Jos ollaan yhdessä parikymppisestä asti

Ei ne tule tasaisina sykleinä tietyn ajan välein.



Meillä on ollut erilaisia kriiseja talouden, työttömyyden, vakavan sairauden ja mustasukkaisuuden takia. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta.

Ei ne tule tasaisina sykleinä tietyn ajan välein.

Meillä on ollut erilaisia kriiseja talouden, työttömyyden, vakavan sairauden ja mustasukkaisuuden takia. Ollaan oltu yhdessä 15 vuotta.

ikää katso vaan vuosia jotka ollaan oltu yhdessä. Lähinnä tulee ekaks mieleen kuherteluvaihe jolloin kaikki on uutta ja ihanaa ja haluaa vain olla toisen kanssa koko ajan. Sitten jossain vaiheessa huomataan jälleen ne kaveritkin ja uskalletaan myös kritisoida ja nähdä ne kumppanin huonotkin puolet jne. Sit tulee tää vaihe jossa mietitään perheen perustamista ja ns. lopullista yhdessäoloa. En nyt muista noita kaikkia "kriisejä" ja vaiheita mut kokeilepa googlata, ihan on psykologiaa tämä ja mulle ainakin hoitsukoulussa psykan tunnilla opetettua asiaa :)

kriisi tuli siinä muutaman vuoden päästä avioliitosta, kun pikkulapsivuosien jälkeen alettiin oikeasti tutustua toisiimme paremmin. Kävikin ilmi että ollaan tosi erilaisia ihmisiä, ja miehellä oli minua kohtaan odotuksia joita en itse halunntu elämältäni, esim. että olen aina kotirouva. Mutta siitä kriisistä selvittiin eikä sen jälkeen ole ollut uusia kriisejä, nyt olen 32.

jo pari A on ollut yhdessä 20- vuotiaista ja pari B 25- vuotiaista. Sen eron näkee kun miettii vaikka paria joka on ollut yhdessä 20 vuotta ja toinen pari alle 5 vuotta.



Ja silti suhteet on erilaisia. Yhdellä on lapsettomuuta, toisessa sitoutumiskammoa, joku käyttää päihteitä. Miten niitä vertaa?

että 20 on just muuttanut kotoaan, 25 alkaa jo siirtyä työelämään yliopistolta. Noin yleensä.

jo pari A on ollut yhdessä 20- vuotiaista ja pari B 25- vuotiaista. Sen eron näkee kun miettii vaikka paria joka on ollut yhdessä 20 vuotta ja toinen pari alle 5 vuotta.

Ja silti suhteet on erilaisia. Yhdellä on lapsettomuuta, toisessa sitoutumiskammoa, joku käyttää päihteitä. Miten niitä vertaa?

sai lapsen 16.kesäsenä ja on yksi vahvimmista naisista joita tunnen. Liitto kestänyt kohta 40 vuotta ja siihen mahtuu paljon käänteitä.



Moni toinen liitto on hajonnut aikoja sitten ja he puskee vaan eteenpäin. Joskus isoja asioita ei tule vuosiin ja toisissa ne tulee heti. Innostutaan vaikka heti 25- vuotiaina tekemään suhteen alkuun lapsi, jota ei tulekaan. Ystävälläni oli tälläinen kohtalo.



Minkä sille mahtaa? Ei se 5 vuotta pidempi suhde tarkoita välttämättä kriisejä.

Ja riippuu ihmisistä miten ottaa asioita. Olen itse muuttanut kotoa mieheni kanssa yhteen. Hänkin muutti kotonaan ekaan asuntoonsa kanssani.



Ystäväni taas oli sinkkuna pitkään ja hankki ammatin ennenkö löysi miehen, sai opetella taas siitä tyhjästä kodista joustamaan että joku on nurkissa, toisin kun itse nuorena pääsi pois lähinnä omasta huoneesta yhteiseen kotiin jossa sai opetella elämään yhdessä.



Mutta kaikilla on tuota. Onko se kriisi? Ehkä.