Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa, mitä siskoni lapsi on tehnyt siskolleni!
28.01.2013 |
Nyt varmaan tulee roppakaupalla pashaa niskaan, mutta alan pikkuhiljaa vihata siskoni kolmevuotiasta. Lapsi tuli yllätyksenä (ja mies häipyi vauvavuoden aikana), joten siskoni on tyttönsä kanssa yksin. Se mikä minua ärsyttää on, että ennen niin itsevarma, menevä ja huumorintajuinen siskoni on nykyään PELKKÄ ÄITI. Kaikki, siis IHAN KAIKKI hänen tekemisensä liittyvät nykyään pelkästään lapseen. Siskoni lellii pentunsa aivan piloille, lapsi saa kaiken mitä haluaa koska siskoni ei raaski kieltää kullannupultaan mitään. Siskoni esimerkiksi jätti menemästä takaisin töihin sen vuoksi, ettei pikku pirpana joutuisi hoitoon (kyseessä siis kuitenkin kolmevuotias). Siskoni myös suree jo etukäteen sitä, että jossain vaiheessa tyttönsä menee kouluun eikä siskollani ole enää päivisin seuraa?!
Miten saan herätettyä siskoni tajuamaan että maailmassa on muutakin kuin hänen lapsensa? Pahinta on katsoa, kun siskon työllä ja vaivalla hankkima korkeakoulutus menee hukkaan. Anteeksi nyt vain, mutta tuo lapsi pilasi siskoni elämän...
Kommentit (31)
Jos sä puhuisit sille lapselle vähän järkee, ettei se enää pilais äidin elämää. Kyl se sit varmaan tajuaa hakea itse itselleen päivähoitopaikan ja mennä sinne aamuisin. Sit äidille tulee tylsää yksin kotona ja se tajuaa hakea itselleen kans jonkun hoitopaikan ja sit kaikki on hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämä on aika paha... mutta pahempiaki luettu. Loppujen lopuksi kesyä tekstiä tälle palstalle... Ei ees noussu karvat pystyyn.
mikään provo ole, kun totista totta. Kyllä nykyajan lapset saattaa kuule ihan oikeesti olla niin vaativia, etteivät mene sen päiväkodin johtajan puheille, jos ei täti käske.
kuin se, että olisin korkea-arvoisessa työssä.
Enemmän minä sitä vanhana katuisin, että en ole ollut lapseni kanssa kun hän oli vauva, mitä sitä, että olen tehnyt vähän töitä.
Ap, sinulla ei ilmeisesti ole itsellä lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitäisiköhän ap:n hieman pohtia missä ihmisten väliset rajat kulkevat.
mutta sinä ET. Sen verran lapsellista tekstiä päästelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein eniten hämmensi, että ap ilmeisesti olettaa lapsen olevan syyllinen sisarensa käytökseen? Ei kolmevuotias pakota äitiä olemaan kotona - äiti on omasta halustaan poissa töistä.
ps. Äidit eivät voi olla huumorintajuisia??
Vaan ei ole. Onko teidän mielestä normaalia esimerkiksi, että kolmevuotias päättää mitä heidän kaksipäinen perheensä syö (eli siis kaupassa valitsee mitä ostetaan), päättää mitkä vaatteet ostaa (siis oikeasti, lastenvaatekaupassa pentu saa itse valita mitä ostetaan) ja saa lahjan AINA, jos äiti on joutunut hylkäämään nuppusensa esim. virastokäynnin ajaksi?
Ja tämän kolmevuotiaan äiti on 29-vuotias korkeakoulutettu nainen, jolla oli vakituinen työpaikka, omistusasunto ja auto ennen tätä lasta. Asunto myytiin erossa, mies otti auton ja nyt siskoni elää tuilla (säälittävän pienet). Työpaikaltaan on kysytty että vieläkö aikoo jatkaa siellä, niin siskoni KIELÄTYTYI vedoten siihen että lapsensa on vielä niin pieni.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti on syytön. Nyt adobtioon se pantu ja heti. äidin siskokin adobtoidaan toiseen sukuun.
Vaan ei ole. Onko teidän mielestä normaalia esimerkiksi, että kolmevuotias päättää mitä heidän kaksipäinen perheensä syö (eli siis kaupassa valitsee mitä ostetaan), päättää mitkä vaatteet ostaa (siis oikeasti, lastenvaatekaupassa pentu saa itse valita mitä ostetaan) ja saa lahjan AINA, jos äiti on joutunut hylkäämään nuppusensa esim. virastokäynnin ajaksi?
Ja tämän kolmevuotiaan äiti on 29-vuotias korkeakoulutettu nainen, jolla oli vakituinen työpaikka, omistusasunto ja auto ennen tätä lasta. Asunto myytiin erossa, mies otti auton ja nyt siskoni elää tuilla (säälittävän pienet). Työpaikaltaan on kysytty että vieläkö aikoo jatkaa siellä, niin siskoni KIELÄTYTYI vedoten siihen että lapsensa on vielä niin pieni.
-ap
syytä. Lapsi ei ole syyllinen siihen ettei hänelle aseteta rajoja, ei se lapsi niitä itse voi asettaa. Vihaa siis vain ja ainoastaan sitä saamatonta siskoasi, älä viatonta lasta joka on kasvatettu sellaiseksi kuin on. Ja siskosi saa lapsen vielä aisoihin jos haluaa, 3v. ei ole vielä menetetty tapaus. Pikemminkin sun pitäis sääliä sitä lasta, sillä on varmasi aika vaikeaa kun äiti on tuollainen nössö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi nyt vaan sattui syntynmään. Puhu siskollesi ja tiedätkö mitä, se lapsi tosiaan jonain päivänä muuttaa sieltä pois, joten siskosi varmaan aloittaa viimeistään silloin oman elämänsä!
Vastahan täällä haukuttiin pystyyn samalla tavalla elävä työtä vieroksuva perhe, mutta nyt se onkin iha ok? Ihmeen nopeasti muuttuu nämä trendit täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis siskoanihan mä tässä vihaankin, mutta vasta tuon tyttösen syntymän jälkeen hänestä tuli tuollainen lepsu. Epäilen vähän että miehensä lähti juuri siitä syystä, että itsevarmasta menestyvästä naisesta kasvoi "pullamössöäiti".
Ja uskokaa, että siskolleni olen muutaman kerran maininnut aiheesta. Että lapset eivät päätä mitä perheessä syödään, ostetaan, tehdään jne. Ja että lasten olisi varmaan ihan hyvä mennä nukkumaan viimeistään siinä klo 22, eikä silloin kun niitä itse huvittaa. Jne jne jne
Oli pakko tulla tänne purkautumaan, koska siskoni perui lyhyehkön huomenna alkavan reissumme (siis minä, siskoni ja tämä lapsi oltiin lähdössä), koska LAPSI ON YSKINYT TÄNÄÄN. Eivät voi kuulemma lähteä, jos lapsi vaikka sairastuu, eivätkä sitten ole kotona missä on kaikki tarvittava sairasta lasta varten (lääkearsenaali, pakastin täynnä jäätelöä, kaikki miljoona dvd:tä ja kuivakaappi täynnä karkkeja, sipsejä ja keksejä). Lapsi on siis yskäissyt muutaman kerran... Eipä ole ensimmäinen kerta kun näin tapahtuu. Ja eihän se kuulemma haittaa kun he eivät nyt lähdekään mukaan, säästyvätpä minun rahani (koska tietenkin sponssasin heille tämän reissun). Joo, true, mutta lähden nyt sitten yksin!
Minun ystävättäreni oli juuri tuollainen että lapsi päätti kaikesta yh hän niin kuin minäkin.
Hankaluuksissa on ollut lapsensa kanssa. On myöntänyt itsekin virheensä mutta menetettyä aikaa ei saa enää takaisin.
Nyt teini-ikäinen, päättänyt menemisensä itse. Ottaa alkoholia aika reippaasti. On alaikäinen.
Älä syytä lasta, vaikka ärsyttää.
Ota asia rohkeasti keskusteluun siskosi kanssa kasvatuksellisesta puolesta jos vähääkään siskostasi välität. Kerro vaikka minun esimerkkini.
Jos ystäväni saisi käännettyä aikaa takaisin päin hän toimisi toisin. Pikkulapsiaikana ei jaksanut kuunnella huutoa ja siksi antoi periksi. Surullista.
Lapsi sai siis tahtonsa läpi äidin vuoksi joka ei osannut/kyennyt asettamaan rajoja.
Tämä samainen lapsi lakkasi vierailemasta meillä noin 6-vuotiaana koska minä kielsin häntä mm. lyömästä äitiään ja repimästä häntä hiuksista. Pistin myös lopun temppuiluun pukemisen yhteydessä.
On ainoa lapsi.
Minun ystävättäreni oli juuri tuollainen että lapsi päätti kaikesta yh hän niin kuin minäkin.
Hankaluuksissa on ollut lapsensa kanssa. On myöntänyt itsekin virheensä mutta menetettyä aikaa ei saa enää takaisin.
...
Kuulostaa aivan siskoltani. Juurikin antaa aina periksi, koska silloin pääsee helpommalla kuin että lapsi ottaisi nokkiinsa ja järjestäisi kohtauksen. Minunkin luonani kun käyvät, lapsi saattaa uhmakohtauksissaan lyödä äitiään ja repiä hiuksia, koruja jne ja kun kiellän tyttöä, hän on aivan hämmästynyt, ja varmaan juuri hämmästyksen vuoksi tottelee. Siskoni taas selkeästi on aina hämillään, kun rakas pikku höpönassunsa yhtäkkiä onkin äitiään vastaan. Joskus kun hoidan tuota lasta ja joudun kieltämään häntä lähes joka asiassa (älä kiipeä pöydälle, ei saa syödä sokeria, ei saa potkia ovia, ei saa puhaltaa saippuakuplia sisällä, ei saa kaataa mehua lattialle, et saa jäätelöä jne jne) niin pentu aivan turhautuu ja "riitelemme" tuon kolmevuotiaan kanssa nuo keikat. Parastahan sitten on kun äitinsä tulee mistä nyt ikinä tuleekaan, ja antaa lapselle LAHJAN hyvitykseksi poissaolostaan... Sen jälkeen se pentu oikein virnuillen tekee kaiken minkä minä olen häneltä kieltänyt, koska äitinsä ei kiellä. HUOKAUS!
Kun yritän joko vihjailla tai sanon suoraan siskolleni että kyllä kolmevuotiasta pitää komentaa, niin siskoni vetää esiin kortin "lasta ei voi rakastaa liikaa". Siskoni mielestä lapsi on vain kerran pieni, ja hän haluaa ettei lapselle tule paha mieli kieltämisestä. Koska lapsella ei ole isää kuvioissa, siskoni nähtävästi yrittää tehdä kaikkensa että tytöllä olisi hyvä lapsuus...
kertomani tapauksen lapsi päätti alle kymmenvuotiaana minkälainen kännykkä hänelle ostetaan, esimerkkinä mainittakoon.
Iän myötä vaatimustaso kasvaa ja niihin toiveisiin on pienituloisen mahdoton jossain vaiheessa vastata.
Pahimmassa tapauksessa lapsi pompottaa vanhempaansa koko ikänsä koska on siihen tottunut. Onneksi jaksoja päiväkodissa, silloin kun äidillään oli töitä niin edes vieraita oppi edes hieman sääntöjä.
Siskosi ei osaa ja ymmärrä katsoa pidemmälle tulevaisuuteen.
Minäkin muistan tuon lapsen hämmästyneen kovin kun kielsin häntä koska ei ollut kotonaan siihen tottunut.
Lähtemiset jo taaperoikäisenä oli suostuttelua.
Jos voitaisiin tehdä aikamatka siskosi perheeseen 10 vuoden päähän väitän hän on pulassa jos jatkaa samaa rataa. Lapsi mennä huitelee ties missä viikonloput ja äiti on voimaton.
Minun ystävättäreni oli juuri tuollainen että lapsi päätti kaikesta yh hän niin kuin minäkin.
Hankaluuksissa on ollut lapsensa kanssa. On myöntänyt itsekin virheensä mutta menetettyä aikaa ei saa enää takaisin.
...
Kuulostaa aivan siskoltani. Juurikin antaa aina periksi, koska silloin pääsee helpommalla kuin että lapsi ottaisi nokkiinsa ja järjestäisi kohtauksen. Minunkin luonani kun käyvät, lapsi saattaa uhmakohtauksissaan lyödä äitiään ja repiä hiuksia, koruja jne ja kun kiellän tyttöä, hän on aivan hämmästynyt, ja varmaan juuri hämmästyksen vuoksi tottelee. Siskoni taas selkeästi on aina hämillään, kun rakas pikku höpönassunsa yhtäkkiä onkin äitiään vastaan. Joskus kun hoidan tuota lasta ja joudun kieltämään häntä lähes joka asiassa (älä kiipeä pöydälle, ei saa syödä sokeria, ei saa potkia ovia, ei saa puhaltaa saippuakuplia sisällä, ei saa kaataa mehua lattialle, et saa jäätelöä jne jne) niin pentu aivan turhautuu ja "riitelemme" tuon kolmevuotiaan kanssa nuo keikat. Parastahan sitten on kun äitinsä tulee mistä nyt ikinä tuleekaan, ja antaa lapselle LAHJAN hyvitykseksi poissaolostaan... Sen jälkeen se pentu oikein virnuillen tekee kaiken minkä minä olen häneltä kieltänyt, koska äitinsä ei kiellä. HUOKAUS!
Kun yritän joko vihjailla tai sanon suoraan siskolleni että kyllä kolmevuotiasta pitää komentaa, niin siskoni vetää esiin kortin "lasta ei voi rakastaa liikaa". Siskoni mielestä lapsi on vain kerran pieni, ja hän haluaa ettei lapselle tule paha mieli kieltämisestä. Koska lapsella ei ole isää kuvioissa, siskoni nähtävästi yrittää tehdä kaikkensa että tytöllä olisi hyvä lapsuus...
Voi luoja että on ihanaa kun joku ymmärtää!
Tunnen pientä sairasta voitonriemua siitä että silloin kymmenen vuoden päästä pääsen sanomaan että MITÄS MINÄ SANOIN, mutta parempi ratkaisu tietysti olisi, että siskoni saisi muutettua käytöstään jo nyt että sitä kauhumurkkuikäistä ei koskaan pääsisi syntymäänkään... Vinkkejä? Anyone?
Niin, ja kun tuossa ensimmäisessä viestissä kerroin vihaavani siskoni lasta, niin ehkä joku muu lapseton nyt ihan pikkuisen ymmärtää mistä puhun. Se on toki totta että syytön lapsi siihen on miten hänet on kasvatettu, mutta kamala kakara hän on joka tapauksessa. Kaikkein hirveintä on vielä se, miten siskoni IHAILEE lastaan ihan sama mitä tämä tekee. "Kato kun Irma osaa puolustaa itseään hiekkalaatikolla, kyllä Irma tietää että tuo oli hänen sankkonsa eikä naapurin pojalla ollut oikeutta sillä leikkiä.. Hyvä Irma kun kävit hakemassa!"
epäilen että en haluiaisi lähteä kanssasi matkalle. Tulee mieleen eräs lapseton sukulainen, jonka mielestä meidän lapset ovat olleet aina kauhean kuritta kasvaneita. Tietääkseni muut eivät ole samaa mieltä. Siskosi motiiveja työelämän suhteen et ehkä tiedä.
eikä ilmeisesti ole holhouksesi alainen.
Tyydy siihen.