Lue keskustelun säännöt.
Tulen hulluksi! Olen rakastunut kaveriini, olen naimisissa ja mulla on lapsi...
26.08.2006 |
Olen varmaan mennyt naimisiin väärän ihmisen kanssa :-( Miten sen voi tajuta vasta nyt??? Olen tähän saakka ollut tosi lapsellinen ja pinnallinen. Miten sen tajuaa vasta nyt että pitkäaikaisen ystävän kanssa on enemmän yhteistä kuin oman miehen kanssa? Mitä tällaisessa tilanteessa voi enää tehdä??? Auttaako parisuhdeterapia? Pitääkö laittaa välit lopullisesti poikki pitkäaikaiseen ystävään??? Vai onko ero joskus oikea vaihtoehto, lapsesta huolimatta? Voi helvetti!
Kommentit (5)
Kyllä meillä vois tulevaisuutta olla jos mä en vain olisi naimisissa ja äiti.
Ei tällaista voi olla...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävyys on kultaa kalliimpi asia, ei siihen kannata sotkea seksiä tai romantiikkaa. Ehkä sekoitat sielujen kumppanuuden rakkauteen?
Ei kaikkien suhteiden tarvitse käydä sängyn kautta...
Tuo helpotti hieman... ainakin vähäksi aikaa...
Tosin kun on ihastunut, pelkkä ystävyys ei ole niin helppoa...
Muilla mielipiteitä?
ap
Omasta kokemuksesta sanoisin, että odota nyt ainakin vuosi (jos et ole jo odottanut) ja kohtele ystävääsi ystävänä ja arvosta häntä ystävänä ja jos vuodessa tunteet eivät häviä, niin sitten alat miettimään.
Lyhyempi aika saattaa olla vain hormoonihäiriö :-)
En tiedä onko silti fiksua pistää silla poikki mihinkään suuntaan. Katsele miten asiat kehittyy.