Kysymys teille ylioppilaaksi lukeneille.. miksi te ette osaa ruotisa?

Itse olen toisella kierroksella yliopistossa. Koska ensimmäisestä tutkinnosta on yli 10 vuotta, en saa menetelmäopintoja tai kieliopintoja hyväksi luettua. Ruotsin taito on kyllä aivan hukassa osalla porukkaa. Pari vuotta sitten lukiosta päässeet eivät osaa sanoa yhtään järkevää lausetta ruotsiksi. Syynä ehkä se, että luetaan vain ne pakolliset kurssit (ja läpäivtää ne nippa nappa), koska sitä tei ole enää pakko kirjoittaa yo-kokeissa.



En tiedä, mutta näin arvelen.



Englannin osaaminen on hyvällä tasolla.

2

Takavuosina ei minkään kielen kouluopetuksessa panostettu puhetaitoon, sillä opiskelu tähtäsi ainostaan yo-kirjoituksiin, ja niissähän ei puhuta.



Niinpä saattoi saada kielestä laudaturin, vaikka ei olisi osannut edes ruokakaupassa - saatikka pankissa tms. - sillä kielellä asioida. Mutta kun osasi kääntää "jos tytöt eivät eilen olisi päättäneet olla jättämättä päättämättä olla tulematta kouluun huomenna", niin laudaturia pukkasi.

Kirjoitin ruotsista laudaturin, mutta en osaa enkä ole koskaan osannut puhua ruotisa kovin hyvin. Ymmärrän kyllä aika hyvin. En ole tarvinnunt ruotsia elämässäni. Yhden tenttikirjan luin ruotsiksi yliopistossa, mutta senkin olisi voinut välttää. Kielten opiskelu on mnulle helppoa, mutta ruotsin osalta se oli kyllä turhaa. Nyt olen jo keski-ikäinen. Koko elämässäni olen puhunut ruotsia vain muutaman ruotsalaisen ja yhden suomenruotsalaisen kanssa. Ruotsalaisten kanssa olisi voitu puhua englantia ja suomenruotsalainen puhui toki suomea sujuvasti.

lähes 30 vuotta sitten. Ymmärrän ruotsia vieläkin, pystyn lukemaan sanomalehtiä ja kuuntelemaan ruotsinkieliset uutiset, mutta puhua en osaa. 30 vuoden aikana on tullut kaksi tai kolme kertaa eteen tilanne, että ruotsin kielen taitoa olisi tarvittu. Juuri ja juuri osasin neuvoa naisturistille tien hotellille viime talvena. Harjoituksen puutetta, ihan yksinkertaisesti.

Jostain syystä en osaa. Magnan kirjoitin ruotsista, virkamiesruotsin läpäisin keskimmäisellä arvosanalla (eikö niitä kolme vaihtoehtoa ollut). Omasta mielestäni jotenkin ruotsia osaankin, mutta käytännön tilanteessa siitä ei tule yhtään mitään.



Muistan silloin aikoja sitten yhdessä harjoittelupaikassa, kun puhelimeen osui ruotsinkielinen asiakas. Hän esitti asiansa ja minä kuuntelin. Kun siinä keskustelussa tuli minun vuoroni avata suuni, niin minulla ei ollut aavistustakaan mitä se toinen oli sanonut tai pyytänyt. Kyllä se yllättävä tilanne, kun tuutista suoltaakin ruotsia ilman ennakkovaroitusta, niin ei korvat pystyneet erottelemaan sieltä mitään sanoja.



Telkkarista seuraan tekstittämätöntä ruotsinkielistä ohjelmaa ihan hyvin, jos aihepiiri on kiinnostava. Jotain osaan puhuakin ruotsiksi kiertoilmaisuja viljellen, jos on ihan yleiskilistä juttua.



Miksi käytännön kielitaitoa ei ole, siihen en pysty ap:lle antamaan vastausta. Olisiko sillä osuutensa, että arjessa en kuule ja käytä ruotsia ikinä. Tässä kaupungissa kun ei asu kuin muutama ruotsinkielinen ja hekin kyllä osaavat suomea.



Kielellisesti en kuitenkaan ole lahjaton, siitä ei ole kyse. Englantia ja saksaa puhun sujuvasti, niitä käytän työksenikin.

lukiossa ei harjoitella ruotsin puhumista. Se ei ole arkipäivän ruotsia, vaan ihan kääntämistä jne. Sillä lukioruotsilla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. Eikä sitä tarvitse täällä päin Suomea, missä asun. Mulla oli lukiossa ruotsi 7. Olen aina inhonnut sitä.

Englannista kirjoitin ällän ja todistuksessa enkku on 9. Vinkki: ruotsalaisetkin osaavat englantia, suomenruotsalaiset taas suomea:) Ei ole mitään syytä opetella PUHUMAAN ruotsia!

lukiossa ei harjoitella ruotsin puhumista. Se ei ole arkipäivän ruotsia, vaan ihan kääntämistä jne. Sillä lukioruotsilla ei ole käytännön kanssa mitään tekemistä. Eikä sitä tarvitse täällä päin Suomea, missä asun. Mulla oli lukiossa ruotsi 7. Olen aina inhonnut sitä. Englannista kirjoitin ällän ja todistuksessa enkku on 9. Vinkki: ruotsalaisetkin osaavat englantia, suomenruotsalaiset taas suomea:) Ei ole mitään syytä opetella PUHUMAAN ruotsia!

osa Suomen ruotsalaista ei osaa oikeasti.. suomea. :D

Tekstissäsi on kymmenen vakavaa kirjoitusvirhettä sekä typoja. Millaista osaamista se sitten on, kun puhutaan kuitenkin todennäköisesti äidinkielestäsi?

ja se aiheuttaa sen, että vaikka kuinka pänttäisin kieliä päähäni, en osaa, en opi.



Voin esim lukea sanakokeisiin viikon, päivittäin kolme-neljätuntia, ja sitten kokeessa muistan ehkä n. puolet sanoista. Ja parin kuukauden päästä en enää muista kuin ehkä yksi kaksi sanaa enää niistäkään oppimistani sanoista.



Kielioppi on kuin avaruusteknologiaa. En vain ymmärrä, äidinkielen termit eivät aukea eikä jää päähän, joten en esim. tiedä mikä on bossessiivi-pronomini vai mikä lie. Vaikka lukisin kuinka paljon.



Olen aina ihmetellyt joidenkin taitoa lukea vierasperäisiä sanoja, ja pystyvät muistamaan kerran, kaksi luettuaan lähes kaikki sanat mitä lukivat!! Käsittämätönät minusta. Olen joutunut jankkaamaan ja miettimään miten kummassa saisin nyt tämän sanan jäämään sinne muistiin (eri muistikikkoja) mutta kun ei jää niin ei jää.



AP sulle tiedoksi, kaikki ihmiset eivät ole yhtä hyviä koulussa, vaikka kuinka tekisivät töitä sen oppimisen ja läksyjen eteen! Aina kyse ei ole ahkeruudesta, vaan siitä että ei vain helposti opi. Kieltenopiskelussa kun logiikkaa ei juuri tarvita, tai sitä logiikkaa ei ainakaan minulta löydy, ja muistikapasiteetti huono. Minkäs teet.



Kirjoitin v 1994 ja silloin pakollisena oli kirjoittaa englanti ja ruotsi. Ne rämmin jotekuten ja sain A:n molemmista.



Siksi en osaa kieliä.

voi kertoa, että tähän liittyy sellainen asia, kuin unohtaminen. Ihmisen aivoihin tulee koko ajan hirveä määrä erilaisia äryskkeitä, joista aivot automaattisesti hylkäävät "ei-tärkeänä" noin 99%. Jäljelle jäävästä 1 prosentista osa suurin osa on asiaa, jonka ihminen havaitsee tiedostamattomasti ja joka vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä, mutta jota ei paineta pitkäaikaiseeen muistiin (esim auringon paiste saa kaivamaan aurinkolasit esiin ja punainen liikennevalo saa pysähtymään risteykseen, mutta ei niitä silti juuri aktiivisesti jälkeenpäin muistella. Vähäinen määrä aivoihin tulleesta ja muistettavasta datasta on asiaa, jonka ihminen oikein tietoisesti painaa muistiinsa.



Tästä muistiinpainetusta osasta suurin osa on muistissa vain väliaikaisesti (esim että aion mennä tänään kauppaan ja tarvii ostaa maitoa ja suolaa) ja pienempi osa pitempiaikaisesti. Kouluissa ja työelämäsä opiskeltavat asiat pyritään yleensä sisällyttämään tähän viimeiseen ryhmään, mutta tosiasa on, että ei siitäkään vielä suurin osa jaa muistiin mitenkään pysyvästi, vaan niin sanotusti pitkäaikaisee muistiin säilöttävät asiat ovat siellä myös vain eri pituisia aikoja.



Käytännössä aikojen pituus riippuu sekä opiskelussa käytetyistä oppimistekniikoista että asian myöhemmästä käytöstä arkielämässä. Toisin sanoen, jos kielen on oppinut pintasuuntautuneesti, sen unohtaa kohta kokeen jälkeen ja vaikka olisi oppinut syväsuuntautuneestikin, sen unohtaa viimeistään parissa vuodessa sen jälkeen kun sitä on viimeksi johonkin tarvinnut. Aivot tekevät tilaa jollekin useammin käytössä olevalle tiedolle.



Toki kerran opitun oppiminen uudelleen on aina piemenmpi vaiva. MInä esimerkiksi voisin hanskata derivoinnin uudelleen aika pienellä vaivalla, vaikka en olekaan sitä 15 vuoteen mihinkään tarvinnut.

ruotsista 15 vuotta sitten ja silloin osasin puhuakin sitä kohtuullisesti vaikka takellellen. Olin motivoitunut opiskelemaan ruotsia ja harkitsin lähtemistä opiskelemaankin ruotsiksi.



Mutta ei onnistu puhuminen enää. En ole kirjoittamisen jälkeen tarvinnut ruotsia käytännössä koskaan. Joskus tilasin Hudvudstadsbladetia pitääkseni kielitaitoa yllä, mutta sekin jäi, kun mies ei sitä lukenut. Olen asunut muutamia kuukausia lukuunottamatta alueilla, joilla ei puhuta käytännössä ollenkaan ruotsia (joko Sisä-Suomessa tai ulkomailla) eikä sitä kuule eikä näe missään. Työssäni olen tarvinnut ruotsia kerran: Silloin kun pyysin paria suomenruotsalaista lounaalle kanssani. Vapaa-ajalla olen muutaman kerran törmännyt miehen ruotsalaisiin sukulaisiin, joiden keskustelua kuuntelen kohtalaisen sujuvasti, mutta hekin vaihtavat suomeksi tai englanniksi, koska keskustelu sujuu niillä paljon helpommin.



Kielitaidon kartuttaminen ja ylläpitäminen on erittäin hankalaa, jos kieltä ei tarvitse missään tai edes kuule missään eikä sitä pääse varsinkaan itse käyttämään.

Tekstissäsi on kymmenen vakavaa kirjoitusvirhettä sekä typoja. Millaista osaamista se sitten on, kun puhutaan kuitenkin todennäköisesti äidinkielestäsi?

minä EN ole ylioppilas, äidinkielen tunneilta en muista yhtään mitään.

Mutta ihmettelen kuin te jotka olette nähneet vaivaa ja lukeneet ylioppilaiksi, ette osaa ruotsia, jotkut ei edes englantia.. Onko ruotsi muuten pakollinen kieli enää?

ap

ja ei sitä osaa enää, mutta se että just lähes suoraan koulunpenkiltä tulleetkaan ei osaa niin sitä ihmettelen.



ap

en ole tarvinnut sitä mihinkään kouluaikojen jälkeen. Ylioppilaaksi tulin 1992 joten on siitä vähän aikaa. Sen jälkeen yliopistossa oli tietysti jonkinlainen pakkoruotsikurssi, mutta siitä pääsi tosi vähillä taidoilla läpi.



En kyllä edes silloin koulun jälkeen heti osannut käytännössä ruotsia. Ei kiinnostanut ko. aine yhtään koulussa joten opiskelin vain sen verran että jotenkin pääsin tenteistä läpi.

ruotisa on kai tosi vaikea kieli, en ole opiskellut sitä ollenkaan, enkä tiennyt sellaista olevankaan. Mielenkiitoinen varmaan olisi.

ylioppilaaksi vuonna 2006 ja muutin ulkomaille opiskelemaan. Päivääkään en ole tarvinnut ruotsia lukion jälkeen. Opiskelin yliopistotutkintoni Englannissa, joten puhun englantia sekä suomea sujuvasti, ranskaa suhteellisen hyvin. Ruotsia en lainkaan. Jos ei kieltä tarvitse ja käyttää aktiiviesti monia muita, se heikoin unohtuu tarpeettomana. Maailmalla en ole tehnyt mitään ruotsin taidoillani, koskaan.

koska sitä ei ollut pakko kirjoittaa. Kurssit läpäisin juuri ja juuri.