Suhteessa olevat: ihastutteko usein muihin?
Itse aloin kaukosuhteeseen ja bäm, ihastuin heti toiseen ja nyt en saa sitä mielestäni.
Kommentit (14)
Ottaa nyt joku vaan "varalle", vaikka hormonit hyrrää joka suuntaan. En edes katsele toisia miehiä sillä silmällä.
en ole ihastunut, suhdetta takana 1,5 vuotta
Ollaan oltu 12 vuotta yhdessä. Suhteessa on kaikki ihan ok, mutta välillä tuntuu että läheisyyttä ja kosketuksia ei ole yhtään. En tiedä, että tästäkö johtuu se, että välillä saatan ihastua johonkin outoon ihmiseen. Tämä tunne on älyttömän ihana ja voimakas, mutta onneksi se menee ohi ajan kanssa..välillä se vain tuntuu todella vaikealta! + koen siitä ihastumisesta huonoa omaatuntoa, vaikka miten yritän sen tukahduttaa :(
Ei nyt ihan koko ajan, mutta silloin tällöin jotain vipinää.
Noo... yhdessä neljä vuotta ja vetoa olen tuntenut yhteen jos toiseenkin, varsinaisesta ihastumisesta en ehkä puhuisi. Lähinnä sellaista fyysistä viriliteetin kohoamista tiettyihin ihmisiin liittyen. Ehkä yhden kohdalla oli jo niin vahvaa että vois puhua ihastumisesta (vaikka se tyyppi kiinnostikin vaan fyysisessä mielessä).
Ja parille ekalle vastaajalle tarkennukseksi: ihastuminen ei tarkoita sitä, että tekisi asian eteen mitään. Mun mielestä pitkässä suhteessa on ihan luonnollista ihastua muihin, mutta ei se sen vakavampaa ole, tunne vaan joka menee kyllä ohi ellei siihen tieten tahtoen halua jäädä roikkumaan.
Jutut ovat menneet ohi niin ettei mitään ole tapahtunut.
Nyt olen valitettavasti rakastunut. En tunne pelkästään fyysistä vetovoimaa, vaan tunnen sitä miestä kohtaan myös vahvaa henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Haluaisin juoda aamukahvini hänen kanssaan, en kestä olla päivääkään erossa hänestä ilman vieroitusoireita, hänen vieressään tunnen oloni aina onnelliseksi. Onneksi emme ole suudelleet, koska en tiedä miten osaisin jatkaa normaalia elämääni sen jälkeen. Tämä tunne on pakko tappaa. Yritän kuumeisesti keksiä keinoa.
Enkä ole kertaakaan ihastunut muihin. Mun mies on mulle kaikki. Muut miehet ei ole mitään siihen verrattuna, en edes ajattele niitä miehinä.
Olen koko ikäni ollut sellainen, että "ihastun" joka toiseen vastaantulijaan, joka on suurinpiirtein oikeanikäinen ja mukiinmenevän näköinen :D Nämä ihastumiset eivät tarkoita lopulta mitään, eivätkä ole mitenkään mieheltäni pois, piristävät vaan päivää.
Koeta ammentaa ihastumisestasi positiivista energiaa huonon omantunnon ja kaipauksesta riutumisen sijasta, elämä on niin paljon mukavampaa. Jos et tee mitään ihastuksesi eteen, niin syyllisyyden tunteisiin ei ole mitään syytä.
Itse aloin kaukosuhteeseen ja bäm, ihastuin heti toiseen ja nyt en saa sitä mielestäni.
mutta kyllä joskus on tullut niin kivoja tyyppejä vastaan, että väkisinkin vähän ihastunut ja tunne on ollut molemminpuolinen. Saavat kyllä jäädäkin ihastumisen asteelle. Kiva joskus muistella.
herkästi ihastuvat tyypit on pahin mahdollinen kumppani. Muistan kun nuorempana olin tällaisen miehen kanssa, joka jo suhteemme alussa oli ihastunut toiseen naiseen. Ei tuollaisessa suhteessa tunne itseään onnellisesksi.
Minun mielestäni sellainen kumppani olisi pahempi, joka olisi laput silmillä suurimman osan ajasta, mutta sitten kun ihastuisi, niin kuvittelisi sen olevan elämänsä suurin rakkaus eikä osaisi suhtautua siihen oikein. Kuitenkin suhteessa ihastuksia tulee ja menee, koska itse olen sellainen salamaihastuja niin minulle asia ei aiheuta yhtään päänvaivaa. Sen sijaan jos mieheni ihastuisi johonkuhun toiseen, niin hänelle tilanne varmaan olisi vaikea, koska hän ottaisi sen liian vakavasti.
Enkä ole kertaakaan ihastunut muihin. Mun mies on mulle kaikki. Muut miehet ei ole mitään siihen verrattuna, en edes ajattele niitä miehinä.
ollaan oltu 20 v. yhdessä ja ollaan todella läheisiä. Välillä en voi edes sietää ketään muuta ihmistä kuin miestäni, voisin asua hänen kanssaan vaikka autiolla saarella lopun elämää enkä tarvitsisi ketään muuta.
Enkä ole kertaakaan ihastunut muihin. Mun mies on mulle kaikki. Muut miehet ei ole mitään siihen verrattuna, en edes ajattele niitä miehinä.
ollaan oltu 20 v. yhdessä ja ollaan todella läheisiä. Välillä en voi edes sietää ketään muuta ihmistä kuin miestäni, voisin asua hänen kanssaan vaikka autiolla saarella lopun elämää enkä tarvitsisi ketään muuta.
Ei kuulosta kauhean terveeltä tuokaan.
En tajua sellaisia "muutenvaansuhteita"