Voiko lapsen antaa huostaan, jotta se saisi aineellisesti rikkaamman lapsuuden?

ihan typeräähän se olisi. Ei se lapsi tarvitse onnellisuuteen rahaa vaan rakkautta ja turvallisen perheen. Toki raha takaa teitynlaista turvallisuutta, mutta etkö mieluummin pitäisi lapsen itselläsi ja eläisitte köyhää elämää kuin antaisit lapsen huostaanotettavaksi ja myöhemmin selviää, että lapsi on joutunut rikkaaseen mutta väkivaltaiseen perheeseen? Jos mielestäsi pystyt tarjoamaan lapselle psyykkisesti vakaan ympäristön, älä luovu lapsestasi. Kadut sitä myöhemmin ja hoidat niitä haavoja lopunikääsi.

että köyhyydessä eläminen oikeasti rikkoo heitä ihmisenä. Köyhyys, tavaroiden, lomien ja harrastusten puute oikeasti pilaa tällaisen nuoren nuoruuden. Tällaiselle lapselle on lahja päästä huostaan.

ihan typeräähän se olisi. Ei se lapsi tarvitse onnellisuuteen rahaa vaan rakkautta ja turvallisen perheen. Toki raha takaa teitynlaista turvallisuutta, mutta etkö mieluummin pitäisi lapsen itselläsi ja eläisitte köyhää elämää kuin antaisit lapsen huostaanotettavaksi ja myöhemmin selviää, että lapsi on joutunut rikkaaseen mutta väkivaltaiseen perheeseen? Jos mielestäsi pystyt tarjoamaan lapselle psyykkisesti vakaan ympäristön, älä luovu lapsestasi. Kadut sitä myöhemmin ja hoidat niitä haavoja lopunikääsi.

että köyhyydessä eläminen oikeasti rikkoo heitä ihmisenä. Köyhyys, tavaroiden, lomien ja harrastusten puute oikeasti pilaa tällaisen nuoren nuoruuden. Tällaiselle lapselle on lahja päästä huostaan.

ihan typeräähän se olisi. Ei se lapsi tarvitse onnellisuuteen rahaa vaan rakkautta ja turvallisen perheen. Toki raha takaa teitynlaista turvallisuutta, mutta etkö mieluummin pitäisi lapsen itselläsi ja eläisitte köyhää elämää kuin antaisit lapsen huostaanotettavaksi ja myöhemmin selviää, että lapsi on joutunut rikkaaseen mutta väkivaltaiseen perheeseen? Jos mielestäsi pystyt tarjoamaan lapselle psyykkisesti vakaan ympäristön, älä luovu lapsestasi. Kadut sitä myöhemmin ja hoidat niitä haavoja lopunikääsi.

että köyhyydessä eläminen oikeasti rikkoo heitä ihmisenä. Köyhyys, tavaroiden, lomien ja harrastusten puute oikeasti pilaa tällaisen nuoren nuoruuden. Tällaiselle lapselle on lahja päästä huostaan.

ihan typeräähän se olisi. Ei se lapsi tarvitse onnellisuuteen rahaa vaan rakkautta ja turvallisen perheen. Toki raha takaa teitynlaista turvallisuutta, mutta etkö mieluummin pitäisi lapsen itselläsi ja eläisitte köyhää elämää kuin antaisit lapsen huostaanotettavaksi ja myöhemmin selviää, että lapsi on joutunut rikkaaseen mutta väkivaltaiseen perheeseen? Jos mielestäsi pystyt tarjoamaan lapselle psyykkisesti vakaan ympäristön, älä luovu lapsestasi. Kadut sitä myöhemmin ja hoidat niitä haavoja lopunikääsi.

että köyhyydessä eläminen oikeasti rikkoo heitä ihmisenä. Köyhyys, tavaroiden, lomien ja harrastusten puute oikeasti pilaa tällaisen nuoren nuoruuden. Tällaiselle lapselle on lahja päästä huostaan.

ihan typeräähän se olisi. Ei se lapsi tarvitse onnellisuuteen rahaa vaan rakkautta ja turvallisen perheen. Toki raha takaa teitynlaista turvallisuutta, mutta etkö mieluummin pitäisi lapsen itselläsi ja eläisitte köyhää elämää kuin antaisit lapsen huostaanotettavaksi ja myöhemmin selviää, että lapsi on joutunut rikkaaseen mutta väkivaltaiseen perheeseen? Jos mielestäsi pystyt tarjoamaan lapselle psyykkisesti vakaan ympäristön, älä luovu lapsestasi. Kadut sitä myöhemmin ja hoidat niitä haavoja lopunikääsi.

edes voinut löytää identiteettiään vielä (kokonaan), miten siis voisi olla materialisti? Lomia ja harrastuksia voi olla ilman rahaakin.

jos olet terve psyykkisesti ja fyysisesti.



Ulkoilu, liikunta, kirjastot jne. eivät maksa. Voitte retkeillä, uida, pulkkailla, pelata futista, lukea ja katsoa leffoja.



Ajattele lapsesi aikuisuutta, mikä turva hänelle on perhe (sinä). Hänellä on äiti, lapsillaan mummo ja sohva, jolle päästä nukkumaan jos tarvis. Siihen verrattuna kalliit lelut tai merkkihupparit eivät ole mitään.

Olen nimenomaan elänyt köyhyydessä, mutta en todellakaan ollut "materialisti". Eikä köyhyydessä ollut pahinta "lomien ja harrastusten puute", vaan turvattomuus.



5

Olen nimenomaan elänyt köyhyydessä, mutta en todellakaan ollut "materialisti". Eikä köyhyydessä ollut pahinta "lomien ja harrastusten puute", vaan turvattomuus.

5

On olemassa esim. toimeentulotuki, joka kyllä takaa lapselle tietyt oikeudet ja turvan. Koti ei lähde alta ja sairaskulut maksetaan.

Sen sijaan sitä vastaan on vaikea suojautua, jos vanhemmat tai vanhempi jatkuvasti hukkaa rahat joilla on tarkoitus turvata lapsen elämä.

Enkä nyt puhu ihan tuulesta temmattuja ajatuksia, sillä minulla on takana yhden lapsen kymmenvuotinen totaaliyksinhuoltajuus. tuohon aikaan mahtui opiskelu ihan normaalilla nuorisoasteen opintotuella (3,5 v) amk-tutkintoon asti, sitten pienipalkkaisessa työssä hankalilla työajoilla kituuttamista, irtisanoutuminen tyhjän päälle edellisten seikkojen vuoksi, siitä seurannut kolmen kuukauden karenssi, jona aikana piti elää puolen vuoden takaa vyörytetyillä tuloilla jotka oikeasti olivat menneet työntekoon, siitä nousu ensin ansiosidonnaiselle päivärahalle ja lopulta uuteen järkevämpään, mutta edelleen pienipalkkaiseen työhön.

Rahaa ei ollut koskaan. SILTI esikoiseni sai elää valtavan rikkaan lapsuuden, jossa tukiverkko ympärillä kutoutui tiiviiksi ja molemminpuoliseksi. Esikoiseni on nyt 20 v maailmanmatkaaja, upea ja rohkea tyttö joka osaa elää arkeaan pienellä rahalla mutta rikkaasti.

Silti minäkin muistan tuon karenssin aikana pohtineeni, että onko täm lasta kohtaan oikein kun äidin aika kuluu siihen että miettii kuinka kolme perunaa saisi riittämään ruokana huomiseen asti. Mutta ei se lapsi rahaa kaivannut. Tehtiin juuri tuota kaikkea mitä ilmaiseksi sai: kirjasto, retkeilyt, ruuanlaitto, kyläilyt. Lapsen kaverit ympärillä olivat perheineen fiksua väkeä - jos jotain puuttui aidosti niin aina joltakulta löytyi. Esim. seuraavat muistan saaneemme: kevättalvella pieneksi käyneen toppapuvun tilalle saatiin kaverin vanha ja hänelle pieneksi käynyt puku, oli ehjä yhä. Sadevaatteet, saappaat, pikkukengät. Monot ja luistimet... Lapselle löytyi aina kaikki mitä hän todella tarvitsi.

Itse kuljin vähän heikommissa kamppeissa, mutta so what? Kyllä pärjäsin, kuitenkin.

Ja lopulta löytyi myös se aviomies, jonka kanssa elämistä osasikin arvostaa aivan erilailla kun hän aidosti osasi osallistua ja jakaa. Ikinä ei ole ollut enää pulaa siitä rahastakaan. Vaik ei me kyllä vieläkään olla tehty ulkomaanmatkoja :D Vain se esikoinen reissaa pitkin maailmaa