Neuvolapsykologia/ psykologia paikalla??

Juu, siis lapsi syö kotona ja muualla hyvin. Puhuu reippaasti kaikkialla paitsi eskarissa.

Ujo on, mutta pahalta tuntuu kun opettajat, joita 4 ryhmässä, puhuvat että lapsellani saattaisi olla jopa mutismi :( En kyllä tunnista yhtään mutismin piirteitä lapsestani. Tuntuu, että itse olisin jotain tehnyt väärin. Lapsella ei ole yhtään ns. omaa hoitajaa tarhassa ja lapsi sanoikin minulle, ettei uskalla puhua kun on niin monta aikuista.

Ruuasta sen verran, että sanoo ruuan olevan pahaa, eikä siksi syö.

Kuten varmasti itsekin ymmärrät, kun hetken mietit: lastentarhanopettajan koulutuksella ei mitään vakavasti otettavia diagnooseja ole lapsestasi mahdollista tehdä. Kaikki 'normaalista' poikkeava käytös ei ole aina sellaista, että se olisi heti yksiselitteisesti patologisoitavissa psykologiseksi kehityshäiriöksi.



Esimerkiksi vaihtoehtoinen selitysmalli:



Lapsi on ujo --> välttelee vuorovaikutusta muiden kanssa vieraassa ympäristössä



Lapsi ei pidä tarhan ruuasta --> ei halua syödä sitä



Jos haluat helpottaa omaa oloasi, varaa toki lapsellesi aika psykologille. Varoitan vain, että saattaa olla siten sillä psykologilla naurussa pitelemistä, kun kerrot hänelle lapsesi saamasta "mutismidiagnoosista". :)



Tsemppiä vaan teille molemmille. Pian lapsesi menee kuitenkin jo kouluun, ja siellä on sitten aivan uudet kaveriympyrät ja yksi oma opettaja.

Tai onko kenelläkään muulla ollut vastaavanlaista ongelmaa?

Olet äitinä itse se lapsesi käytöksen paras asiantuntija ja kehottaisin sinua siksi ensin keskustelemaan tästä aiheesta ihan itse lapsesi kanssa ennen kuin otat yhteyttä psykologeihin.



Mikäli lapsesi on muuten kehitystasoltaan ikäänsä suhteutettuna ns. "normaalin" rajoissa, eli



-puheen ymmärtäminen, tuotto ok

-yleinen kognitiivinen ja sosiaalinen kehitys (leikit, kiinnostuksen kohteet, jne) ok

-ruokahalu ja suhde ruokaan ok



...niin kyse on luonnollisesti jostain muusta, itse esikouluun liittyvästä asiasta joka aiheuttaa lapsesi käytöksen. Psykologi voi toki jonkin verran auttaa tämä asian selvittämisessä, mutta äitinä osannet itse joka tapauksessa arvioida syyn parhaiten.



Lapsesi voi esimerkiksi olla ujo ja siksi haluton ottamaan kontaktia muihin lapsiin tai henkilökuntaan. Etenkin jos lapsesi olisi ollut pitkään vain kotona hoidossa ja mennyt vasta 6-vuotiaana esikouluun, tämäntyyppinen käyttäytyminen olisi jopa ymmärrettävää. Tuossa iässä kaverisuhteet ja -piirit ovat yleensä niillä lapsilla jo aika vakiintuneita, jotka ovat olleet aikaisemmin samassa tarhahoidossa pidempään. Näihin vakiintuneisiin kaveripiireihin on etenkin ujojen ja hiljaisten lasten yleensä vaikea päästä enää "sisään" noin vanhana.



Muita selittäviä vaihtoehtoja ovat esim. toisten lasten kiusaaminen tai se että lapsesi ei esim. pidä tarhan henkilökunnasta, ruuasta, jne. Vaihtoehtoja on monia, ja se varsinainen taustalla oleva syy selviää vain kun kysyt itse tästä lapseltasi.