Työ vai terveys, kumpi tärkeämpi?

Yleensä masennuksessa pyritään pitämään ihminen kiinni työelämän ja muutenkin normaalielämän syrjässä kiinni, niin kauan kuin se vain onnistuu. Se kun ei ole omiaan auttamaan toipumista että makaa vaan siellä kotona surkuttelemassa oloaan ja miettimässä niitä masentuneita ajatuksiaan vaan yksikseen päivät pitkät.



Sitten toki, jos on oikeasti työkyvytön, niin saa sairaslomaa, siis jos ei lääkkeilläkään saada työkykyiseksi. Itse sairastin jossain vaiheessa vuoden masennusta mutta en onneksi tarvinnut sairaslomaa missään vaiheessa. Olin silloin erittäin yksinäinen sinkku ja luulen että se olisi ollut mulle tosi huonoksi olla kaikki päivät siellä erakkona kotona masennnukseni kanssa.

Oletko sitä mieltä, että masentunut pystyy samaan työsuoritukseen kuin terve ihminen?

jospa se masentunut ei saa muuten rahaa joten joutuu käymään töissä

Jos et ole terve, et voi käydä töissä etkä hoitaa muita.

Minulla masennus puhkesi juuri siksi kun olin kotona, hoitovapaalla. Toki lapsen kanssa oli ihana olla, mutta seinät kaatui totaalisesti päälle vaikka liikuin myös ulkona paljon.

Työni on erittäin sosiaalista ja tapaan päivässä 5-15 ihmistä joiden kanssa käyn syvällisiäkin keskusteluja, heti kun palasin töihin, sain jätettyä lääkityksen pois.

jospa se masentunut ei saa muuten rahaa joten joutuu käymään töissä

Kuinka toimitaan sitten tilanteessa, jossa masentunut tekeekin jonkin vakavan virheen työssä?

Masennuksen hyvää hoitoa ovat erityyppiset terapiat ja lääkehoito. Sairausloma ei paranna masennusta, pahimmassa tapauksessa vain kroonistaa sen.



Mitäs tuumaat ap siitä, että olen vakavaa syöpää sairastava, sytostaatteja saava ja siitä huolimatta käyn töissä? En pysty samaan työsuoritukseen kuin terveenä mutta työssä käyminen on mulle tärkeää ja antaa paljon.

Kumpikin on tärkeitä.

Työ rahan ja mielekkyyden kannalta, ja terveys elämänlaadun kannalta.



Itse olen menettänyt ison osan terveydestäni, mutta olen iloinen siitä että olen kuitenkin vielä työkykyinen.

Toivon, että työkyky säilyisi vielä mahdollisimman pitkään.



Kyllähän sitä toki työttömänäkin (tai eläkkeellä) mukavaa elämää voisi viettää, jos vaan tulot säilyisivät kohtuullisina. Usein tulot romahtavat kun työt loppuvat, mikä vaikuttaa terveyteen (myös mielenterveyteen) negatiivisesti.



Näköjään en oikein osaa ajatella työtä ja terveyttä erillisiä, yksittäisinä asioina.

Kysymykseesi, terveys on aina tärkeämpää. Olen itse joutunut olemaan pitkään sairaslomalla, tosin en ole masentunut mutta sairaus on sisätauti joka ei näy päällepäin mutta aiheuttaa todella paljon erilaisia oireita, ja olen usein niin uupunut etten jaksa tehdä mitään. En ole työkykyinen, haluaisin tottakai olla. Ihmettelen vaan monen asennetta siihen että olen sairaslomalla, ihan kuin lusmuilisin vaan jotenkin huvikseen. Sairaslomakin on mielestäni sanana jo harhaanjohtava, ei se mitään lomailua ole. Sairaspoissaolo tai Sairaana- olisi jo parempi terminäkin. Tällä hetkellä tilanne on se että olen pakotettu palaamaan takaisin töihin, vaikka en ole vielä täysin parantunut. Katsotaan tekeekö työhönpaluu hyvää vai romahdanko uudelleen. Haluaisin vain olla terve ja normaali.