Eikö teitä muita hoitovapaalaisia hirvitä ansionmenetys?

Sen rahan eteen kun pitää tehä töitäkin.. Ja sitte vähennät

Summasta työvaatteet, bensat, päivähoutokulut niin summa on pienempi. Muutenki lapsen kasvun aikana yks 20000 on pieni raha kun miettii mitä joutuu maksamaan isommasta asunnosta, harrastuksista, vaatteista ruoasta, lomamatkoiSta jne.

Jos ajattelee rahaa niin ainut mikä kannattaa on jättää ne lapset tekemättä.

nämä taitaa olla kuten aika ja raha yleensäkin. Harvalla on paljon molempia.

niin eipä tuo iso summa ole kuukaudessa minkä häviää, kun mun palkasta miinustaa päivähoitomaksun (2 lasta) ym. niin puhutaan satasista enää. En todellakaan koe sen arvoiseksi viedä 1v hoitoon, 2v sitten pakko.

Mä olen niin nauttinut kun saan olla lasten kanssa kotona. Esikoisen päiväkoti aikana ne illat tuntu niin olemattoman lyhyiltä, että nyt on nauttinut kun on aikaa lapsille.

hirvittää. Minun palkkani olisi n 50 000 netto/vuosi. Nyt olen kotona viidettä vuotta. Miehen palkalla voimme onneksi elää normaalia elämää matkoineen ja autonvaihtoineen, mutta kyllähän sitä rahaakin joskus miettii. Hetken.



En ole silti töihin menossa vielä aikoihin.

yhteensä 4,5 vuotta 3 lapsen kanssa.

Raha on vain rahaa, lapsen etu ykkösenä. Olisihan lainaa toki maksettu noina vuosina aika paljon, varsinkin kun hoitovapaita on rahoitettu myös lyhennysvapailla, mutta ei kaduta.

Lapset saivat olla kotona siihen asti että nuorin täytti 3.

mutta kaikkeen tottuu, myös pieniin tuloihin. ;) Lastesi kanssa vietetty aika on korvaamatonta, työtä ehtii tekemään vielä pitkän pätkän lasten kasvaessakin.

mutta raha on suteellinen arvovalinta tasan niin kauan kuin sitä on. Sitten kun ei ole rahaa maksaa laskujaan, on aika ikävää sitä lastakin hoidella. Kaikki eivät halua pudota yhteiskunnan tuille. Raha on vain rahaa niin kauan kuin sitä on. kun se loppuu, raha on sama kuin mahdollisuus elää.

Ei ole kertaakaan edes tullut mieleen, minkä verran on "menettänyt" kun on ollut kotona. Pitäisköhän laskea? Ja vastaus omaan kysymykseeni: Ei pidä!

Arvovalintoja. Kyllä mä tiedän monta, jotka ovat menneet töihin heti kun lapsi on 1, koska "on pakko että tulee toimeen", ja heti sen jälkeen on ostettu uusi farmaribemari tai tehty talokaupat. Mä ajattelen että ne materialistiset hankinnat voi tehdä myöhemminkin, mutta lapset eivät ole 1-vuotiaita myöhemminkin.

Tuloni kasvoi, kun _pääsin_ hoitovapaalle. Sain minimiäitiyspäivärahaa, olikohtan jotain 11 e/päivä. Sen jälkeen kotihoidontuki, sen köyhäinosuus ja kuntalisä oli ihan mahtirahoja.

tosi hieno juttu, että Suomessa on mahdollista olla kotona pikkulapsiaika jos niin haluaa. Voi elää sen pienen pätkän niillä yhteiskunnan tuilla ja sitten taas palata töihin.

laskematta liikaa. Aloin oikeastaan miettiä tätä siinä vaiheessa, kun pähkäilin, ilmoittaisinko päiväkotiin kuukautta aiemman aloitusajan kuin työpaikalle, et olisi siinä kuukausi aikaa totutella hoitopaikkaan (paluu vuodenvaihteessa). Siinä vaan tuli mieleen, et neljä tonnia se sit maksaa tuokin totuttelu.



Mut tottahan se on, et jos jotain myöhemmin katuu, niin sitä, ettei ole ollut lasten kanssa. Toki ne tapaukset ovat oma lukunsa, jos töihin vaan on pakko mennä, kun rahaa ei vaan ole.

Ap

Bruttopalkka 2200 euroa, ja siitä kun vähentää verot ja päivähoitomaksut kahdesta lapsesta (täydet maksut, koska myös mies käy töissä) niin eipä se ero loppujen lopuksi suuren suuri ole, muutamia satasia korkeintaan. Ja tykkään olla kotona, minusta tätä ei voi mitata rahassa.

koska pienipalkkaisena ja määräaikaisena työntekijänä mulla ei ollut mitään menetettävää.



Nyt saattaisin vähän laskea, mutta eipä oo ajankohtaista :)

(kun eläkeikä nousee sitten 65-70 vuotiaaksi näillä näkymin, tai ainakin pakko olla töissä, kun eläke niin pieni tulevaisuudessa)



Mutta lapset on pieniä vain muutaman vuoden. Kolmivuotias nauttii jo kavereiden seurasta ja päiväkodin ohjatuista toiminnoista, mutta yksi vuotias ei. Itse olen palaamassa takaisin töihin kun lapsi on nippa nappa kaksi vuotta. Jos olisi taloudellisesti mahdollista olisin sen täydet kolmevuotta kotona lapsen kanssa, mutta koska kahdesta vuodesta tippuu kuntalisä pois + 1½ v lapsen kodinhoitoraha tippuu, niin eipä enää jää rahaa sitten kotiin enää vuodeksi. Miehellä kun suht pieni palkka, ja vuokra on kuitenkin joka kuukausi maksettava täysimääräisenä.

Olitko huomioinut sen jo laskelmassasi, mutta todellisen ansionmenetyksen saat, kun otat nettopalkan miinus

- kotihoidontuki

- päivähoitomaksu

- työmatkakulut

- muut työssäkäynnistä aiheutuvat kulut (minä ainakin tarvitsin lisää vaatetta, lapselle vähän enemmän vaatetta, jotta päiväkotia varten on aina vaihdon varaa, ruokia ei tullut tehtyä enää itse yhtä paljon, ei tullut enää käytyä puistoreissulla hakemassa tarjouksia ja vilkaistua kirpparin tarjontaa jne).

Olitko huomioinut sen jo laskelmassasi, mutta todellisen ansionmenetyksen saat, kun otat nettopalkan miinus

- kotihoidontuki

- päivähoitomaksu

- työmatkakulut

- muut työssäkäynnistä aiheutuvat kulut (minä ainakin tarvitsin lisää vaatetta, lapselle vähän enemmän vaatetta, jotta päiväkotia varten on aina vaihdon varaa, ruokia ei tullut tehtyä enää itse yhtä paljon, ei tullut enää käytyä puistoreissulla hakemassa tarjouksia ja vilkaistua kirpparin tarjontaa jne).

ansioita lasten kanssa kotona ollessa ennen kuin mieheni 3 kk (!) lyhennettyä viikkoa tehdessään mutisi, miten tämä vaikuttaa hänen tuloihinsa.



Silloin suivaannuin ja tein laskelman, mitä minulle tuli maksamaan 2 x 1,5 vuoden poissaolot töistä. Muistaakseni n. 35-40.000 euroa. Tämä siis sisälsi myös äitiys- ja vanhempainrahakauden alentuneet tulot.

Hoitovapaa oli itsestäänselvyys. Mutta en olekaan rahalle altistunut joten arvoissani monet muut asiat ovat tärkeämpiä.

Noinhan se menee: tuloja jää saamatta ja säästöt kuluu.

Milloin muulloin ajattelit saada parin vuoden breikin työelämästä ihan vain ilmoittamalla pomolle päivät?

Nauti leppoisasta ajasta ja lapsestasi, kyllä se on sen arvoista.