Miltä tuntuu lapsiperheenä asua hieman syrjemmässä?

menee siitä bussiin ja palaa iltapäivällä samaa reittiä kotiin. Pikkusisko menee kotiportilta taksilla (koulu alkaa eri aikaan). Aika usein vanhemmat kuljettavat.

on matkaa n. 300 m!

Ei käydä kaupassa tai kioskilla omin päin ostamassa karkkeja karkkipäivänä. Ei kuljeta itse harrastuksiin. Ei ole pyöräteitä, joita pitkin pyöräillä.

Ainakin tietää missä ne ovat. Eivätpä mene ostarille notkumaan. Muutenkin kun asuu syrjässä niin kaikki tietävät toisistaan yllättävän paljon. Eipä tule yllätyksenä pedofiilit ym muut tirkistelijät.

5km on isommilla lapsilla koulukyytiraja, ja jos vaikka sattuu olemaan iso tie tms ylitettävänä, joutuu silti tappelemaan aina kyydeistä. Yli 6km = kunta kyydittää eli hyvä juttu. En niinkään tuijoittaisi kilometrejä vaan matka-aikoja. Toisissa kunnissa joutuu vaihtamaan autoa tai kävelemään/odottamaan tienvarressa, toisissa ei. Kannattaa piirtää arki ihan kaavioksi, jos on vaikea hahmottaa.



Me muutettiin Helsingistä ihan maalle. Lapset eivät vaihtaneet koulua (erityiskoulussa). Ei siksi tullut muutoksia koulumatkatyyliin (on heitetty usein aiemminkin), se vain piteni ajallisesti.



Täällä lapsilla tuntuu olevan se harrastus, jota paikallinen urheiluseura lobbaa. Eksoottisempia ei ole. Kavereita paikallisilla lapsilla on vain muutama ja kaikki tuntee kaikki. Aika vähän tuntuvat vanhemmat kuskaavan lapsiaan toisille kylään, vaikka välimatkat ovat pitkiä. Se, mikä helsinkiläislapsilla on tavallista, että lähdetään yhdessä jollekin kotiin, käydään kaupassa, sitten saadaankin isiltä vähän rahaa, ja käydään leffassakin keskenään, se ei vaan täällä toimisi. Eli lapset on jotenkin enemmän kotosalla, kunnes saavuttavat mopoiän.



Meillä kun on ollut jo vuosia tuo keskustakoulu Stadissa, ja koulukaverit ovat aina asuneet jopa Espoossa tai Itä-Helsingissä asti, ollaan jotenkin mielletty, että lapsia kuljetellaan puolin ja toisin. Samoin harrasteisiin pk-seudulla on meidän lähipiirissä panostettu niin, että jos joku juttu on kauempana, niin kyydit silti järkätään. Vanhemmilta se syö aika paljon enemmän aikaa (toki kun voi koulusta ottaa mukaan koulukaverin ja palauttaa sen seuraavana aamuna sinne, helpottaa tietty), mutta varmaan täällä nämä paikalliset lapsetkin kuskataan harrasteisiin, jos niitä on?



Suurin ero meidän perheelle on, että on pitänyt alkaa miettiä kaupassakäynnit ja muu arkirutiini paremmin. Matkat on pitkiä, "lähdenpä tästä Stockalle" ei enää toimi. Elämä on nyt suunnitelmallisempaa eli jos mennään kylille, mennään yleensä yhdessä, jos kaksi lasta menee leffaan, yksi menee isän kanssa uimaan tms. Lapsille mielestäni sopii hyvin haja-asutusalueella asuminen, luontoa on enemmän, ei tarvitse pohtia meluamista, pieniä pihoja, naapureita, autoja. Vakiintuneet rutiinitkaan eivät ainakaan haittaa.

Koulumatka n. 10 km ja taksilla pääsee talon kulmalta. Nuorempi ekaluokkalainen on iltapäiväkerhossa koulun jälkeen ja siellä saa leikkiä parin hyvän ystävän ja muidenkin kanssa. Silloin tällöin kavereita tulee meille tai toisin päin.



Pikkuasian takia ei kaupunkiin lähdetä, mutta kaikki viihtyvät ja nauttivat. Harrastuksiin täytyy kuskata se on selvä, mutta senhän tietää kun maalle muuttaa.



Asiassa on omat hyvät ja huonot puolet, tosin just nyt ei niitä huonoja tuu mieleen :)

pyöräilee, potkulautailee ja skeittaa?



Jos on vain maantietä kumpaankin suuntaan.

5km on isommilla lapsilla koulukyytiraja, ja jos vaikka sattuu olemaan iso tie tms ylitettävänä, joutuu silti tappelemaan aina kyydeistä. Yli 6km = kunta kyydittää eli hyvä juttu. En niinkään tuijoittaisi kilometrejä vaan matka-aikoja. Toisissa kunnissa joutuu vaihtamaan autoa tai kävelemään/odottamaan tienvarressa, toisissa ei. Kannattaa piirtää arki ihan kaavioksi, jos on vaikea hahmottaa. Me muutettiin Helsingistä ihan maalle. Lapset eivät vaihtaneet koulua (erityiskoulussa). Ei siksi tullut muutoksia koulumatkatyyliin (on heitetty usein aiemminkin), se vain piteni ajallisesti. Täällä lapsilla tuntuu olevan se harrastus, jota paikallinen urheiluseura lobbaa. Eksoottisempia ei ole. Kavereita paikallisilla lapsilla on vain muutama ja kaikki tuntee kaikki. Aika vähän tuntuvat vanhemmat kuskaavan lapsiaan toisille kylään, vaikka välimatkat ovat pitkiä. Se, mikä helsinkiläislapsilla on tavallista, että lähdetään yhdessä jollekin kotiin, käydään kaupassa, sitten saadaankin isiltä vähän rahaa, ja käydään leffassakin keskenään, se ei vaan täällä toimisi. Eli lapset on jotenkin enemmän kotosalla, kunnes saavuttavat mopoiän. Meillä kun on ollut jo vuosia tuo keskustakoulu Stadissa, ja koulukaverit ovat aina asuneet jopa Espoossa tai Itä-Helsingissä asti, ollaan jotenkin mielletty, että lapsia kuljetellaan puolin ja toisin. Samoin harrasteisiin pk-seudulla on meidän lähipiirissä panostettu niin, että jos joku juttu on kauempana, niin kyydit silti järkätään. Vanhemmilta se syö aika paljon enemmän aikaa (toki kun voi koulusta ottaa mukaan koulukaverin ja palauttaa sen seuraavana aamuna sinne, helpottaa tietty), mutta varmaan täällä nämä paikalliset lapsetkin kuskataan harrasteisiin, jos niitä on? Suurin ero meidän perheelle on, että on pitänyt alkaa miettiä kaupassakäynnit ja muu arkirutiini paremmin. Matkat on pitkiä, "lähdenpä tästä Stockalle" ei enää toimi. Elämä on nyt suunnitelmallisempaa eli jos mennään kylille, mennään yleensä yhdessä, jos kaksi lasta menee leffaan, yksi menee isän kanssa uimaan tms. Lapsille mielestäni sopii hyvin haja-asutusalueella asuminen, luontoa on enemmän, ei tarvitse pohtia meluamista, pieniä pihoja, naapureita, autoja. Vakiintuneet rutiinitkaan eivät ainakaan haittaa.

Meillä on tarjolla täällä maalla niin judoa, itämaisia taistelulajeja, muodostelmaluistelua kuin seinäkiipeilyä. Totta, oopperan lapsikuoroa täällä ei ole eikä venäjänkielistä muskaria. Nehän on yleensä muuttajilla kynnyskysymyksiä.

huonoja puolia:

* lapset eivät "omin päin" opi käymään kaupassa/ kaverilla/kirjastossa/pankissa jne...

* kaverit eivät kyläile tarpeeksi usein

* koulusta on pakko tulla suoraan kotiin koska linja-auto kuljettaa.



Hyviä puolia:

* Oma rauha

* oma piha

* isompi talo



Kun lapset tulivat yläaste ikään huomasimme että on pakko muuttaa lähemmän kaupunkia,

ei siit ätullut mitään että eivät päässeet itsekseen liikkumaan vaan aina piti kuljetella/hakea jostain koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Usein lapset jäi kaverille yöksi koska "me asutaan niin korvassa"...



Nyt ovat lapset onnellisempia kun kaverit saa tulla milloin haluavat ja itse pääsevät nuorisotalolle/leffaan/hampparille ihan silloin kun itse haluavat.

maantiellä. Potkulauta ei sekään tuo poliisia paikalle ja skeittailuun käy meillä varsin mainiosti rehuvaraston betonilattia :-) tai vastaavasti asfaltoitu piha.



Missä teidän lapset hiihtää, jos eivät halua kävellä yli 20 metrin matkaa? Ja missä he ratsastavat ilmaiseksi? Missä kaupunkilaislapset käy ruokkimassa lampaita?

Missä teidän lapset hiihtää, jos eivät halua kävellä yli 20 metrin matkaa? Ja missä he ratsastavat ilmaiseksi? Missä kaupunkilaislapset käy ruokkimassa lampaita?

Eivät ruoki lampaita meidän muksut, eivätkä ratsasta ilmaiseksi. Hiihtolatu on lähellä, mutta yli 20 m toki.

Entä luistelu? Meillä koulun aurattu ja valaistu kenttä 500 m päässä. Lapsi voi kävellä sinne yhdessä kavereiden kanssa luistelemaan koska tahansa.

Asuin lapsena maalla. Ala-asteella taksi vei kouluun, mutta yläasteella jouduin kulkemaan joka ikinen päivä parin kilometrin päähän bussipysäkille. Harrastuksia ei ollut, koska vanhemmat eivät kuljettaneet mihinkään. Kesätöitä oli vaikea saada alaikäisenä, kun pyörä oli ainoa kulkuväline. Kavereita tapasi lähinnä koulusta.



Ei kiitos enää koskaan maaseutua! Nyt asumme kaupungissa ja kaikki palvelut toimii. Toki, jos vanhemmat ovat valmiita kuljettamaan niin sitten voisi lapsestakin maalla asuminen olla mukavaa.

ei ole kuin hiihtoa ja jalkapalloa.



On se kaupunkiin verrattuna aika kapeaa. Meidän lapset on harrastaneet aiemmin sirkuskoulua, tennistä, uimahyppyä, sählyä ja jazz-tanssia, eikä harrastukset todellakaan ole erikoisimmasta päästä kaveripiiriä.



Kyllä se kaupungista muuttavalle voi tulla yllätyksenä, että maalla pelittää nää perinteiset lentopallo, hiihto, jalkapallo jne.

Ja missä he ratsastavat ilmaiseksi? Missä kaupunkilaislapset käy ruokkimassa lampaita?

Ei kai kukaan ilmaiseksi ratsasta missään. :D Hevosen ostaminen ja ylöspito ei ole ilmaista edes täällä landella ;-) On se halvempaa joo, mutta..

Ja näin Helsingistä maalle muuttaneena täytyy sanoa, että helsinkiläislapset näkee huomattavasti enemmän ns. tuotantoeläimiä, kun niitä on Haltialassa, Fallkullassa ja Rehndahlissa vapaasti taputeltavana. Maalla on aika moneen tuotantolaitokseen sellaiset hygieniavaatimukset, ettei niissä lapset käy.

Missä teidän lapset hiihtää, jos eivät halua kävellä yli 20 metrin matkaa? Ja missä he ratsastavat ilmaiseksi? Missä kaupunkilaislapset käy ruokkimassa lampaita?

- Hiihto onnistuu melkein suoraan omalta pihalta: sekä metsää- että peltolatuja löytyy.

- Hevosia ja lehmiä laitumella löytyy myös ihan kävelymatkan päässä. Lampaita varten täytyy pyöräillä / autoilla / mennä bussilla Haltialan tilalle.

- Tallit ovat vieressä, mutta ilmaista ei ratsastus tosiaan ole...

- Hgin Viikissä asumme: iso kirjasto ja Prisma (+ pari pienempää kauppaa) hyvin lähellä. Koulu ja harrastukset myös ihan vieressä tia yhden bussimatkan päässä. Ja paljon kavereita

ilman peltoalueita olisi aivan sietämätön alue.



Voihan siellä niitä maalaishaaveita elätellä, mutta kokeilkaas oikeaa maaseutua!

Alakouluun oli kilometrin matka, hyvin kulki kävellen, pyörällä tai hiihtäen sinne. Ihan naapurissa ei kavereita asunut, mutta meitä olikin kaksi ja leikittiin tosi paljon yhdessä. Harrastuksia kodin ulkopuolella alkoi olla vasta yläaste ikäisenä. Pienenä ulkoiltiin lähimetsässä, kiipeiltiin, rakenneltiin majoja, pyöräiltiin, käytiin uimassa, hiihdettiin, luisteltiin pihassa.



Yläasteikäisenä ja lukiolaisena kouluun piti kulkea linja-autolla, mutta siellä niitä kulki ihan hyvin ettei aivan syrjäinen kylä ollut kuitenkaan. Harrastuksissa käytiin sitten koulun jälkeen tai vanhemmat kuljetti.



Itse pitäisin omaa lapsuutta ja nuoruutta kyllä ihan onnistuneena paikkakunnan suhteen. Ehkä se on ihmisestäkin kiinni toki. Itse kun olin kiinnostunut luonnosta ja ympäristöstä, niinkuin edelleenkin. Tykkäsin tehdä pihatöitä ja pitää kasvimaata.



Meillä on samanlainen tilanne miettiessä omaa sijaintiamme tulevaisuudessa, itseäni kiinnostaisi kovasti asua ihan maalla mutta mietityttää pitkähkö työmatka ja lapsen koulut ja harrastukset. Ehkä tuommoinen pikkukylässä asuminen tai sen lähiseudulla olisi paras vaihtoehto lapsen kannalta. Missään nimessä en haluaisi lapseni asuvan koko lapsuuttaan pelkässä kerrostalossa ja sen ankeassa pihassa vaikkakin silloin niitä harrastuksia olisi varmasti tarjolla pilvin pimein.