Voiko anoppi inhota miniäänsä vain siksi, että

Yleensä anopit tuppaavat tykkäämään enemmän just niistä kauniista ja fiksuista miniöistä. Luultavasti miniän käytöksessä joku tökkii?

niin kyllä se syy siinä on.

Yleensä anopit tuppaavat tykkäämään enemmän just niistä kauniista ja fiksuista miniöistä. Luultavasti miniän käytöksessä joku tökkii?

Mun kokemus on taas aivan päinvastainen. Anoppi nimenomaan inhoaa tätä sivistyneempää ja paremmannäköistä miniäänsä, tuntee itsensä ikään kuin "huonommaksi" (rumemmaksi, tyhmemmäksi, moukemmaksi jne) tämän menestyneen miniänsä rinnalla. Anoppi etsimällä etsiikin tästä miniästään vikoja, puhuu p*skaa seläntakana, käyttäytyy kylmästi ja nenänvarttaan pitkin katsellen tämän paremmannäköisen seurassa että voisi ylentää itseään ja alentaa tätä miniää.

Sen plösömmän, kauppaoppilaitoksen keskenjättäneen miniän seurassa anoppi taas pääsee päsmäröimään ja pätemään. Tämä toinen miniä ei tarjoa vertailupohjaa, anoppi tuntee varmaan olevansa niin selvästi tämän ressukamman yläpuolella ettei tarvitse tuhlata tarmoa miniän alentamiseen ja omaan ylentämiseensä.

Ja siis ihan vierestä olen tätä käytöstä seurannut, olematta itse kukaan päähenkilöistä.

Jos et väitä olevasi suorastaan jommankumman miniän mies, siis anoppi on äitisi, niin et tietäisi tuosta hommasta niin paljoa, että voisit alkaa arvioida mitään syitä.

Olet tuo itse itseäsi "sivistyneempänä ja paremman näköisenä" pitävä miniä. Et ole ottanut huomioon sitä, että se "ressukka" on oikeasti luonteeltaan paljon kivempi kuin sinä itse. Ei ihmekään, ettei anoppisi siedä sinua.

Mun kokemus on taas aivan päinvastainen. Anoppi nimenomaan inhoaa tätä sivistyneempää ja paremmannäköistä miniäänsä, tuntee itsensä ikään kuin "huonommaksi" (rumemmaksi, tyhmemmäksi, moukemmaksi jne) tämän menestyneen miniänsä rinnalla. Anoppi etsimällä etsiikin tästä miniästään vikoja, puhuu p*skaa seläntakana, käyttäytyy kylmästi ja nenänvarttaan pitkin katsellen tämän paremmannäköisen seurassa että voisi ylentää itseään ja alentaa tätä miniää.

Sen plösömmän, kauppaoppilaitoksen keskenjättäneen miniän seurassa anoppi taas pääsee päsmäröimään ja pätemään. Tämä toinen miniä ei tarjoa vertailupohjaa, anoppi tuntee varmaan olevansa niin selvästi tämän ressukamman yläpuolella ettei tarvitse tuhlata tarmoa miniän alentamiseen ja omaan ylentämiseensä.

Ja siis ihan vierestä olen tätä käytöstä seurannut, olematta itse kukaan päähenkilöistä.

Jos et väitä olevasi suorastaan jommankumman miniän mies, siis anoppi on äitisi, niin et tietäisi tuosta hommasta niin paljoa, että voisit alkaa arvioida mitään syitä.

Olet tuo itse itseäsi "sivistyneempänä ja paremman näköisenä" pitävä miniä. Et ole ottanut huomioon sitä, että se "ressukka" on oikeasti luonteeltaan paljon kivempi kuin sinä itse. Ei ihmekään, ettei anoppisi siedä sinua.

Mun kokemus on taas aivan päinvastainen. Anoppi nimenomaan inhoaa tätä sivistyneempää ja paremmannäköistä miniäänsä, tuntee itsensä ikään kuin "huonommaksi" (rumemmaksi, tyhmemmäksi, moukemmaksi jne) tämän menestyneen miniänsä rinnalla. Anoppi etsimällä etsiikin tästä miniästään vikoja, puhuu p*skaa seläntakana, käyttäytyy kylmästi ja nenänvarttaan pitkin katsellen tämän paremmannäköisen seurassa että voisi ylentää itseään ja alentaa tätä miniää.

Väärin arvasit.

Minä nimittäin satun olemaan tuon huonokäytöksisen anopin sisar. Olen vierestä jo vuosikausia katsellut sisareni pöyristyttävää toimintaa. Sääliksi käy tuota viatonta miniää, joka on joutunut tahdostaan täysin riippumatta siskoni omien henkisten demonien uhriksi. Tämä miniä vain sattuu olemaan liian nätti ja opinnoissaan liian menestynyt, että anoppinsa voisi hänestä koskaan välittää tai edes suhtautua missään määrin neutraalisti.

Sisarellani on todistettavastikin henkisiä ongelmia, mutta silti. Erityisesti sukutilaisuuksissa näky on surkuhupaisa ja kiusallinen, näin muiden lähisukulaisten silmissä.

Varmaan minusta kertoo tää viesti. Olen se kauppinsen kesken jättänyt. Toinen, se parempi miniä on ope. On muuten pikkusen ylimielinen tapaus tää ope. En ihmettele että anoppi ja appi molemmat joskus kertovat minullekin hänen oudoista käyttäytymisistään. Ja muuten, vaikka olen kauppiksen kesken jättänyt, niin olen silti se paremmassa kunnossa oleva, ja ehkä kauniimpikin. Ja tämä menestyneempi on se plösö. :) Ja koen että hän on myös jostain mulle katkera, koska aina yrittää latistaa mun puheet, tekemällä itsestään naurunalaisen koska luulee tietävänsä kaikesta kaiken, ja näin ollen monesti väittää jotain aivan typerää. Olen fiksumpi, mitä hän haluaisi mun olevan. :D

Anoppi voi vihata miniää iha mistä syystä tahansa. Joskus jopa ilman syytäkin..

Et silloinkaan saanut kovin paljon vastakaikua. Mutta kysymykseesi: tietenkin kaikki on mahdollista.



Kai joku voi kateellinenkin olla, ja itsekin tiedät, mistä kateus kumpuaa: ihmisen keskeneräisyydestä. Jotkut kokevat pienestä pitäen jääneensä jotakin vaille, ehkä siksi, että niin moni todella on tullut syrjityksi jo lapsuudenkodissaan. Tämä altistaa myöhemmin vertailulle ja kateudelle. Kaikkien paukut eivät riitä itsekasvatukseen niin, että surkean alun jälkeen pystyisi itse kohoamaan paremmaksi ihmiseksi kuin omat vanhemmat olivat.



En kuitenkaan itse ole koskaan todistanut tuollaista tapausta, josta ap puhuu. En usko, että se olisi yleistä.



Nuoret naiset sen sijaan luulevat aika usein, että vanhemmat naiset ovat heille kateellisia. Se johtuu siitä, että nuori ei tiedä, millaista on olla vanha. Sen sijaan vanha tietää, millaista on olla nuori. Vanha tietää, ettei nuoruudessa ole juurikaan kadehtimista, ja että elämä ei pääty 40-vuotispäivään.

Jos joku pitää itseään kauniimpana ja fiksumpana kuin muut niin kyllä se syy siinä on.

Ei kukaan kestä ylimielistä ihmistä; oli sitten miniä tai joku muu.

inhoaisi miniäänsä. Eikä miniän ulkonäöllä ole meille anopeille mitään väliä - ollaan jo sen ikäisiä, että katsotaan ihmisessä ihan jotain muuta. Sekä minun että ikäisteni ystävien tavoitteena on se, että poika löytää itselleen sopivan kumppanin; tasapainoisen ja mukavan ihmisen,jonka kanssa voi rakentaa yhteistä tulevaisuutta.



Miniäkokelaisin suhtaudumme avoimesti ja uteliaana, pientä kutkutusta tuntien, olisiko tämä nyt SE!

Eli sinulla ja sisarellasi on huono sisaruussuhde ja siksi olet valmis uskomaan hänestä pahaa. Kiva suku teillä.

Tuskinpa oikeasti tunnet tätä "fiksumpaa" miniää pelkkänä anopin siskona niin hyvin, että oikeasti voisit vannoa hänen olevan se fiksumpi ja mukavampi ihminen. Anopin sisko on sen verran kaukana tilanteesta.

Jos et väitä olevasi suorastaan jommankumman miniän mies, siis anoppi on äitisi, niin et tietäisi tuosta hommasta niin paljoa, että voisit alkaa arvioida mitään syitä.

Olet tuo itse itseäsi "sivistyneempänä ja paremman näköisenä" pitävä miniä. Et ole ottanut huomioon sitä, että se "ressukka" on oikeasti luonteeltaan paljon kivempi kuin sinä itse. Ei ihmekään, ettei anoppisi siedä sinua.

Mun kokemus on taas aivan päinvastainen. Anoppi nimenomaan inhoaa tätä sivistyneempää ja paremmannäköistä miniäänsä, tuntee itsensä ikään kuin "huonommaksi" (rumemmaksi, tyhmemmäksi, moukemmaksi jne) tämän menestyneen miniänsä rinnalla. Anoppi etsimällä etsiikin tästä miniästään vikoja, puhuu p*skaa seläntakana, käyttäytyy kylmästi ja nenänvarttaan pitkin katsellen tämän paremmannäköisen seurassa että voisi ylentää itseään ja alentaa tätä miniää.

Väärin arvasit.

Minä nimittäin satun olemaan tuon huonokäytöksisen anopin sisar. Olen vierestä jo vuosikausia katsellut sisareni pöyristyttävää toimintaa. Sääliksi käy tuota viatonta miniää, joka on joutunut tahdostaan täysin riippumatta siskoni omien henkisten demonien uhriksi. Tämä miniä vain sattuu olemaan liian nätti ja opinnoissaan liian menestynyt, että anoppinsa voisi hänestä koskaan välittää tai edes suhtautua missään määrin neutraalisti.

Sisarellani on todistettavastikin henkisiä ongelmia, mutta silti. Erityisesti sukutilaisuuksissa näky on surkuhupaisa ja kiusallinen, näin muiden lähisukulaisten silmissä.

On tässä taas kertakaikkisen omituinen ketju. Anopit tuntuvat monen kirjoittajan mielestä olevan täydellisiä yksilöitä ja kaikki on vain ikävuosiltaan nuorempien miniöiden pään sisällä? Sallin epäillä tätä yhtälöä.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että anoppi voi ihan oikeasti inhota miniäänsä, ilman että miniä edes antaa siihen mitään syytä. Tai sitten syyksi riittää vain se, että miniä on vokotellut sen anopin rakkaan kultamussukka-pojan äidin helmoista. Jotkut naiset eivät kerta kaikkiaan sulata tätä. Ehkä myös appi pitää jostakin syystä tästä poikansa puolisosta ja anoppi tuntee mustasukkaisuutta miehensä tuntemuksista? Syitä voi olla miljoonia.

Myötätuntoni on kaikkien sellaisten naisten puolella, jotka ovat saaneet riesakseen vaikean anopin, sillä sellaisiakin on olemassa. Osa näistä ilkeistä anopeista saattaa kärsiä mielenterveydellisistä ongelmista ja tämä tietysti heijastuu kaikkiin tällaisen anopin ihmissuhteisiin. Eikä ikä tuo automaattisesti ihmiselle kypsyyttä tai viisautta, moni miniä voi olla monin tavoin keskeneräistä ja epäkypsää anoppiaan viisaampi ja sydämellisempi. Parasta olisi jättää tällainen ihminen täysin omaan arvoonsa.

Mulla itselläni on oikeastaan vain kaksi kokemusta anopeista ja ne ovat aivan päinvastaiset. Kuin yö ja päivä. Jos olisin niin itserakas ja luulisin itsestäni niin paljon liikaa kuten monet täällä ovat kirjoittaneet, en usko kokemuksieni miniänä olevan näin erilaisia. Olen kuitenkin ollut koko ajan ihan aidosti oma itseni. Toiselle anopille se riitti, toiselle taas ei.



Ensimmäisen vakavan parisuhteeni äiti otti minut kirjaimellisesti avosylin vastaan. Tunsin kuin olisin mennyt toiseen kotiini, anoppi kohteli minua ensihetkestä lähtien kuin tasapuolista perheenjäsentä. Keskusteleminen oli luontevaa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa. Vaikka parisuhteeni lopulta päättyi, olemme edelleenkin anopin kanssa kavereita (uskokaa tai älkää!) ja nähdessämme esim. kaupassa, pysähdymme kyllä juttelemaan ja halaamaan toisiamme.



Tämä nykyinen anoppi taas. Huoh. En ole ikinä kokenut pahempaa kulttuurishokkia kuin tavatessani mieheni äidin, ensimmäistä kertaa jo noin 10 vuotta sitten. Nainen on pelkkää jäätä ja katkeruutta. Katselee minua nenänvarttaan pitkin, kehuskelee omilla saavutuksillaan. Ei edes halua jäädä kanssani samaan huoneeseen kahdestaan. Pakenee paikalta jäädessämme kahdestaan ja silti suuremmassa porukassa halveksii minua pienillä eleille ja sanoilla. Ei koskaan ole edes puhutellut minua etunimellä, välttelee katsekontaktia. Miehen mukaan tämä kaikki johtuu siitä, että äidillään on huono itsetunto eikä hän kestä nähdä minun nuoruuttani, eloisuuttani ja kuulla tekemisistäni. Anoppi on perusluonteeltaan pirullinen ja ilkeä, ja onko se nyt sitten ihme, että tällainen ihminen kärsii mm. masennuksesta?

Anopille tulee mieheni mukaan epäkelpo ja aikaansaamaton olo, kun kuulee mitä me olemme poikansa kanssa tehneet ja miten ylipäätään suhtaudumme elämään.

Jos en olisi jo kokenut ensimmäisen anoppini lämpöä ja hyväksyntää, olisi tämä toinen anoppi voinut aiheuttaa itselleni vakavia itsetunto-ongelmia. Mutta nyt tiedän, että tosiaankin on olemassa monenlaisia ihmisiä. Anoppeja, kuten ihmisiäkin, on erilaisia. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa käyttäytyä.

Jos en olisi jo kokenut ensimmäisen anoppini lämpöä ja hyväksyntää, olisi tämä toinen anoppi voinut aiheuttaa itselleni vakavia itsetunto-ongelmia. Mutta nyt tiedän, että tosiaankin on olemassa monenlaisia ihmisiä. Anoppeja, kuten ihmisiäkin, on erilaisia. Jotkut ihmiset eivät vaan osaa käyttäytyä.

Onneksi sinulla on varmuus siitä, ettei syy voi olla ainoastaan sinussa. Mutta ajattelepas niitä lukemattomia miniöitä, jotka yrittävät tehdä parhaansa kelvatakseen anopilleen eivätkä siltikään kelpaa. Tekivätpä he mitä tahansa.

Oma anoppinikaan ei jostakin syystä ole hyväksynyt minua koskaan, toinen miniä on kelvannut kyllä. Nyt vuosikausien jälkeen olen saanut kuulla, että minun syrjimiseni johtui ilmeisesti minun vanhemmistani. Anoppi oli jostakin päätellyt, että minun vanhempani olisivat rikkaampia ja lapsuusperheemme elämä olisi ollut taloudellista rikasta ja yltäkylläistä. Ilmeisesti isäni näennäisesti korkean statuksen työpaikka oli saanut anopin uskomaan stereotypioihin ja siksi hän tunsi minun ja vanhempieni seurassa alemmuuden tunnetta jota sitten purki ilkeilemällä minulle kaikilla mahdollisilla tavoilla.

Kato ku se ei voi tehdä enää lapsia

miehensä on joskus erehtynyt kehumaan pojan vaimon leipomuksia. Anoppi on pienisieluisena ihmisenä kateellinen ja mustasukkainen miniän apeltaan saamista kehuista.