Pitäisikö antaa olla vai sanoa asiasta?

puhut asiasta aikuisten kesken. Kerro oman lapsesi näkökulma, älä mollaa muiden lapsia. Sanot vain, että lapsesi on kokenut jäävänsä ulkopuolelle, ja että on tullut tilanteita, ettei kukaan ole halunnut harjoitella hänen kanssaan. Sitten kysyt, onko muilla ehdotuksia miten asiassa voisi edetä.



Voihan olla, että nuo lapset ovat kateellisia lapsesi menestyksestä, ja usein tuon ikäiset tarvivat vielä opastusta siinä miten ollaan reiluja kavereita kaikille, vaikka ei sydänystäviä oltaisikaan.

Lapsemme on vuosia harrastanut laji josta pitää ja jossa on omassa ikäluokassaan suomen parhaita. Viime syksystä alkaen lapsi joutui yhden perheen lapsien toimesta lähes eristetyksi kavereistaan ja lisäksi harjoituksissa ko. perheen lapset kieltäytyivät harjoittelemasta lapseni kanssa. Ko. perhe on kuitenkin seurassa sellaisessa asemassa että aina joku pokkaa palkinnot ja huomioidaan aina erityismaininnoilla. Seurassa on kuitenkin painotettu kiusaamisen ehkäisyä ja siihen puuttumista, mutta valmentajat eivät näe tai halua nähdä koko asiaa. Voiko tuohon edes oikeasti puuttua? Seuraa en kuitenkaan haluaisi vaihtaa. Tietysti asian voi myös yrittää antaa olla ja ajatella että maailma ei vain ole aina reilu.

ja täsmennyksenä että lapseni on koulussa pidetty kaveri ja harrastaa toistakin lajia jossa on joukkueessaan arvostettu ja pidetty kaveri. Ikinä ei myöskään ole ketään kiusannut tai esim. kieltäytynyt harjoittelemasta jonkun kanssa tms.

Totta lait voit ottaa asian esille. Ota elä yhteys valmentajaan ja pyydä häntä puuttumaan tuohon vaikka huomaamattomasti tai sitten puhumaan joukkueelle kiusaamisesta.

teillä oletettavasti on joukkueenjohtaja? Asia kuuluu hänelle ihan ensimmäisenä, joten juttele hänen kanssaan.

Elä - ekaks

teillä oletettavasti on joukkueenjohtaja? Asia kuuluu hänelle ihan ensimmäisenä, joten juttele hänen kanssaan.

Kyseessä yksilölaji jossa harjoitellaan muiden kanssa ja tarvitaan harjoittelukaveria. Joukkuelajissa meneekin tosi hyvin (eli se on se toinen laji) Lähinnä tässä huolettaakin se, että ko. perhe on seurassa niin "arvostettu" että jos menen sanomaan asiasta pelkään sillä olevan seurauksia muutenkin.

ap.

valitettavasti en usko että siitä on mitään hyötyä, sillä takuuvarmasti näkevät tilanteen jo nytkin, mutta ovat valinneet olla tekemättä sille mitään. Sinun kuitenkin pitää ottaa asia esille, jotta voit sanoa itse tehneesi kaikkesi.



Sen jälkeen sun on vain vaihdettava seuraa. En edes ymmärrä, miksi haluat pysyä seurassa, jossa kiusaamista suositaan?

puhut asiasta aikuisten kesken. Kerro oman lapsesi näkökulma, älä mollaa muiden lapsia. Sanot vain, että lapsesi on kokenut jäävänsä ulkopuolelle, ja että on tullut tilanteita, ettei kukaan ole halunnut harjoitella hänen kanssaan. Sitten kysyt, onko muilla ehdotuksia miten asiassa voisi edetä.

Voihan olla, että nuo lapset ovat kateellisia lapsesi menestyksestä, ja usein tuon ikäiset tarvivat vielä opastusta siinä miten ollaan reiluja kavereita kaikille, vaikka ei sydänystäviä oltaisikaan.

Todennäköisimmin kyse on nimenomaan kateudesta. Ainakin pääkiusaaja on kyllä aina ollut selvästi kateellinen kilpailumenestyksestä, koulumenestyksestä, kavereista yms. ja puhunut sisarensa mukaan kiusaamiseen. Hirveän vaikealta vain tuntuu puuttua.

ap.