Lue keskustelun säännöt.
Poika 12v ja itsevarmuus ihan kadoksissa :(
09.01.2013 |
Meidän poika valittaa ja pohtii lähes joka ilta nykyään sitä, että on omasta mielestään ruma ja jotenkin huonompi kuin muut?? Aikamme juteltua selvisi, että hän haluaisi olla kuin heidän luokan isokokoiset urheilija pojat. Me olemme mieheni kanssa myös pitkiä, mutta hyvin hitaasti kehittyneitä. Hänellä on kuitenkin kavereita. Sellaisia samanlaisia poikia, kuin poikani itse. Eli ei niin urheilusta pitäviä, mutta koulussa hyvin pärjääviä.
Yritinkin sanoa pojalleni, että eivathän kaikki voi olla näitä "suosikki" tyyppejä. Eli eihän hänen kaverinsakkaan ole, kuin ihan tavallisia hyviä poikia. Poikani totesi siihen, että tuskin se heitä haittaa, että ovat lyhytitä, mutta häntä haittaa. Kaikista hassuinta tässä on se, että poikani ei edes ole lyhyt, vaan keskimittainen. Mitä voisin tehdä? Olen aivan neuvoton, että miten tukisin häntä tässä asiassa.
Kommentit (8)
lapsesta tulee kummiki ajan mittaan pitkä, pitempi kuin moni nyt pidemmästä. Koska siis te olette pitkiä.
Ei lyhyyden pitäisi olla maailmanloppu.
mutta hän on jotenkin nyt niikuin elämä olisi vain tässä ja nyt. Se ei tunnu lohduttavan häntä yhtään. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän on hyvä juuri sellaisena kuin on!
En osaa neuvoa, koska ei meilläkään vakuuttelut auta.
En edes haluaisi ajatella, miltä oikeasti pienikoikoisista 12 vuotiaista pojista tuntuu :(
Ei lyhyyden pitäisi olla maailmanloppu.
mutta hän on jotenkin nyt niikuin elämä olisi vain tässä ja nyt. Se ei tunnu lohduttavan häntä yhtään. AP
oma poika on samanlainen, samoin kuulemma monet kavereiden esiteinit. Oma itse mietityttää ja itsetunto on välillä hakusessa.
pojan kanssa kun hän oli 12-14-vuotias. Poika oli vauvasta asti ollut hieman pullukka eikä urheilu koskaan kiinnostanut. Itku silmässä hän murehti omaa ulkonäköään ja koki itsensä huonommaksi ja rumemmaksi kuin muut. Se oli meille vanhemmillekin tuskaista aikaa, kun ei mikään tuntunut auttavan. En kuitenkaan näyttänyt pojalle omaa tuskaisuuttani, vaan muistin tsempata ja antaa kiitosta hitusen enemmän kuin ennen. Kerroin lukuisat kerrat, että ihmisen hyvyys, onni ja autuus ei loppukädessä ole ulkonäöstä kiinni. Sanoin myös, että jos ulkonäössä joku pännii, asialle ei kukaan muu voi tehdä mitään kuin ihminen itse.
Aikaa on nyt kulunut ja tilanne on täysin eri. Eräänä päivänä poika ilmoitti, ettei halua seuraavana viikonloppuna limua vaan haluaa vissyä. Ja ilmoitti myös, että alkaa pyöräillä. Ja niin siinä kävi, pyöräily muuttui talven myötä kävelyksi ja kevään myötä juoksulenkeiksi. Vuosia on vierähtänyt, ja nyt mulla on täällä pitkäksi ja lihaksikkaaksi muuttunut ihana itseensä paljon enemmän luottava komia poika.
Toivottavasti tämä tuo yhtään lohtua. Tuohon ikään kuuluu ulkonäköasioiden murehtiminen, eikä se ole vain tyttöjen juttu. Ulkonäkö saattaa muuttua hetkessä, pituutta tulla lisää jne. joten toivotaan, että aika tekee tehtävänsä myös. Lisäksi paljon kiitosta ja rakkautta, ehkä pari uutta kivaa vaatetta jne. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pojan kanssa kun hän oli 12-14-vuotias. Poika oli vauvasta asti ollut hieman pullukka eikä urheilu koskaan kiinnostanut. Itku silmässä hän murehti omaa ulkonäköään ja koki itsensä huonommaksi ja rumemmaksi kuin muut. Se oli meille vanhemmillekin tuskaista aikaa, kun ei mikään tuntunut auttavan. En kuitenkaan näyttänyt pojalle omaa tuskaisuuttani, vaan muistin tsempata ja antaa kiitosta hitusen enemmän kuin ennen. Kerroin lukuisat kerrat, että ihmisen hyvyys, onni ja autuus ei loppukädessä ole ulkonäöstä kiinni. Sanoin myös, että jos ulkonäössä joku pännii, asialle ei kukaan muu voi tehdä mitään kuin ihminen itse.
Aikaa on nyt kulunut ja tilanne on täysin eri. Eräänä päivänä poika ilmoitti, ettei halua seuraavana viikonloppuna limua vaan haluaa vissyä. Ja ilmoitti myös, että alkaa pyöräillä. Ja niin siinä kävi, pyöräily muuttui talven myötä kävelyksi ja kevään myötä juoksulenkeiksi. Vuosia on vierähtänyt, ja nyt mulla on täällä pitkäksi ja lihaksikkaaksi muuttunut ihana itseensä paljon enemmän luottava komia poika.
Toivottavasti tämä tuo yhtään lohtua. Tuohon ikään kuuluu ulkonäköasioiden murehtiminen, eikä se ole vain tyttöjen juttu. Ulkonäkö saattaa muuttua hetkessä, pituutta tulla lisää jne. joten toivotaan, että aika tekee tehtävänsä myös. Lisäksi paljon kiitosta ja rakkautta, ehkä pari uutta kivaa vaatetta jne. Tsemppiä!
Ja ihanaa, että teillä kävi noin hyvin. Meidän poika taas on kovin hintelä, eli sehän ei ole miehekästä. Onneksi suvun miehistä on kasvanut lopulta isoja, että poika voi edes toivoa kasvavansa. Juttelimme tänään myös murrosiän tuomasta epävarmuudesta ja kerroin, miten itse häpesin rautojani, perhettäni yms. Huoh! On se raskasta aikaa tuo murrosikä! Olisi niin ihanaa, jos voisi ottaa lapselta murheet pois. Vaikka tiedän, että murheitakin on opittava käsittelemään. AP
ja melkein koko yläasteen poikani oli luokan lyhyin ja kasvu vielä vähän myöhäistä. Se haittaisi paljon. Löysimme netista jonkun poikien murrosikään liittyvän lääkärin esityksen jota plarattiin yhdessä Siinä oli juuri että 13 vuotiaana poikien pituuserot suurimmillaan ja siitä ne sitten alkavat tasoittua (Jotkut jo kasvaneet ja joillakin ei vielä oikein edes alkanut). Siinä oli muutakin murrosiästä ja oli aika hyödyllinen.
Lukiossa oli sitten paljon lyhyempiäkin joilla kasvu oli päättynyt.
lapsesta tulee kummiki ajan mittaan pitkä, pitempi kuin moni nyt pidemmästä. Koska siis te olette pitkiä.
Ei lyhyyden pitäisi olla maailmanloppu.