Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka ette ole koskaan olleet facebookissa, miksi ette ja
31.01.2013 |
koetko että olet jäänyt paitsi jostakin? Onko sinulta jäänyt saamatta esim joku tieto jostain tapahtumasta tms?
Kommentit (58)
eivätkä varmasti oikeasti tiedä millaista siellä on. Tosiasia on, että osa elämää on nykyään 'siellä', niin hassunkuriselta kuin se kuulostaakin! Minusta FB on mainio keksintö, kun ei näin kiireisenä perheenäitinä ehdi pitää kaikkiin ystäviin yhteyttä. Että lällällää te jotka ette siellä ole!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivätkä varmasti oikeasti tiedä millaista siellä on. Tosiasia on, että osa elämää on nykyään 'siellä', niin hassunkuriselta kuin se kuulostaakin! Minusta FB on mainio keksintö, kun ei näin kiireisenä perheenäitinä ehdi pitää kaikkiin ystäviin yhteyttä. Että lällällää te jotka ette siellä ole!
Syyt miksi siellä ei olla kateus, mustasukkainen puoliso estää, ei kavereita, piilossa joltakin
koska Facebookissa on porukkaa jotka ajattelee näin + ei halua myydä omia tietoja jälleen yhdelle megakorporaatiolle ilmaiseksi
Olen varmasti jäänyt paitsi jostakin, mutta en koe jääneeni paitsi mistään tärkeästä. Ne asiat, joilla oikeasti on ollut merkitystä, olen saanut tietooni muutakin kautta. Arvostan kahdenkeskeistä viestintää.
Miksi en halua Facebookiin:
- haluan pitää kiinni yksityisyydestäni - FB:n tietosuoja mietityttää
- en halua alkaa raakata, keitä kelpuutan kaveriksi, keitä en
- jos joku on oikeasti kiinnostunut kuulumisistani (tai toisinpäin), voi ottaa yhteyttä muutenkin (yhteystietoni löytyvät googlettamalla)
- pelkään, että jäisin koukkuun
- haluan viestiä kahden kesken tai pienessä porukassa reilusti eikä niin, että pitäisi koko ajan miettiä, millaisen kuvan itsestään antaa
- olen huomannut monien kaunistelevan FB:ssa elämäänsä; sitähän voi tehdä muutenkin, mutta FB:ssa on tietyllä tapaa framella ja joillekin näyttää tulevan kiusaus esittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos jotain tietämisen arvoista siellä on (harvoin on), niin hän kyllä informoi (juoruaa) asiat minulle. Minusta on ihanan vapauttavaa, että minulla ei ole facebook-addiktiota, kuten monilla tuntuu olevan.
Ja inhoan muutenkin kaikkea epäaitoa teeskentelyä enkä kaipaa ympärilleni mitään isoa sosieteettia. Minulle turhanpäiväiset ihmiset kuluttavat voimavarojani.
Ja oikeastaan vieläkin, vaikka itse periksi annoinkin. En tarvitse sitä, vaikka aika harmitonta viihdettä fb mulle toistaiseksi on tarjonnutkin. Mutta siis elää voisin hyvin ilmankin. Syy siihen, miksi lopulta liityin on se, etten joudu joka paikassa selittelemään poissaoloani. Mitta tuli täyteen, kun asiasta tehtiin suuri numero eräässä työhaastattelussa. Eli nämä haastattelijat ilmeisesti olivat sisäistäneet sen tutkimuksen, jossa todettiin, että fb:sta poisssaoleminen korreloisi jotenkin sellaisten ei-toivottavien piirteiden kanssa kuin epäsosiaalisuus, mielenterveysongelmat, jopa psykopatia. Roskaa, sanon minä. Mutta jos se nyt tulevaa työnantajaa jotenkin lohduttaa, niin voinhan minä siellä sen verran näyttäytyä, ettei asiasta ensi kerralla tarvi tehdä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua tietää, mitä vanhoille luokkakavereilleni kuuluu. Jos jotain negatiivista keksin siitä, että en kuulu tähän yhteisöön on se, että kun tapaan ystäviäni, niin he alkavat aina kyselemmän, miksi en liity siihen. Ja totta puhuakseni kuulen aina viimeisenä kaikki, tai en kuule joitain asioita/juoruja ollenkaan. Mitä en kuule, en osaa siis kaivata :). Keskustelu menee aina myös siihen, " se sanoi FB:ssä näin ja näin".
Tuntuu joskus, että ihmiset eivät osaa sanoa naamatusten omia mielipiteitään, vaan monta kertaa keskustellaan, mitä joku teki tai kirjoitti. Minua kiinnostaa kuulla ihmiseltä, mitä hän on itse mieltä jostakin ei se, mitä joku toinen kirjoitti ja kehui ahkeroineensa.
Toisaalta kuuntelen kyllä mielelläni näitä supertarinoita. Jotkut ystävistäni (jotka ovat FB.ssä) ottavat minuun yhteyttä, kun tarvitsevat ihan rehellistä mielipidettä naamatusten, ei peukkuttelua. Pidän sitä(kin) arvossa.
nro 40 on kuin minun näppäimistöltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin näen kaveritani tai soitan niille. Enkä mä halua elämääni selostaa koko ajan kaikille. en koe jääneeni mistään paitsi.
Työkaverit siellä näkyy roikkuvan ja välillä kommentoi "ystäviään" aika ilkeästi. Itse joudun työni puolesta käyttämään facebookia, mutta aika vähän
Mieluummin näen kaveritani tai soitan niille. Enkä mä halua elämääni selostaa koko ajan kaikille. en koe jääneeni mistään paitsi.
Työkaverit siellä näkyy roikkuvan ja välillä kommentoi "ystäviään" aika ilkeästi. Itse joudun työni puolesta käyttämään facebookia, mutta aika vähän
Mä en vaan vieläkään näiden kuuden FB vuoden ymmärrä, että miten siellä olo vähentää kavereiden tapaamista tai soittelua. Ei mitenkään. Päinvastoin toi laimentuneita ystävyyksiä takaisin elämääni ja tapaillaan heidänkin kanssaan nyt ahkerasti. :)
Esim veljeni "löysin" aivan uudessa valossa.
Mun mielestä tuo vakkari selitys, miksei käytä FBtä ontuu ja pahasti. :) Jos sitä ei halua käyttää tai ei kiinnosta, just fine! Ei kaikkia voi kiinnostaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä minä siellä tekisin kun en ole tekemisissä kenenkään muun kuin vanhojen vanhempieni kanssa, ja he tuskin ovat facebookissa. Enkä oikeastaan haluakaan mitään tuttavia. Olen siis epäsosiaalinen erakko.
kateus, mustasukkainen puoliso estää, ei kavereita, piilossa joltakin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska vierastan ajatusta sellaisesta kollektiivisesta kanssakäymisestä. Haluan yleensä osoittaa sanani tietylle ihmiselle, en jollekin ryhmälle. Sittemmin olen muutamia kertoja miettinyt liittymistä lähinnä siksi, kun tuntuu, että "kuuluisi" liittyä ja että "kaikki" ovat siellä. Mutta olen tullut siihen tulokseen, että kanssakäyminen siellä on jotenkin epäaitoa, silotellaan ja liioitellaan omaa elämää. Siellä et liioin ole toisen ihmisen kanssa läsnä samalla tavalla, kuin olet istuessasi kaverin kanssa kahvilla. Läsnäolo taas on mielestäni ystävyyssuhteissa tärkeämpää kuin se, että tietää, mitä toinen joka hetki tekee.
Tämän lisäksi nro 40 on tehnyt aika hyvän listan, miksi minusta on enemmän syitä olla liittymättä kuin liittyä fb:iin.
Enkä tunne jääneeni mistään paitsi.
Olen väkivaltaista mielisairasta exääni paossa, olen mm. vaihtanut asuinpaikkakuntaa ja nimeä tätä varten. Joten kuvioon ei oikein kuulu että olisin sitten omalla pärställäni esillä Facebookissa.
Pidän läheisiini yhteyttä puhelimella, sähköpostilla ja ihan oikeassa maailmassa, en koe tarvitsevani sitä. Vanhoja tuttuja en kaipaa elämääni.
Suuri on syy on sekin, että pelkään jääväni koukkuun, muutenkin tulee roikuttua netissä liikaa.
En tiedä onko jotain tietoja jäänyt saamatta, mutta viimeisenä ne yleensä kuulen. Ei haittaa.
Facebook näyttää muuttavan asetuksia koko ajan ja aina tulee uusia uutisia siitä, miten esim facebook tallentaa kaikki hakusi tai miten vanhat tiedot tulevat johonkin historiajanalle. Ei kiitos.
Haluan pitää kiinni yksityisyydestäni. Jos kerron asioistani, haluan tehdä sen kasvokkain, en netissä. Minulla ei ole mitään asioita, mitä haluaisin jakaa isolle joukolle ihmisiä.
Olen saattanut jäädä paitsi jostain tapahtumasta, mutta jos olenkin jäänyt, se on sitten oikeastaan enemmän muiden murhe kuin minun murheeni. Olen tyytyväinen elämääni tällaisena.
Joskus kuuntelen, kun kaverit masentuneena kertovat, että ovat lukeneet jotain hehkutuspäivityksiä facebookista ja ovat siitä masentuneet, kun heidän elämänsä ei ole yhtä hienoa. Silloin tekisi mieli sanoa, että miksi ihmeessä olet facebookissa, mutta olen sitten pitänyt suuni kiinni...
Töissä en ehdi ja kotona ei huvita istua koneella. Tuttuihin voin pitää yhteyttä muuten. Ne asiat mitkä sinne viitsisi julkisesti kirjoittaa, tuskin kiinnostaa muita, ja mitään yksityisempää en halua nettiin laittaa. Ei myöskään kiinnosta lukea tuttujen jokapäiväisestä elämästä.
En koe jääväni mistään paitsi.
pyytäisi kaverikseen. Koska haluan olla kohtelias, en haluaisi kieltäytyäkään. En kuitenkaan halua olla tekemisisssä kuin niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa olen tällä hetkellä tekemisissä IRL. Liian ihmissuhteet koen rasittaviksi ja koen, että ne syövät voimavaroja. Olen vähän tämmöinen erakko, joka saa voimaa yksinolosta.
niinhän sinä luulet, oikeasti olen oppinut paljon sellaista puolitutuista ihmisistä, mitä en olisi uskonutkaan:-). Riippuu niin paljon millaisia ystäiviä siellä on. Osa kyllä kirjoittaa muutakin kuin pelkkää positiivista!