Millaisia teidän ADHD- pojat oli vauvoina?
Huomasitteko jo silloin jotain erityisiä piirteitä?
Kommentit (6)
oli todella jäntevä
refluksivauva--itki hirmuisesti 1 vuotiaaksi asti
kun refluksi helpotti niin äärimmäisen hyväntuulinen lapsi
On pärjännyt aina todella vähillä unilla, yöt nukkunut aina hyvin. Jätti päikkärit 2-vuotiaana pois, ei vaan nukkunut enää millään, ei kotona eikä päiväkodissa. Ikiliikkuja, aina äänessä/liikkeessä. Vain tv:n ääressä rauhoittui hetkeksi paikalleen. Keskittymiskyky ei-kiinnostaviin leikkeihin kuin kärpäsellä. Kapea-alaisia kiinnostuksen kohteita formulat ja mäkihyppy, niissä leikeissä olisi vierähtänyt tuntejakin. Ja kukaan muu ei näitä hänen kanssaan osannut leikkiä, leikki itsekseen aina. Luistelu ja hiihto hankalaa edelleenkin, motorisesti köpelö. Ei tykännyt piirtää muita kun suttuja. Ei tykännyt askarrella, oli haastavaa.
Sensorisen integraation häiriö myös, aistiyliherkkyyksiä. Alle 3kk huusi kaikkien muiden sylissä paitsi minun, myös isänsä. Ei ollut kyse vierastamisesta, muiden kosketus/ääni vaan tuntui pahalle. Myöhemmin selvisi tuokin. Ei tykännyt muovailla, leipoa, maalata sormiväreillä. Hiustenpesu oli jotain aivan järkyttävän vaikeaa. tietyt materiaalit päällä oli mahdottomuus.
Ja ei vierastanut missään vaiheessa ketään koskaan, olisi lähtenyt aina vaan kaikkien tuntemattomienkin matkaan.
Oppi kävelemään 9kk iässä. Lukemaan 4-vuotiaana. Sai AHDH-diagnoosin 5-vuotiaana. Aloitti koulun pienryhmässä keskittymiskyvyttömyyden takia. Oli lahjakas lapsi, luki ja laski ennen koulua mutta pylly ei pysynyt penkissä.
On nyt normaali 12v poika, 8,5 keskiarvon omaava 6.luokkalainen, opiskelee normaalissa luokassa. HOJKS purettu, ei käy erityisopetuksessa enää. Keskittyminen välillä vähän herpaantuu esim jos annan ohjeita liikaa kerralla (esim iltaohjeet: siivoa huone, avaa pedattu sänky, pakkaa reppu ja laita puhtaat vaatteet odottamaan aamua niin unohtaa ensimmäiset ohjeet) mutta uskon että kun sai toimintaterapiaa 5-10 ikävuodet kerta vkoon että se auttoi.
On pärjännyt aina todella vähillä unilla, yöt nukkunut aina hyvin. Jätti päikkärit 2-vuotiaana pois, ei vaan nukkunut enää millään, ei kotona eikä päiväkodissa. Ikiliikkuja, aina äänessä/liikkeessä. Vain tv:n ääressä rauhoittui hetkeksi paikalleen. Keskittymiskyky ei-kiinnostaviin leikkeihin kuin kärpäsellä. Kapea-alaisia kiinnostuksen kohteita formulat ja mäkihyppy, niissä leikeissä olisi vierähtänyt tuntejakin. Ja kukaan muu ei näitä hänen kanssaan osannut leikkiä, leikki itsekseen aina. Luistelu ja hiihto hankalaa edelleenkin, motorisesti köpelö. Ei tykännyt piirtää muita kun suttuja. Ei tykännyt askarrella, oli haastavaa.
Sensorisen integraation häiriö myös, aistiyliherkkyyksiä. Alle 3kk huusi kaikkien muiden sylissä paitsi minun, myös isänsä. Ei ollut kyse vierastamisesta, muiden kosketus/ääni vaan tuntui pahalle. Myöhemmin selvisi tuokin. Ei tykännyt muovailla, leipoa, maalata sormiväreillä. Hiustenpesu oli jotain aivan järkyttävän vaikeaa. tietyt materiaalit päällä oli mahdottomuus.
Ja ei vierastanut missään vaiheessa ketään koskaan, olisi lähtenyt aina vaan kaikkien tuntemattomienkin matkaan.
Oppi kävelemään 9kk iässä. Lukemaan 4-vuotiaana. Sai AHDH-diagnoosin 5-vuotiaana. Aloitti koulun pienryhmässä keskittymiskyvyttömyyden takia. Oli lahjakas lapsi, luki ja laski ennen koulua mutta pylly ei pysynyt penkissä.
On nyt normaali 12v poika, 8,5 keskiarvon omaava 6.luokkalainen, opiskelee normaalissa luokassa. HOJKS purettu, ei käy erityisopetuksessa enää. Keskittyminen välillä vähän herpaantuu esim jos annan ohjeita liikaa kerralla (esim iltaohjeet: siivoa huone, avaa pedattu sänky, pakkaa reppu ja laita puhtaat vaatteet odottamaan aamua niin unohtaa ensimmäiset ohjeet) mutta uskon että kun sai toimintaterapiaa 5-10 ikävuodet kerta vkoon että se auttoi.
Tosiaan huuti kaikkien muiden sylissä, ei välttämättä nukkunut vauvanakaan kuin yhdet päikkärit, nirso ruuan suhteen kun koostumukset ei miellyttäneet.
Pyrki liikkeelle pienestä asti kuin riivattuna, esim. peruutteli 3kk iässä pitkin lattioita ja tuskissaan ähisi samalla. Jos lapsen otti syliin, katseli muualle ja yritti roikottaa itseään ym. pyrkiä saamaan liikeaistimusta. Nukkui sitterissä parhaiten, makuullaan oleminen haastavaa. Oli kerran 40 asteen kuumeessa taaperona ja pyrki nousemaan sängystään ylös, vaikka ei pysynyt edes pystyssä...juuri tuo pakonomainen liikkuminen ja levottomuus meillä ne selkeimmät oireet.
Alkoi liikkumaan myöhään, huono motoriikka.
levottomasti, oli muuten tyytyväinen, rauhallinen vauva, jonka kanssa oli helppo liikkua ihmisten ilmoilla. 10-kuisena osoitti jo välillä aikamoista tempperamenttia ja vuoden ikäisenä kun oivalsi kirkumisen, tulikin siitä jokapäiväinen "ilmiö" hänelle.
Mikään levoton liikkuja hän ei ollut, oli itseasiassa varsin rauhallinen liikkeelle lähtijä (käveli 1v1kk iässä)ja oli hyvinkin varovainen tekemisissään.
Mutta valvotti 2,5 vuotiaaksi saakka, yövalvomiset oli tosi raskasta.