovat parhaita kavereita. Lisäksi eivät ole jääneet mistään rakkaudesta vaille vaikka eivät ole tyttöjä. Rakkautta on annettu maksimilla ja yhtään enempää ei olisi tyttöäkään voitu rakastaa. Joten sen lasten säälimisen voitte lopettaa heti alkuunsa.

enemmän, jos siihen kuuluu ainakin yksi poika. Tyttöjen isät näyttävät jotenkin niin yksinäisiltä ja ulkopuolisilta naisjoukon keskellä.

Äidit taas useimmiten haluavat edes yhden tytön, mutta päätyvät kuitenkin suosimaan ja lellimään poikaa.

Itselläni on kaksi tyttöä ja poika ja olen kyllä tyytyväinen että saatiin molempia, kuten mieskin. En kuitenkaan sääli muita.

että pelkkien tyttöjen perheissä isät jäävät jotenkin ulkopuolisiksi. Jotenkin tahallaan. Tuttavapiirissäni on useampikin tällainen perhe ja niissä äiti touhuaa tytärten kanssa aika lailla kaikkea, mutta isä ei osallistu.

Meillä pelkkiä poikia ja olemme huomattavasti enemmän yhdessä koko perhe. Toisaalta olemme aika liikunnallisia molemmat vanhemmat ja tällainen sporttinen meno sopii poikien kanssa hyvin.

Mutta äitinä en ole jokatapauksessa jäänyt mtienkään ulkopuolelle.

Joskus tullut mieleen kun näkee perheen jossa vaikka kolme tyttöä että tunteekohan isä itsensä hiukan ulkopuoliseksi, mutta enpä usko että lapsiaan rakastaisi yhtään enempää vaikka mukana olisi poikakin.

Tai, ehkä vähän niitä tyttöperheiden isiä. Ne vaikuttavat usein jotenkin ulkopuolisilta perheissään.

en sääli miestäni.

Takaisin koulunpenkille, mars! Älkää ainakaan "auttako" lapsianne läksyissä!

tarvitse sääliä, mulla on 2 poikaa ja pojalla on poika ja tyttö. Mukavaa seurata tytön kasvua.

ja kyllä vaan sen huomaa että sisko menee kuitenkin kavereiden edelle (ja niin toki saa/kuuluu ollakin).

tai poikia joilla ei ole veljeä.

Tyttö-poikapari on surkea niiden lasten kannalta.

Muah, no ei tuossa ole mitään säälimistä. Kyllä niitä kavereita löytyy muualtakin kuin oman perheen sisältä.

T: siskoton nainen

Öö, me ainakin yritettiin aina eksyttää kaverin sisko, ettei se änkeisi meidän leikkeihin mukaan. :)

Jos taas puhut aikuiselämästä, niin ehkä me siskottomat naiset voidaan sitten muodostaa toisillemme ystävinä siskon korvikkeita. ;) En ole koskaan ajatellut, että olisin jäänyt jostain paitsi, kun mulla ei ole siskoa.

Noh, minä taas tiedän, että olet jäänyt paljosta paitsi, minulla on läheinen sisko. Itse myös vähän pidän näitä kaksilapsisten perheiden tyttö-poika-pareja vähän onnettomina, kun ei ole sitä oman sukupuolen sisarusta. Vanhemmille se tietenkin on rikkaus, että saa kasvattaa molempia sukupuolia.

Yksilöistähän tässä on kyse. Joku on haaveillut koko ikänsä pienestä prinsessasta ja vaaleanpunaisesta vauva-ajasta ja pettyy kerta toisensa jälkeen niihin poikiin. Toinen taas kokee, että on helpompaa ja mutkattomampaa kasvattaa niitä poikia, kun ei tarvitse miettiä sitä omaa naiseutta ja niitä kompastuskiviä.



Sen verran itse koen, että minulla on sekä veli että sisko ja siskon kanssa ollaan läheisiä. Olisi jäänyt paljon lapsuudesta pois, jos ei olisi ollut siskoa.



Nyt minulla on kaksi poikaa, ja olen oikein tyytyväinen tilanteeseen ja erityisesti siihen, että esikoinen sai tyttövaltaiseen sukuun pikkuveljen. Toisaalta saan jatkuvasti säälittelyjä esim. miehen siskolta, jolla on kaksi tyttöä. Hän kun kokee, että menetän jotain oleellista, kun minulla ei ole tyttöjä. Anoppini on samoilla linjoilla, tytöt ovat hänestä vain kivempia (suora lainaus). Olen ottanut sen linjan, että annan toisten luulla ja kuvitella, itsepäs tiedän paremmin.



Yhteiskunta tuntuu tukevan oletusta, että olisi tärkeää, että perheissä olisi lapsia molempaa sukupuolta. Kovasti perustellaan sillä, että isä haluaa pojan ja äiti tytön. Totuus kuitenkin on, että noissa tilanteissa se isä/äiti haluaa itsensä kaltaisen tai haaveilemansa lapsen, ja tällä ei ole mitään tekemistä sen sukupuolen kanssa. On surullista olla vanhemman toivetta suorittava lapsi. Antakaa siis niiden tyttöjen olla poikamaisia ja poikien rauhallisia haaveilijoita. Lakatkaa lataamasta mielikuvia tytöistä, jotka rakastavat shoppailua ja pojista, jotka rakastavat nikkaroimista. Tärkeää olisi antaa sen lapsen olla omanlaisensa ja toivottu ihan omana itsenään eikä jonain haavekuvana.



Itse iloitsen siitä, että lapsillani on samaa sukupuolta oleva sisarus. Toisaalta haaveilen kolmannesta, ja vaikka edelleen tulisi samaa sukupuolta, ei varmaan se läheisyys enää synny tuosta vaan, kun ikäeroa on jo jonkun verran. Lisäksi kolmas lapsi joutuu aina hakemaan paikkaansa. Mutta kyllä se kolmaskin poika olisi tervetullut!

itse tyytymättömiä tilanteeseensa.

en

kun menimme yhteen, niin emme suunnitelleet koskaan lapsia. Jos ei ole kaivannut ksokaan lapsia, ja kun saa, niin huomaa saaneensa suuren lahjan. Mitä säälittävää siinä on?



ehdimme olla yhdessä 10 vuotta ennen lapsia.



mulle lapset on ihmisiä, ei sukupuolensa edustajia.



meillä on tyttöjä. Isä on saanut kaverin kaikkiin harrastuksiinsa, minä en.

Jolla kaksi tyttöä. Oli jotenkin hupaisaa kun tulin olohuoneeseen ja perheen isä leikki tyttöjen kanssa barbeilla joku rimpsu päässään. Ei nyt varsinaisesti säälittänyt, mutta tuli mieleen että kyllä tähän taloon varmaan poikakin mahtuisi. Itsellä ei vielä lapsia, mutta toivon aikanaan saavani molemmat.

"Totuus kuitenkin on, että noissa tilanteissa se isä/äiti haluaa itsensä kaltaisen tai haaveilemansa lapsen, ja tällä ei ole mitään tekemistä sen sukupuolen kanssa. On surullista olla vanhemman toivetta suorittava lapsi. Antakaa siis niiden tyttöjen olla poikamaisia ja poikien rauhallisia haaveilijoita. Lakatkaa lataamasta mielikuvia tytöistä, jotka rakastavat shoppailua ja pojista, jotka rakastavat nikkaroimista. Tärkeää olisi antaa sen lapsen olla omanlaisensa ja toivottu ihan omana itsenään eikä jonain haavekuvana."



Tää oli kuin suoraan mun suusta. Just sanoi ystävälle, et sukupuolen toivominen tuo aina mukana jonkin oletuksen siitä, millainen tämän lapsen tulisi olla. Vastauksesi alkuperäiseen kysymykseen: en sääli ihmisiä sen mukaan, onko heillä tyttöjä vai poikia. Hieman säälin vanhempia, jotka toivovat tyttöä/poikaa, joka ei sitten olekaan heidän odotusten mukainen. PALJON säälin näiden vanhempien lapsia.

säälin veljeäni, joka ei kelvannut isälleni, kun ei lähtenyt metsälle.



Multahan ei ksokaan kysyttykään, koska olen tyttö.

on sairautta. Varsinkin jos kyseessä on näinkin pinnallinen asia kuin lapsen sukupuoli. Hohhoijaa, elämän hankkimista voisin taas suositella.

että kaikki naiset haluaa tytön ja kaikki miehet pojan? Itse olen aina toivonut pientä poikaa ja täytyy sanoa että kun kuulin että kolmaskin lapsemme on tyttö, koin pettymyksen ja luopumisen tunteita, sillä tiesin silloin ettei minusta tule pojan äitiä. Pettymys meni kuitenkin pian ohi ja rakastan tyttökolmikkoamme enemmän kuin mitään ja on ihanaa seurata siskosten kasvua.



Silti aina kun puhutaan miten pojat rakastavat äitejään jne, koen ihan pienen ohimenevän vihlaisun. En silti vaihtaisi yhtäkään tytöistäni.

Itse olen vanhempieni ainoa tytär ja olen aina pitänyt asemastani. En todellakaan ole kaivannut siskoa, musta on ihana olla ainoa tyttö.

Joka päivä itkettää mieheni puolesta. Meillä on nimittäin kaksi tyttöä. Tytöt ovat ihania ja mieheni rakastaa heitä ja touhuaa ja leikkii..

Mutta onhan tämä aivan hirveä tragedia nykyajan Suomessa - meillä ( miehellä ) ei ole poikaa. Hallituksen tulisi taata poika joka perheeseen.

Jolla kaksi tyttöä. Oli jotenkin hupaisaa kun tulin olohuoneeseen ja perheen isä leikki tyttöjen kanssa barbeilla joku rimpsu päässään. Ei nyt varsinaisesti säälittänyt, mutta tuli mieleen että kyllä tähän taloon varmaan poikakin mahtuisi. Itsellä ei vielä lapsia, mutta toivon aikanaan saavani molemmat.

Heh, koskaan ei näköjään ole hyvä. Ketjussa muut ovat pitäneet tyttöperheiden isiä säälittävän ulkopuolisina ja nyt sitten niitä ei-ulkopuolisiakin isiä joku säälii.

Vähänpä tiedätte. t. kahden tyttären äiti, joka on salaa niiiiiin tyytyväinen, ettei talossa ole meuhkaavia poikalapsia joita taas viimekin sukujuhlissa kyllästymiseen asti katselin ja erityisesti kuuntelin