Inhoan itseäni ja elämäntilannettani tällaisena!
Tuntuu vain kokoajan aivan siltä, kuin olisi veto pois. En jaksa nykyään pahemmin huolehtia itsestäni ja hyvinvoinnistani. Usein koitan ottaa itseäni niskasta kiinni, olla toimeliaampi, mutta jo hetken päästä väsähdän ja sama rumba jatkuu.
Esimerkiksi, suihkussa jaksan käydä ehkä kerta viikkoon, silloin kun oikeasti tunnen olevani niin nuutunut ja likainen, että on jo aivan pakko!
Laiminlyön myös paljon kotitöitä ja siirrän usein monia asioita huomiseen, uudelleen ja uudelleen.
Ihmisten ilmoilla käyn nykyään hyvällä tuurilla pari kertaa kuussa (tarkoittaa siis kaupassa käyntiä + muiden asioiden hoitamista).
Ihmisten näkeminen ahdistaa minua todella. Saan usein paniikkikohtauksia pelkästä ajatuksestakin, että joudun pian tapaamaan jonkun.
On monen asian summa, että olen ajautunut tähän tilanteeseen. Pääseekö tästä ikinä eroon?
Tiedän, ettei neljän seinän sisälle jääminen ja paskassa märehtiminen ainakaan auta asioita lainkaan.
Kommentit (2)
Mun kohdalla lähinnä surkea itseluottamus ja (nykyään) kovin neuroottinen luonne on ajanut mut tähän. Jotenkin vaan pitäisi koittaa päästä tästä laiskuudesta ja aikaansaamattomuudesta eroon!
nuo on olleet vain kausia jotka on menneet itsestään ohi. Olen nähnyt parhaaksi silloin antaa itselleni armoa ja olla piiskaamatta yhtään ,sallia että mieli ja keho on "talviunilla". Kyllä se energisempi kausi on aina sieltä tullut.