Lue keskustelun säännöt.
Vituttaa, mitä siskoni lapsi on tehnyt siskolleni!
28.01.2013 |
Nyt varmaan tulee roppakaupalla pashaa niskaan, mutta alan pikkuhiljaa vihata siskoni kolmevuotiasta. Lapsi tuli yllätyksenä (ja mies häipyi vauvavuoden aikana), joten siskoni on tyttönsä kanssa yksin. Se mikä minua ärsyttää on, että ennen niin itsevarma, menevä ja huumorintajuinen siskoni on nykyään PELKKÄ ÄITI. Kaikki, siis IHAN KAIKKI hänen tekemisensä liittyvät nykyään pelkästään lapseen. Siskoni lellii pentunsa aivan piloille, lapsi saa kaiken mitä haluaa koska siskoni ei raaski kieltää kullannupultaan mitään. Siskoni esimerkiksi jätti menemästä takaisin töihin sen vuoksi, ettei pikku pirpana joutuisi hoitoon (kyseessä siis kuitenkin kolmevuotias). Siskoni myös suree jo etukäteen sitä, että jossain vaiheessa tyttönsä menee kouluun eikä siskollani ole enää päivisin seuraa?!
Miten saan herätettyä siskoni tajuamaan että maailmassa on muutakin kuin hänen lapsensa? Pahinta on katsoa, kun siskon työllä ja vaivalla hankkima korkeakoulutus menee hukkaan. Anteeksi nyt vain, mutta tuo lapsi pilasi siskoni elämän...
Kommentit (31)
Vastahan täällä haukuttiin pystyyn samalla tavalla elävä työtä vieroksuva perhe, mutta nyt se onkin iha ok? Ihmeen nopeasti muuttuu nämä trendit täällä.
Eihän nyt herranjumala tollaseksi tarvitse heittäytyä vaikka lapsen saakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastahan täällä haukuttiin pystyyn samalla tavalla elävä työtä vieroksuva perhe, mutta nyt se onkin iha ok? Ihmeen nopeasti muuttuu nämä trendit täällä.
Vai ihanko oikeasti se lapsi kieltää siskoasi menemstä töihin? Kieltää ettei hänelle saa hakea hoitopaikkaa? On se hemmetin kehittynyt lapsi kun osaa jo 3v:nä päättää tuollaisista asioista. Ja miten se pakottaa sen sun siskon jäämään kotiin? Uhkaileeko se väkivallalla? Vai miten?
vituttaa, mitä siskoni on tehnyt lapselleen.
Sillä eniten tässä jutussa kärsii oikeasti se lapsi.
jätti perheensä, pienen lapsen ja vaimonsa?
Jos olisin siskosi niin en kyllä haluais lähteä kanssasi yhtään mihinkään. Vaikutat agressiiviselta ja tuomitsevalta. Asenteesi paistaa varmasti läpi silloin kun vietät aikaa siskon ja lapsen kanssa.
Olisi hyvä jos pystyisit olemaan turvallinen aikuinen ydinperheen ulkopuolella. Jokainen lapsi tarvitsee sellaista, etenkin pienessä perheessä kasvava. Siskosi varmasti tarvitsisi yh-na monenlaista tukea, niin henkistä kuin käytännön apua, esim. lastenhoitoa. Jospa ensin tekisit töitä itsesi kanssa että pystyisit näihin asioihin ja käyttäisit vähemmän energiaa ulkopuolelta tuomitsemiseen.
No, ymmärrät sitten kun sullakin on omia lapsia... :-)
Kaikilla ei koko muu elämä lakkaa olemasta vain sen lapsen syntymän takia. Osa pystyy edelleen toimimaan myös muussa ja normaalissa elämässä. Hormonit kohtelevat kaikkia tasapuolisesti, mutta osan toleranssi on olematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä sekään ole lapsen syytä, jos siskosi ripustautuu häneen.
ja muutaman kerran kuussa lapsenvahtinakin (varsinkin nyt, kun siskoni elää sossulla ja joutuu juoksemaan eri virastoissa). MINÄ yritän auttaa heitä, sponssata matkalle että saisivat vähän lomaa kahdenkeskisestä arjestaan, ja tällä lomalla oli kyse tosiaankin myös siitä, että siskoni saisi välillä omaa aikaa kun olisin lapsen kanssa. Ja tuo, että lapsi on tänään herrajumala yskäissyt mikä estää heidän reissuun lähtönsä, on siskostanikin surullista (sentään sen verran häntä tunnen että tiedän hänen olleen tosissaan kun harmitteli, etteivät voi nyt lähteä). Eri asia olisi, jos tämä lapsen "mahdollinen sairastuminen" nyt olisi ensimmäinen kerta, mutta kun ei. Siskoni peruu omia menojaankin (tärkeitäkin, kuten esim. sossun keskusteluaikoja), jos lapsi on kipeä eikä häntä voi laittaa menojen ajaksi hoitoon. En kyllä muista kertaakaan että lapsi olisi oikeasti sitten sairastunut, aina on vain "merkkejä ilmassa".
Siskoni työelämään paluussa on varmasti sitäkin, että ehkä hänen mielestään arki lapsen kanssa kotona on helpompaa kun kiireinen, arvostettu ja sitä myötä stressaava työ. Varsinkin yh:na töihin paluu on varmasti raskasta, mutta ei kai hän voi loputtomiin jäädä kotiin?
Ja lapsen isästä en nyt lähde tässä sen enempiä spekuloimaan muuta kuin sen, että hyvä kun häipyi. Ei haikaile siskonikaan peräänsä enää!
-ap (tämä unohtui muutamasta aiemmasta viestistä, mutta kaippa selkeni että minä ne viestit kirjoitin)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai ihanko oikeasti se lapsi kieltää siskoasi menemstä töihin? Kieltää ettei hänelle saa hakea hoitopaikkaa? On se hemmetin kehittynyt lapsi kun osaa jo 3v:nä päättää tuollaisista asioista. Ja miten se pakottaa sen sun siskon jäämään kotiin? Uhkaileeko se väkivallalla? Vai miten?
Lapsi vonkuu ja mankuu heti, jos äitinsä jättää hänet hetkeksikin. Ja parastahan tässä on se että kun siskoni on niin paljon lapsensa kanssa kahdestaan, hän KESKUSTELEE lapsensa kanssa näistä asioista. "Meneekö äiti töihin vai onko mieluummin sinun kanssa kotona", niin veikkaapa mitä kolmevuotias vastaa? Puheenaiheina olen kuullut olevan muun muassa "päiväkoti on tyhmä", "ei tarvitse syödä jos ruoka on mielestäsi pahaa" ja esimerkiksi nyt vaikkapa "sinulla on kauniimpi puku ja paremmat lelut kuin naapurin muksuilla, eikö olekin mukavaa". Ja hah, kyllähän se lapsi äitiään repii, raapii ja lyö, jos ei tahtoaan läpi saa, eli "väkivallalla uhkaa".
Kauheeta, miten tässä alan itsekin tajuta miten sairas siskoni ja hänen lapsensa välinen suhde on?!
En tunne montakaan äidiksi tullutta jolle ei olisi käyny noin.
Eritoten vanhemmalla iällä äidiksi tulleet " sekoaa " täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meinasin provosoitua, mutta kun luin ketjua pidemmälle, niin tunnistin tapauksen! Siis niin, että omassa lähipiirissäni on samanlainen tapaus.
Yh-äiti ja tytär. Pikkulapsiaika ihan niin kuin kuvaat, lapsi päätti kaikesta. Siitä mitä syödään, mihin mennään ja milloin jne. Tyttö komenteli äitiään ja äiti totteli perässä kuin koira. Tämä äiti pääsi vihdoin töihin tytön mennessä eskariin.
Palaute eskarista ja koulusta ollut aina todella huonoa. Jatkuvia palavereita järjestetty tytön käytöksestä: ei osaa ottaa aikuisilta käskyjä vastaan. Tytön on käytännössä mahdoton ymmärtää, ettei hän voi määrätä muita lapsia ja aikuisia. Ei osaa lainkaan toimia ryhmässä, ei leikkiä toisten kanssa.
Nyt tämä prinsessa on jo teini-ikäinen. Ja sama menohan jatkuu. Äiti pomppii täysin lapsensa pillin mukaan. Esim. äiti on menossa pikkujouluihin ja maksaa etukäteen teatterin, ruokailun, bussimatkan. Ja sitten tyttö sanoo samana päivänä, ettei haluakaan äidin lähtevän. Ja äitihän ei sitten lähde, vaan peruu jo maksetun reissun! Sama on jos äitinsä yrittää mennä kylään. Tyttö soittaa, että äidin pitää tulla nyt kotiin, niin äitihän lähtee jättäen kahvit kesken.
Mutta ei tuohon kukaan voi puuttua. Olkoot kahdestaan. Ei tuota kukaan muu edes jaksa ja kestäkään, kun kaikki tapaamiset pyörineet aina pikkuprinsessan pillin mukaan ja ennen kaikkea sen äitinsä hyppyytyksen sivusta seuraaminen!
sai myöskin tyttären reilut kaksi vuotta sitten. Odotetun ja suunnitellun ja mieskin on tallella.
Lapsen tulon jälkeen on ollut turha odotella yhteydenottoja. Yleensä ei vastaa puhelimeen tai sitten edes soita takaisin. Aiemmin puhuimme ja näimmekin melkein päivittäin. Nyt soittaa vain, kun on jotakin vailla eli tarvitsee jotain lainaksi, kyytiä johonkin tai vastaavaa.
En enää suostu olemaan vain auttava käsi. Jollei ole muuta asiaa, niin puolestani olkoon keskenään ja selvitköön omillaan.