1v täystuho, mitä tehdä!?!

"ei".

Tai voit tietenkin varata kaappiin jotain hyvää suklaata, jota otat palan kun tuntuu että pää räjähtää. Kummasti maailma on valoisampi paikka sen jälkeen. :)



Yksivuotiaat vaan ovat tuollaisia. Koko ajan niitä saa ohjata, estää, huijata, hämätä ja paimentaa. Yksivuotias saa muutamassa minuutissa tuhottua kaiken ympäriltään. Siksihän lapset ovat yksivuotiaana niin taivaallisen suloisen näköisiä, että eihän niitä kukaan muuten kestäisi.



Kaikki tuo mainitsemasi on ympäristöön tutustumista, sosiaalisten taitojen opettelua, kasvua ja kehitystä. Hyviä asioita, vaikka äidille niin hirveän työläitä.

Ja se mitä ei pysty estämään, niin kuljet perässä ja teet lapselle aina selväksi, että käyttäytyi ei-toivotusti. Sillä tavalla se joskus oppii, mutta oppi ei mene perille päivässä eikä viikoksi.



Toiset lapset ovat vilkkaampia ja uteliaampia kuin toiset, joten kaikkea et hyvälläkään kasvatuksella saa kitkettyä pois.

"ei" ei oikein auta vielä tuossa vaiheessa, koska lapsi ei oikein hallitse tunteitaan tai käyttäytymistään. Mä säästän ein vähän vakavampiin tilanteisiin.



Meilläkin on vahvatahtoinen ja ehtivä 1-v, ja välillä meinaa käpy palaa toden teolla.



Mä sovellan esim. seuraavia keinoja:



- lapsi saa hepulin, kun estän häntä tekemästä jotain/ otan tavaran pois. Sanon lapselle: "Joo, sua harmittaa, koska äiti ei antanut tehdä sitä." Kun kiukku vähän lientyy, ohjaan mielenkiintoa muualle



- Lapsi ottaa tavaroita, joita ei saa ottaa. Ensinnäkin, yritän pitää kielletyt tavarat pois lapsen ulottuvilta. Lapsilukot ja -portit on hyvä apu! Jos lapsi kuitenkin saa tavaran, hyvä keino on pyytää auttamaan äitiä ja tuomaan/ laittamaan tavara jonnekin. Toisten tavaroiden kohdalla annan lapsen tutkia sitä, olettaen että se tapahtuu nätisti. Tutkiminen kuuluu ikävaiheeseen!



- Lyömistä ja tönimistä ei voi suvaita. Lapsi pitää ottaa rauhallisesti ja päättäväisesti pois ja selittää, että lyödä ei saa, se ottaa kipeää. (Jos lapsi satuttaa itsensä, sanon aina, että suhun otti kipeää, tämä auttaa käsitteenmuodostuksessa ja auttaa siten lasta ymmärtämään asiaa toisenkin kannalta.)

Tai voit tietenkin varata kaappiin jotain hyvää suklaata, jota otat palan kun tuntuu että pää räjähtää. Kummasti maailma on valoisampi paikka sen jälkeen. :)

Yksivuotiaat vaan ovat tuollaisia. Koko ajan niitä saa ohjata, estää, huijata, hämätä ja paimentaa. Yksivuotias saa muutamassa minuutissa tuhottua kaiken ympäriltään. Siksihän lapset ovat yksivuotiaana niin taivaallisen suloisen näköisiä, että eihän niitä kukaan muuten kestäisi.

Kaikki tuo mainitsemasi on ympäristöön tutustumista, sosiaalisten taitojen opettelua, kasvua ja kehitystä. Hyviä asioita, vaikka äidille niin hirveän työläitä.

Ei mun lapsista ainakaan kumpikaan ole ollut tuollainen. Siis kyllä joo 1-vuotias tarvii ohjausta,mutta ei oo kyllä ihan yleistä että noin pieni tönii muita tai repii verhoja alas jne., kyllä jonkin sortin ylivilkkaus taitaa olla kyseessä. En osaa oikein neuvoa, muuta kuin että rajojen asettaminen ja toistuvat rutiinit ovat varmasti tarpeen jopa enemmän kuin muilla.

eikä ne ehtineet tyhjentää laatikoita koska olin vierellä! Päinvastoin, vieneet roskia roskikseen ja kerännyt lelujansa pieniin koppiin kun on pyytänyt.



Kuulostaa siltä että lapsesi on liikaa yksin. Tökkimiset menee ohi ajallaan kun olet lähellä ja neuvot leikeissä ja vaan käytte usein!



Lattialle heittäytymiset kasvattaa lastasi hallitsemaan tunteitaan. Hän vaan kertoo tunteistaan, älä anna periksi ja ole tukena.

Sinulla on ehtiväinen lapsukainen:)



Monesti tuossa iässä ainakin keittiössä saadaan laittaa laatikoihin esteitä, ettei lapsi saa niitä avatuksi. Tai ehkäpä tehdään jokin oma keittiövälinelaatikko, jota lapsi saakin tutkia muiden ollessa suljettuja. Lapsen "omaan" laatikkoon voidaan laittaa niitä kiinnostavia, mutta turvallisimpia ruuanlaittovälineitä; kauhoja ja kapustoja, vispilöitä jne. Niitä voi sitten tutkiskella ihan huoletta.



Usein myös kodin muissa tiloissa on tarpeen katsella, että lapsi ei saa laatikoita auki lipastoista tai sitten tehdä ne turvalliseksi hänelle laittamalla alimpiin laatikoihin sellaista, mitä lapsi voikin hyvin tutkia: leluja ja muita esineitä, joiden tutkiminen on ok.



Kaikkea monenlaista lapsen onkin hyvä oppia tekemään. Hyvä on kuitenkin, että kiellät tönimisen, että ei satuta itseä eikä toisia.



Hän myös tykkää selvästi ilmaista itseään, kun harmittaa. Noin lapset toisinaan tekee. Voit varmasti sanoittaa pahimman kiukun mentyä ohi lapsen kokemusta. "Minnaa taisi harmittaa, kun noin kovasti huusit." Hän vähitellen saa sanoja itselleen ja omalle pahalle ololleen. Myös toki ilon ja onnen hetkistä on kiva jutella.



Toivon jaksamista aikuiselle! Muistathan kehua lasta, kun jokin asia aivan pienikin joku kerta sujuu!!! Auringon paistetta!!!

jäähtymään.

nähdä sen temperamentikkaan 1-vuotiaan, joka suostuu olemaan leikkikehässä...