G: Oletko tyytyväinen nimeesi? Jos et, niin miksi?

On aika harvinainen.

Sukunimi ei " kuulosta" hirmu kauniilta, mutta on neutraali eikä ihan tavallisinkaan. Ihan ok siis.

Sorisee aika pahasti.

Sukunimi on harvinainen, hauska ja kaunis. Etunimi on perinnenimi ja sopii myös keskimmäiseen nimeeni. Ja kaikki nimet sopivat keskenään yhteen. Tyttärilläni on nyt samansävyiset nimiyhdistelmät.

Sukunimi taas on persoonallinen ja ihana. Tykkään siitä tosi paljon.

Ja on vielä erityisen ihmisen mukaan minulle annettu, mikä tuntuu mukavalta.



Lapsena ehkä joskus harmitti, kun mulla oli vanhanaikainen nimi, enkä tiennyt muita sen nimisiä lapsia, mutta olin kyllä silloinkin tavallaan ylpeä.

nykyään silti ihan ok,

ei mikään harvinainen muttei taviskaan.

sekä ensimmäinen että toinen nimeni (joka on siis kutsumanimeni) ovat niin yleisiä - varsinkin oman ikäluokkani parissa - että joka paikassa on aina kaimojani, töissä, koulussa jne. Olen myös googlettanut itseni ja minulla on useita täysiä nimikaimoja. Olen siis vähän turhankin tavis. vanhempani aikoivat kastaa minut ensin isomummuni mukaan, mutta muuttivatkin mielensä viime hetkellä. Olisin mieluumin tämän alkuperäisen suunnitelman niminen.

Kutsumanimeni on kyllä kaunis, mutta valitettavan yleinen.

....ja ottaa päähän kun sukunimessä on niin paljon koukeroita. Lyhyempi ja helpommin lausuttava voisi olla!

Aina kun nimen sanoo, pitää myös sanoa miten se kirjoitetaan, muuten menee väärin. Siis nimeni on Maria, ja aina pitää sanoa " Maria iillä" , muuten oon Marja. Aina.

Vierailija:

Aina kun nimen sanoo, pitää myös sanoa miten se kirjoitetaan, muuten menee väärin. Siis nimeni on Maria, ja aina pitää sanoa " Maria iillä" , muuten oon Marja. Aina.

Minkähän vuoksi kukaan ei kuule " erehdyksessä" Maria, vaan nimenomaan Marja?

Suomalaisten pitäisi vain oppia lausumaan i huolellisemmin, niin se ei kuulostaisi j:lta.

Viimeiset 15 vuotta mua on kutsuttukin toisella nimelläni. Se on ihan ok. nimi.

Etunimeni on ikäluokassani melko harvinainen ja muutenkin ihan ok ja helposti hahmotettava nimi. Sukunimi on ihan kiva, tosin hankala, se on nimittäin harvinainen ja ruotsinkielinen, ja siksi sitä saa olla tavaamassa kaikkialla muualla kuin ruotsinkielisten parissa. Useimmat eivät hahmota sitä ruotsinkieliseksi, vaan pitävät kovinkin eksoottisena ;) Harvinainen nimi on kyllä siitä hyvä, että kun se kerran on tavattu, se tuntuu jäävän ihmisten mieleen.

Ihan mielettömän yleinen. Niin omasa ikäluokassa kuin nuoremmissakin. Omalla luokallani oli 3 Lauraa, ja viereisessä 2 lisää. Omasta mielestä vielä " kova" nimi. Jos sanon nimeni monta kertaa peräkkäin nopeasti, niin kuulostaa tosi rumalta.