Mitä ajattelette kun kyläilette itseänne köyhemmillä?

Aika mielikuvituksetonta ajatella, että vaatteiden kierrätys olisi köyhien ihmisten touhuja. Mielestäni on ihan tavallista, että ekologisesti ajattelevat kierrättävät, yhteiskuntaluokasta riippumatta. Samoin ne, jotka haluavat olla järkeviä; eiväthän esim. pienten lastenvaatteet juurikaan edes käytössä kulu.



Nimim. tulot reilusti yli suomalaisen keskitason, mutta harrastan lastenvaatekirppareita

jos on kiva koti niin varmaan ihastelen. Jos alue on rumaa ja levotonta, niin mielessäni sitä kauhistelen. Sitä paitsi meilläkin käytetään kierrätysvaatteita, ja monet huonekalutkin on ostettu kirppiksiltä, kierrätyskeskuksesta yms.!

Ei se, että asuu vaatimattomasti ja köröttelee vanhalla autolla kerro ihmisen varallisuudesta aina mitään. Monella on säästöjä tai muuta varallisuutta joka ei näy arkipäivässä.



Samoin kovin hieno elämäntapa voi olla velkaa.



En mitään alentuvuutta tai ylemmyydentuntoja tuntisi kenenkään seurassa

En tiedä miltä tuo tuntuu, mutta minusta - köyhänä.

Toimeentulolaisena, joka asuu kaupungin asunnossa ja käyttää lapsellaan kierrätettyjä vaatteita.

Minusta ei tunnu kyllä yhtään erilaiselta käydä varakkaimmissa kodeissa. Tottakai lapsen takia harmittaa jos menee jonkun kaverin kotiin joka on rikas - etten voi tarjota lapselleni samaa.

Mutta toisaalta oppii arvostamaan sitä mitä on yms.

kyllä tunnu miltään, paitsi siis on kiva vierailla hyvien ystävien luona. Ja tunnen oloni kotoisaksi.



Sen verran pohdin asiaa, että jos meidän lapsilta on pieneksi jääneitä vaatteita, tyrkytän ensisijaisesti köyhimmälle ystävälleni. En mitään säkillisiä, vaan joitain täsmäkappaleita.

Sen verran se vaikuttaa, että en hirveän usein kehtaa jäädä sinne lounaalle (molemmilla on pikkulapsia ja siksi saatetaan usein kutsua lounastamaan kyläpaikassa) ainakaan tuomatta tuliaisiksi jotain särvintä ruuan oheen ja jälkkäriä.

ei vielä aivan 100 % kerro, että on varaton. täälläpäin (maaseutu) voi monikin elää noin, vaikka oikeasti on metsää, maata, ja rahoja pankissa yllinkyllin. Äitinkin osti -30% tuotteita, kävi kirppareilla ja nuukaili muutenkin, vaikka tosiasiassa onkin varakas.

Arvostan aina vieraanvaraisuutta, olivatpa puitteet mitä tahansa. Jos arvioin jonkun itseäni köyhemmäksi niin ehkä panostan kivoihin tuliaisiin vähän enemmän kuin muuten. Ei mitään ökyilyä, että katsokaa kuinka minulla on varaa, vaan lähinnä lapsille jotain extraa.

noista ulkoisista piirteistä ei voi vetää varmoja johtopäätöksiä jonkun perheen taloudellisesta tilanteesta.



Kaikki ihmiset eivät ole niin kulutusorientoituneita että varallisuus näkyisi sisustuksessa, vaatetuksessa, asumismuodossa tai autossa.



Mutta ap:n kysymykseen, minusta köyhyys ei ole häpeä ja vähävaraisemmassa kodissa käyminen ei sinänsä herätä minussa erityisiä tunteita. Jos tiedän jollakin tuttavallani olevan tiukka rahatilanne, niin vien yleensä vieraisille mennessäni jotain pientä mukanani. Esim. pikkuleipiä, rypäleitä tms. tai ainakin omille lapsille evästä. Ystäviä on mukava nähdä enkä halua, että kukaan joutuu rahapulan vuoksi jättämään kutsumatta meitä kylään.

En juuri ole kyläillyt itseäni köyhemmillä, koska minua köyheempää saa hakea, siis aineellisessa mielessä. Yleensäkin "köyhässä" perheessä vierailu saa oloni tuntumaan erittäin kotoisalta. Näissä perheissä ihmiset ovat keskiössä, eikä materia. Omaisuus tuo mukanaan murheita, luulisin. Stressiä uusien, kalliiden ja hienojen tavaroiden kunnossa pysymisestä. Talon arvon pysymisestä huolehtimisessa. Stressiä joka likatahran siivoamisesta lasten jäljiltä. Kalliin kodin hankkiminen voi tarkoittaa myös vanhempien pitkiä työpäiviä, kireätä tunnelmaa kotona ja perheen väsymistä, suorittamista ja ylikuormittumista. Toisaalta on varaa palkata siivooja tai lastenhoitoapua, joka sitten tukee jaksamista. Mieluummin valitsisin itse halvemman talon ja käytetyt vaatteet ja huomattavan paljon mukavamman ja rennomman tunnelman.

Onko vaivaannuttavaa, vai mitä tunteita tiessä herättää vierailla ystävillä, jotka asuvat puolta halvemmissa kodeissa kuin te, ajavat vanhoilla autonromuilla, käyttävät lapsillaan kierrätysvaatteita jne?

Me ollaan köyhiä, mutta en ole tajunnut, että mein vieraat vaivaantuu meillä käydessään. Ehkä siksi, ettei meillä käy sellasia vieraita kuin ap. Onneksi.

Asun kaksisteen lapsen kanssa vuokrakaksiossa.

Mutta tämä on todella kaunis koti.

Juuri sellainen kun haluan ja meillä on hyvä olla täällä.

En häpeä näyttää kotiani kenellekään ja aina on kaappi täynnä ja siitä riittää tarjottavaa muillekin.



Ostan vaatteita ja leluja sekä uutena että käytettynä, kuin myös itselleni vaatteita sekä uutena ja kirppiksiltä.



Kotiin saattaa löytää pieniä sisustusjuttuja kirppikseltäkin oikein hyvin.



Ei minua haittaisi vaikka joku olisi vähävaraisempi tai rikkaampi kuin minä.

En ajattelisi siitä yhtään mitään.

Paitsi että vähävaraiselle/normituloiselle saattaisin antaa pieneksi jääneitä vaatteita kaapista tai jotain sellaista...

Rikkaille en yleensä anna vanhoja vaatteita.

Ihmettelen kun on uudet tabletit, kosketusnäyttöpuhelimet, taulutelkkarit, uusia vaatteita, pikaruokaa... Että millä rahalla ne niitä oikein ostaa.

Onko vaivaannuttavaa, vai mitä tunteita tiessä herättää vierailla ystävillä, jotka asuvat puolta halvemmissa kodeissa kuin te, ajavat vanhoilla autonromuilla, käyttävät lapsillaan kierrätysvaatteita jne?

varallisuuteen, seksuaaliseen suntautumiseen ja poliittisiin mielipiteisiin katsomatta. Vertailu itsensä ja ystäviensä välillä on...no, suomalaista perusjunttiutta.

No ajattelen että "onpas kiva käydä taas kylässä pitkästä aikaa". Hohhoi. Ei todellakaan kiinnosta kuinka kalliita vaatteita/autoja jne toiset omistaa. Sitten kun ihmisellä ei enää riitä rahaa ruokaan, niin yritän auttaa jotenkin kaveria.

Onko vaivaannuttavaa, vai mitä tunteita tiessä herättää vierailla ystävillä, jotka asuvat puolta halvemmissa kodeissa kuin te, ajavat vanhoilla autonromuilla, käyttävät lapsillaan kierrätysvaatteita jne?

Me ollaan köyhiä, mutta en ole tajunnut, että mein vieraat vaivaantuu meillä käydessään. Ehkä siksi, ettei meillä käy sellasia vieraita kuin ap. Onneksi.

Onhan sitä normaalilla ihmisellä sitä empatiaa sen verran, että tuntee itsensä vähän surulliseksi kun käy perheessä jossa köyhät venyttää penniä, ja syödään huonoa ruokaa yms. Ja sen säälin takia, tulee myös vaivaantunut olo.

Tulee sellainen olo että näitä huono-osaisia, epäonnistuneita wt-surkimuksia kuuluisi auttaa, mutta ei kehtaa ääneen sanoa kun ämmä saattaisi loukkaantua.

Minä en tee auttamisesta ongelmaa, kuten ei köyhä ystävänikään. Kun menemme yökylään (lyhyempiä visiittejä ei tehdä pitkän matkan vuoksi), niin ensimmäisenä lähdetään kauppaan ostamaan viikonlopun ruuat, välillä maksetaan puoliksi, välillä minä maksan koko lystin. Yritän aina katsoa, että ostetaan samalla sitä mikä kaapeista on loppu.



Lämmin tunnelma tosiaan on se, minkä takia hänen kanssaan aikaa vietän, eikä se materia.

Mä en koskaan ystävieni luona käydessäni arvioi heidän kotiaan, että mistä mikäkin on ostettu ja mitä se on maksanut. Musta on mukavaa vierailla ystävien luona. Jokaisen koti on erilainen, se on heidän omansa. En tajua sellaisia ihmisiä, jotka arvioivat kaikkea koko ajan rahassa.

Ovat harvinaisia lajissaan, niitä ei tapaa muualla kuin tällä sivulla.

ovat meitä köyhempiä, ja mielelläni heidän luonaan vierailen. Enkä ajattele heidän elämäntavoistaan mitään kummallista. Toivon, että he eivät paheksu meidänkään.