Tyttären kaveri varastaa meiltä tavaraa.

ja kysyt, että mahtaako ne löytyä sieltä.

Tarkkailkoon siellä, näkyykö esineitä.



Ja tuo kaveri ei enää ole tervetullut.

Varmaan sinäkin tykkäisit jos oma lapsesi nyysisi tavaraa jossain ja pidettäisiin kasvattamattomana riiviönä?



Se pointti on että koko kylä kasvattaa ja asioihin puututaan kun ne on vielä pieniä ja vanhemmat voi vielä kasvattaa!



Onko sinulla aikuisen toimintakykyä ollenkaan vaikka lapsi on kasvatettavana?

tossa opn vaan se vaara, että ap nolaa itsnesä ja saa siinä sivussa paskaa niskaan mikäli käykin ilmi, ettei ko. tytöllä ole mitään tekemistä kadonneiden esineiden kanssa... pitäisi olla satavarma, ennenkuin ryhtyy ketään syyttelemään.

Mitä ihmettä teen?

Ruikutat tietenkin AV-palstalla, minkä jälkeen kieriskelet loputtomasti itsesäälissä hamaan hautaan asti.

Kunhan soittaa ja kysyy, onko näkynyt, kun ei kotoa löydä - olisiko "vahingossa" joutunut matkaan?

Samalla on vanhemmilla mahdollisuus olla menettämättä kasvojaan. Kyllä he yskän ymmärtävät ja ryhtyvät ottamaan selvää. Tyttöhän on voinut kotona sanoa tyttäresi lahjoittaneen tavaroita.

...joku varma täky johonkin eteiseen tms. Ja ennen kuin soitat vanhemmille niin varmista ettei vaan löydy oman tyttäresi kätköistä niin ei tuu turhia syytöksiä.

itse havahduin että mitäs se kaveri tekee lapseni huoneessa penkomassa tavaroita, kun oma lapseni oli olkkarissa.

Kun lapsen kaveri meni sitten olkkariin, hiippailin lapsen laukulle ja avasin ja voila, siellä oli lapseni leluja. Pudotin laukun lapsen eteen ja sanoi, että mitä nämä ovat ja lisäsin että voit lähteä kotiin.

Laita sopiva täky tarjolle ja seuraa lapsen puuhia. Jos vie vaikka ulkovaatteiden taskuun niin ratsaa ne.

ottiko tyttö nukkekodista (minun ei-lelunukkekodistani) olohuoneen lampun ja pikkupöydän, joiden kanssa ilman lupaani leikki. Vastaus oli tyly eli heidän tyttö ei ole varas ja että minun täytyy pyytää anteeksi. Seuraavalla kerralla tyttö mielenosoituksellisesti rikkoi nukkekodistani jalkalampun, jonka jälkeen minä piilotin toppatakkinsa. Sanoin tytölle, että voi voi, onkohan se nyt unohtunut sinulta kotiin, kun ei se ole meidän naulakossa. Tytön äiti soitti meille ja syytti varkaaksi, mutta totesin, että en ole sen enempää kuin hänen tyttönsäkään.

Tässä nimittäin kävi niin, että tyttären kaverilta kanssa alkoi hävitä jos jotakin tuommoista pientä.



Kaverin äiti ei ollut ensin moksiskaan, mutta sitten pikkuveljen rahapussista hävis rahat. Sitten asiaa alkoi "tutkimaan".



Hoksasivat sitten, että eräs tyttö oli aina ollut paikalla kun jotain hävis. Joten lähtivät isolla äänellä syyttämään tätä tyttöä varkaaksi ja vaativat korvauksia. Anteeksipyynnön saivat ja jonkin korvauksen.



Sitten kävi niin, että meiltä alkoi katoamaan vastaavaa pientä kivaa ja tyttären lompakosta vitonen. En lähtenyt ketään syyttelemään, koska en voinut olla varma ketä asialla on. Meillä käy paljon kavereita. Se syytetty tyttökin. Rauhoitin tilanteen, ettei meillä käynyt ketään lasten kavereita pariin viikkoon.



Ovet taas avattiin pikkuvieraille, niin johan varas jäi rysän päältä kiinni. Tämä ensimmäinen mainittu likan kaveri oli käsi meidän ns. hilukupissa, kun tulin keittiöön. Kyselin, että mitäs siellä jne.



Tää tyttö murtui täysin! Tunnusti kaiken, että hän oli se, joka oli kotoakin ottanut äidiltään tavaroita ja pikku veljen rahat. Oli vielä kahdessa muussakin paikassa ollut varkailla ja meillä. Tämä tyttö kun on kuuluisa näistä tilpehööreistään ja saa paljon meikkejäkin jo! :O



Kyllä äitinsä oli nolona, kun vein tytön kotiin ja tyttö kertoi tilanteen. He sitten lähtivät siltä seisomalta pyytämään anteeksi muilta ja sopimaan korvauksista.



Jos nyt joku ymmärsi mitä kirjoitan. :)

ottiko tyttö nukkekodista (minun ei-lelunukkekodistani) olohuoneen lampun ja pikkupöydän, joiden kanssa ilman lupaani leikki. Vastaus oli tyly eli heidän tyttö ei ole varas ja että minun täytyy pyytää anteeksi. Seuraavalla kerralla tyttö mielenosoituksellisesti rikkoi nukkekodistani jalkalampun, jonka jälkeen minä piilotin toppatakkinsa. Sanoin tytölle, että voi voi, onkohan se nyt unohtunut sinulta kotiin, kun ei se ole meidän naulakossa. Tytön äiti soitti meille ja syytti varkaaksi, mutta totesin, että en ole sen enempää kuin hänen tyttönsäkään.

kuinka nauran kun ne löytyy sun oman tyttösi kätköistä. Toki et sitä koskaan meille kertoisi vaikka löytyisi, olishan se noloa.



Ensin tutkitaan, sitten hutkitaan. Kannttaa olla satavarma, ennenkuin rupeaa kyselemään.

ja kysyisin sitä tavaraa, onko vahingossa unohtunut hänen matkaan jos tytöt ovat sillä leikkineet tms.

Minun kaveri varasti minulta lapsena rahaa. Huomattiin ja seuraavan kerran,kun tuli meille,seurattiin niin eikö vaan taas mennyt kukkarolleni kurkkimaan! Oman lapsen kavereita seuraan tarkkaan. Joskus kun jotain hävinnyt meiltä,mietin varastiko ne. Usein en päästä vieraita lapsia sisälle,ulkona voivat hengata ja koulussa.

Meillä tsekataan lähtiessä kaikkien kaverit,reput ja laukut ja taskut. Aivan kuin tullissa! Ja näkeehän sen,jos lapsella tullessa litteä kassi ja lähtiessä täynnä!