Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Yksilölaji vrs joukkuelaji - kummassa pahempi keskinäinen kilpailu kaverien kesken?

Vierailija
21.01.2013 |

Minusta alkanut tuntua että joukkuelaji on sosiaalisesti rankempi vaihtoehto kuin yksilölaji- ainakin kilpatasolla.



Joukkuekaverit kilpailevat keskenään pääsystä joukkueeseen ja samoista pelipaikoista, sekä peliajasta. Junioripelaajien vanhemmatkin käyvät kuumana kun lapsi ei saa peliaikaa.



Yksilölajissa kukaan toinen ei vie aikaasi, vaan jokainen saa sen oman aikansa ja osallistua kisoihin riippumatta siitä onko parempi vai heikompi kuin kaveri. Joukkuekaverin kanssa ei tarvitse kilpailla, vaan kumpikin voi kehittyä omaan tahtiinsa.



Kuitenkin tälläkin palstalla useat kaipaavat joukkuelajia lapselle juuri sen sosiaalisuuden vuoksi. Onko joukkuelaji teistä muka oikeasti sosiaalisempaa? Varsinkin jos treenien ohessa on suurinpiirtein verran aikaa jutella ja viettää aikaa samassa porukassa treenaavien kanssa (ajatuksella kun treenataan, niin silloin keskitytään suoritukseen eikä seurustella).

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
21.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joukkuekaverit kilpailevat keskenään pääsystä joukkueeseen ja samoista pelipaikoista, sekä peliajasta. Junioripelaajien vanhemmatkin käyvät kuumana kun lapsi ei saa peliaikaa.

Yksilölajissa kukaan toinen ei vie aikaasi, vaan jokainen saa sen oman aikansa ja osallistua kisoihin riippumatta siitä onko parempi vai heikompi kuin kaveri. Joukkuekaverin kanssa ei tarvitse kilpailla, vaan kumpikin voi kehittyä omaan tahtiinsa.

Yksilölaj(e)ista sitäkin enemmän. Valmennusasioista tai viestijoukkuevalinnoista voi saada aikaan lihavan riidan. Tiedän aika montakin tapausta joissa koko perhe on vaihtanut seuraa ovet paukkuen, jos lasta ei ole valittu viestijoukkueeseen tai jos toisen lapsi saa "parempaa" valmennusta kuin oma.

Vierailija
2/3 |
21.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

jotka kilpailevat ja skitsoavat.



Ainakaan pojilla keskenään ei tunnu olevan mitään vääntöä. Tietävät itse hyvin jo tuossa karsintaiässä tasonsa (ja nyt tietysti puhun vain yhden pojan ja yhden joukkueen puolesta)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
21.01.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta alkanut tuntua että joukkuelaji on sosiaalisesti rankempi vaihtoehto kuin yksilölaji- ainakin kilpatasolla.

Joukkuekaverit kilpailevat keskenään pääsystä joukkueeseen ja samoista pelipaikoista, sekä peliajasta. Junioripelaajien vanhemmatkin käyvät kuumana kun lapsi ei saa peliaikaa.

Yksilölajissa kukaan toinen ei vie aikaasi, vaan jokainen saa sen oman aikansa ja osallistua kisoihin riippumatta siitä onko parempi vai heikompi kuin kaveri. Joukkuekaverin kanssa ei tarvitse kilpailla, vaan kumpikin voi kehittyä omaan tahtiinsa.

Kuitenkin tälläkin palstalla useat kaipaavat joukkuelajia lapselle juuri sen sosiaalisuuden vuoksi. Onko joukkuelaji teistä muka oikeasti sosiaalisempaa? Varsinkin jos treenien ohessa on suurinpiirtein verran aikaa jutella ja viettää aikaa samassa porukassa treenaavien kanssa (ajatuksella kun treenataan, niin silloin keskitytään suoritukseen eikä seurustella).

Täällä on peliaikaa yllin kyllin, lainaksikin tarvitaan nuorempia pelimiehiä. Jääkiekkojoukkue -99, Turun seudulta.