Suurikokoiset joululahjat - miten kieltää kohteliaasti?

Ja joka joulu olen hienovaraisesti yrittänyt kertoa heille lasten joulupukinlistasta ja toivomuksista (joissa ei ole näitä jättitavaroita). Mutta eivät selvästikään tykkää hankkia mitään lasten toivomuslistalta, kun haluavat "yllättää".

ja että sukulaiset antavat ne lapsille, eivät sinulle kirppikselle vietäviksi.



Kerro sukulaisille rehellisesti, että et halua lapsillesi ilon hetkiä, joten antakaa lahjat rahana, sinä menet vaikka kasvohoitoon. Siitä on sinulle enemmän iloa kuin uskovatkaan.



Meillä on tehty niin, että jos joku ryhtyy rajoittamaan lahjoja tavalla tai toisella, ei sen perheen lapsille enää lahjoja osteta. Siksi veljieni lapsille ei mene lahjoja lainkaan, ei edes suklaarasiaa. Kun pyyntönä oli, että antakaa rahaa, loppui lahjominen siihen. Meille kelpaa vaikka krääsä, jos siitä on lapsille iloa. Tämä kun on heidänkin kotinsa eikä vain minun.

että vaikka lapset tykkääkin teidän lahjoista tosi paljon, niin meille ei enää mahdu isokokoisia lahjoja, voisitteko ostaa jotain pienempää, lapset kyllä tykkää niistäkin.

kun sua häiritsee isot lahjat....hmmm.



Itseäni aikoinaan ei häirinnyt vaan olin iloinen kun joku osti niitä kalliita pehmoja tms.

Aikansa kutakin, kyllä sä pääset niistä eroon kun pehmoaika on ohi lapsesi kasvaessa.



Nyt on se pehmoaika.

Opettele joustamaan, edes väliaikaisesti.

En siis todellakaan ole kieltämässä iloa lapsiltani vaan isokokoisille tavaroille ei vaan ole järkevää tilaa enää missään! Ne eivät kertakaikkiaan mahdu mihinkään lastenhuoneissa, röhnöttävät pölyisinä kasassa nurkassa käyttämättömänä. Kaikki se lattiatila on pois lego- ja junarataleikeiltä. Juuri ja juuri saimme mahdutettua kirjoituspöydän keskimmäiselle lapselle huoneeseensa. Lapset eivät silti halua luopua mistään, he kiintyvät aina kaikkiin leluihinsa nopeasti. Enkä ole myynyt lasten saamia leluja ajalta, jolloin he ovat tajunneet lahjoistaan jotakin. Siksihän tämä ongelma meillä onkin!



Samaiset sukulaiset selvästi katsovat pahalla, kun jättinalle makaa mytyssä nurkassa, mutta eivät näy tajuavan, ettei se mahdu mihinkään muuallekaan kuin lattialle (ei mahdu lipaston päälle, lelulaatikkoon, pöydälle, nukenrattaisiin). He kauhistelevat lastenhuoneiden sekamelskaa kylässä käydessään, mutta eivät ilmeisesti ymmärrä lahjojensa osallisuutta tähän.. Heillä itsellään ei ole mitään turhaa tai epäjärjestystä aiheuttavaa kotonaan, emäntä on raivosiisti. Olenkin miettinyt, että "unohtaisimme" pari lahjaa heille edes viikoksi, jos huomaisivat sitten minkälaista on elämä jo kahdenkin kuutiometrin tilan vievän pehmolelun kanssa :D



Tiedättekö yhtäkään lasta, joka EI ilahtuisi suurensuuresta jättilahjasta?! Mutta ostatteko silti itse vain sellaisia lapsillenne?!



-ap

Ymmärrän todella mitä tarkoitat. Ja uskon niiden lasten ilahtuvan yhtä lailla pienestä pehmolelusta kuin isosta pehmolelusta.

Tosin niistä isoista ei ole mitään hyötyä kenellekään hetken päästä, niillä kun ei voi leikkiä eikä mitään muutakaan.



Olen nyt jo seurannut veljeni lasten lahjoja, kun ovat itse hukassa näiden isojen lelujen kanssa, kun toiset sukulaiset niitä ostavat edelleen.



Osa leluista onkin siirtynyt ulkoleikkeihin ha isot pehmolelut taitavat ainakin toisinaan olla varastossa. Niille kun ei todella ole mitään paikkaa missään muualla kuin varastossa.

Tosin miehen vanhempien ja mun isän kanssa, ostavat meille lahjoja myös. Tullut mm. leipäkone, jättimäinen kirkasvalolamppu, rasvakeitin, popcornikone...



Sanokaa vain suoraan, että meille ei kauhean isoja tavaroita mahdu. Luulisi ymmärtävän. Pieni ja hyvä lelu voi olla huomattavasti kivempi kuin joku jättinalle. Ja itseasiassa tiedän tytön, joka pettyi oikein silminnähden saadessaan ison pantteripehmon, kun oli toivonut synttärilahjaksi littlepetshoppeja. ;) Itse yritän ostaa sellaisia lahjoja tuttujen lapsille ja tutuille, jotka eivät jäisi riesakkeeksi ainakaan suuren kokonsa takia. Tuskin olemme ainoita, jolla kaapit pursuaa roinaa..

Ikää puoli vuotta. Miten ihmeessä sanomme sukulaisille, että hän ei vielä ymmärrä lahjojen päälle ja jättäkää ne pirun pehmolelut myöhemmälle kun ei meille mahdu niitä ylen määrin.



Anoppi tuo jokaisella vierailullaan aina jotain kivaa vauvalle. Yleensä kirpparilöytöpehmoleluja. Aivan karmivia, itseasiassa koiralle ollaan annettu suurin osa. Ei alle puoli vuotias vauva tarvitse vielä mitään. Ollaan kiittämättömiä ja ilkeitä, kyllä, mutta en tajua miksi erikseen sanottua toivomusta ei voi ottaa huomioon..

toiseksi voit kokeilla, etta piilotat isot lelut joilla ei leikita, ja jos niiden peraan kysellaan ja suru on kova, niin anna takaisin, mutta sitten piilotat uudelleen jos silla ei leikita, ja kun ne unohtuu, niin sitten annat/myyt pois. Varsinkin jos on uudet isot lelut tulossa, niin voi hyvinkin unohtua vanhat

Voisin yrittää tosiaan laittaa sivuun osan noista pari vuotta käyttämättömistä jättileluista (tekee vaan tiukkaa, saako edes varastoon mahtumaan, kun ovat niin "joka suuntaan isoja"), jos se auttaisi lapsia ajatukseen niistä luopumisesta.



Järkyttävää, mutta vaikka lapset esim 5v päästä itse haluaisivat heivata nuo lelut roskikseen, ne eivät kaikki (edes yksitellen) mahtuisi roskikseemme (asumme omakotitalossa) vaan pitäisi viedä peräkärrykuormalla ;) Surkuhupaisaa..



Toki taas yritän sitä lahjatoivomuslistaa heille tarjota ja samalla päivitellä lastenhuoneiden tavarapaljoutta.



Luulenpa että ihmiset vaan ovat niin ajattelemattomia, että eivät edes uhraa ajatusta sille, onko lahja turha tai ongelmallinen. Jos lahjansaaja on aikuinen, hän voi sentään kiittää ja hissukseen myydä tai muuten heivata tavaran pois. Mutta lasten lahjoja kun ei voi noin vaan hävittää, vaikka ne suunnilleen pitäisi tökätä olohuoneen sohvalle säilytykseen, kun ei muualle mahdu.



Sinä vauvan äiti, jolle anoppi tuo nyt jo niitä pehmoja, laita ne piiloon/anna koiralle hyvissä

ajoin. Jaa sitten myöhemmin niitä sieltä jemmasta tasaisesti kaikille lapsillesi.

Ja itselle tuli just mieleen vielä sekin mahdollisuus, että annankin näille jättipehmojen antajille itselleen seuraavan kerran piruuttani lahjaksi jonkin valtavan (ja mahdollisimman ruman) patsaan olohuoneeseen :D Tai sitten vaan jättijättipehmolelun (jonka lapset ovat tietysti valinneen heille lahjaksi, kun he ilmeisesti tykkäävät niistä).



-ap

kun meidän äiti osti erään jättiläis lahja, niin sisko sanoi, että tällä lelulla leikitäänkin sitten vaan mummolassa ja roudas lelun sinne. piste. vähän siinä mummoja ja lapsi katsoivat silmät pyöreenä, mutta niin siinä sitten kävi. siellä se edelleen nököttää mummolassa.

ja että sukulaiset antavat ne lapsille, eivät sinulle kirppikselle vietäviksi.

Kerro sukulaisille rehellisesti, että et halua lapsillesi ilon hetkiä, joten antakaa lahjat rahana, sinä menet vaikka kasvohoitoon. Siitä on sinulle enemmän iloa kuin uskovatkaan.

Meillä on tehty niin, että jos joku ryhtyy rajoittamaan lahjoja tavalla tai toisella, ei sen perheen lapsille enää lahjoja osteta. Siksi veljieni lapsille ei mene lahjoja lainkaan, ei edes suklaarasiaa. Kun pyyntönä oli, että antakaa rahaa, loppui lahjominen siihen. Meille kelpaa vaikka krääsä, jos siitä on lapsille iloa. Tämä kun on heidänkin kotinsa eikä vain minun.

Miten typerä ihminen voikaan olla..?

olen todennut samantein reippaasti, ettäihana lelu,se saakin olla mummolassa mummolaleluna,kun meillä ei oikein ole tilaa ja on kivaa,kun mummolassakin on leluja.