Ystäväsi kaipaa munasoluasi. Miksi ei?

Eikä geeneissäni ole mitään sellaista, mitä tahtoisin eteenpäin viedä. Omat lapsiparkani sen tekevät.

En jaksaisi hormonihuuruja ennen toimenpidettä enkä toimenpiteen kipua. Inhoan muutenkin kaikkea alapään ronkkimista ja muitakin toimenpiteitä. Enkä kaikkia kyselylomakkeita ennen kuin katsottaisiin, olenko soveltuva. Joku toinen, jolla nämä asiat ovat helppoja, voivat luovuttaa munasolujaan. Sori:(

En ystävälle! Riittää, kun pääsen pätemään veljen lasten kanssa ja näytän miten niitä pitää kasvattaa... (Eivät uskalla hyppiä tätinsä nenille, ihan hyviä tyyppejä ovat) mutta että ystävällä olisi mun biolginen lapsi...



Jotenkin kieroutunutta.



Sen sijaan kun ystäväni kärsi lapsettomuudesta, menin luovutushoitoihin jotta meillä olisi yhteistä keskusteltavaa. Ja hänen lapsettomuutensa ei johtunut kelvottomista munasoluista...



Hormonit oli oikein veikeitä. Suosittelen. Tosin minä vedin niitä hevosen annokset, kun kaveri otti vaan jotain nenäsumutteita.

että ystäväsi lapsi olisi sinun biologinen lapsesi?

Tilanne olis aivan kamala.

Ja täysi-ikäisenähän lapsella on oikeus tietää biologinen äitinsä.

En koskaan luovuttais varsinkaan tutulle.

Itse en kyllä ikinä kehtaisis lähteä vaatimaan keltään munasoluja omien toimimattomien tilalle. Olen sitä mieltä että elämässä ei kaikkea saa, ja sellaiset asiat tulee vain hyväksyä (näinhän me muutkin joudumme tekemään). Rajansa vaatimuksillakin.

läpi lisää (hormoni)hoitoja. Olisin luovuttanut ylijääneet munasoluni aikoinaan tarvitseville, mutta en missään nimessä halua menettää anonymitettiäni. Sellainen ei kaiketi ole enää mahdollista.

munasolut kelpaa, niin totta kai saa...