Mitä ajattelette kun kyläilette itseänne köyhemmillä?

Itselläni on ihan romu Mummo Ankan auto ja lapsillani oli pelkkiä kierrätysvaatteita alle kouluikäisinä.



Ja paljon on sisustuksessa itse tuunattua jne.

omistaa puolen millin kesämökin ja sijoituksia on miljoona. Ja kaikkea muutakin löytyy. Sisustus on perintökristalleja ja itämaisia mattoja...



Ja niitä tuunattuja juttuja!

ulkoisesti sitä ei kyllä huomaa mistään.

Käytetään kierrätysvaatteita, ostetaan uutta tarkasti jne., jos se on helppoa ja nopeaa. Esim. lastenvaatteet kiertävät suvussa tai ystävien kesken, käydään Lidlissä ostamassa perustarpeet, kilpailutetaan kaikki isommat ostettavat. Autonromuilla harva kulkee, mutta kotien hintoja ei vertaile kukaan ainakaan ääneen.



Ystävät ovat ystäviä tulotasosta tai asuntojen hinnoista huolimatta. Hyvin erikoinen ajattelutapa ap:lla.

Meillä ei ihan sama tilanne kuin 19:lla, mutta sinnepäin, sijoitukset vaan puuttuu. Ja lapset kulkee kyllä valikoiden kirpparivaatteissakin, ja lelut enimmäkseen kirpparilta ostettuja... Meillä tuttavapiirissä lähinnä saman tulotason perheitä, mutta lasten kavereiden perheistä moni asuu pienemmässä. Ollaankin yleensä kutsuttu meille kylään, kun on enemmän tilaa.

Mistä ihmisestä tietää, että ne on köyhempiä kuin me? Yleensähän juuri rikkaat ovat siksi rikkaita, että eivät ajele millään upouusilla Audeilla.



Eipä taida kyllä meidän lähipiirissä olla juuri meitä köyhemmin asuvia edes.

Tottakai lasten vaatteita kierrätetään, jos ovat vielä hyväkuntoisia! Muuhan olisi aivan piittamatonta luonnonvarojen tuhlausta. Ainahan niin on tehty. Kyllä minun lapsuudenkodissani oli osa vaatteista kierrätettyjä, vaikka vanhempani olivat sentään selvästi varakkaampia kuin itse olen nyt...

omistaa puolen millin kesämökin ja sijoituksia on miljoona. Ja kaikkea muutakin löytyy. Sisustus on perintökristalleja ja itämaisia mattoja...

Ja niitä tuunattuja juttuja!

Köyhistä en ajattelisi mitään, mutta teiläläisten elämää en osaa ymmärtää, ja puhuisimme paskaa sinusta selkäsi takana.

Menestys on hyvä juttu, ja siitä en ole kateellinen. Mutta miksi se pitää pistää hukkaan, tunkemalla varat joihinkin miljoonan sijoituksiin, ja sitten elää nuuasti? Mieluummin elän hyvin, ostan lapsille mitä ne haluaa/tarvitsee, ja käyn vuosittain kunnon lomilla rahoista piittaamatta, kun mehun sillä että kaikki säästetään ja nukkaa on!

Täyttä haaskausta elää vähäisesti vaikka muuhunkin olisi varaa...

Miehen kanssa kahtena akateemisina ja isolla lainalla olemme saaneet itsellemme kohtuullisen kodin Helsingistä, kerrostalosta, ei kantakaupungista mutta mukavalta alueelta kuitenkin, ja nyt on kaikilla lapsilla omat huoneet ja itse olen ilmoinen ja onnellinen uudesta kodistamme.



Kuitenkin, kun menemme kylään noille kavereillemme, jotka asuvat satojen neliöiden arvoasunnoissaan merennäköaloilla, minua alkaa nolottaa kutsua heitä meille kylään. Joo, huono itsetunto, tiedän, mutta kotimme ovat vaan niin eri maailmoista, että minun on vaikea uskoa heidän voivan viihtyä meillä kylässä.



Tylsää antaa tällaisten mietteiden häiritä itseään, mutta ne vaan puskevat esiin sinnikkäästi.



Tämäkin siis "sen köyhemmän" osapuolen tarina.

ole paskainen kämppä tai wt-meininkiä en oikeastaan mitään.



Muuten ajattelen noita ensiksi mainittuja jos niitä huomaan.

että Suomessa se, missä asuu, kompensoi tulotasoa aika hurjasti. Neljänneksellä meidän tuloista asuu pienessä maaseutukaupungissa varsin levveesti, viettää kesät omalla mökillä kivenheiton päässä ja matkustaa kerran vuodessa thaimaaseen ja epsanjaan ammattiliiton kämppään.

Enemmän häiritsee kyläillä näillä "varakkailla", joiden kämpät on kuin sikalat. Kierrätysvaatteissa ei ole mitään vikaa, harvat kuitenkaan rikkinäisiä ja tahraisia vaatteita käyttävät, autokaan ei kerro tulotasosta mitään. Ja mitä väliä, minkä hintaisessa kodissa asuu, jos on omia tarpeita vastaava?

Yleensä tarjoiluihin menee kuitenkin jotain ylimääräistä. Esim. leivän päälle hankitaan paprikaa ja juustoa. Kun budjetti on tuolla tasolla, niin jo etukäteen tunnustelen, mitä voisi tuoda tilalle. Yleensä sanon, että tuon jotain, mitä itse haluan syödä. Esim. itselleni maistuvaa juustoa. Kahvi ja tee on kanssa hyvä tuliainen, kun se maksaa paljon.

niin minä ainakin viihdyn. Mutta täytyy myöntää että järjetön tavarapaljous hieman ihmetyttää.

Itse asun uudessa omakotitalossa.

Kun käyn kaverin vuokrayksiössä kylässä kadehdin salaa hänen vapautta ja sinkkuelämää :D



Sitten on erikseen nää wannabet, köyhät ja varakkaat, joiden on pakko elvistellä kaikilla hankinnoillaan, noloa...

Olen itse köyhästä taustasta, ja nykyisin keskiluokkainen. Lähipiirissä moni on ns. köyhiä. Minusta on mukavaa vierailla heillä. On rento tunnelma. Makoillaan lattialla lasten kanssa leikkimässä tai kahvitellaan rennosti ja parannetaan maailmaa.



Totta kai tuon jotakin kaupasta tullessani, jos tiedän että olemme koko päivän kylässä.



Köyhien asunnoissa on usein ihanaa särmää, kun kaikki ei ole ihan viimeisen päälle remontoitua, mutta usein kekseliäästi ja omaperäisesti sisustetua. Eipä silti, en minä tosiaan mitään sisustuksia mene tuijottelemaan kylään, vaikka tuon havainnon olen tehnytkin.

Meillä on rahaa (palkkaa) enemmän kuin monilla tutuillamme. Mutta useimmilla tutuilla on esim. siistimpää kuin meillä, koska emme jaksa siivota vessoja päivittäin yms. Olemme ehkä myös jotenkin "boheemimpia" kuin moni tuttumme.



Jotkut tutut ovat rikkaampia kuin me (perittyä omaisuutta) ja heillä on tietysti usein kalliimmat asunnot ja hienoja mööpeleitä. Usein nämä varakkaimmat ovat kuitenkin niitä nuukimpia ja mieluusti käyttävät meitä motellina, kun täällä päin asioivat...



Köyhyyttä ja rikkautta on niin kovin monenlaista. Tuttavistamme hienoin koti ei ole suinkaan hänellä, jolla on eniten varallisuutta. Luulisin, että hänellä, jolla on kovimmat tulot, on vanhin ja (minun silmissäni) surkein auto. Toiset antavat rahan mennä, toiset keräävät rahaa, joidenkin luo raha ei vain löydä...



Mitä siis ajattelen? Mitä milloinkin. Tietysti joskus ihmettelen, miksi rikas nuukailee ja miksi köyhä törsää, mutta toisaalta asia ei kauhean paljon minulle kuulu.

ei vielä aivan 100 % kerro, että on varaton. täälläpäin (maaseutu) voi monikin elää noin, vaikka oikeasti on metsää, maata, ja rahoja pankissa yllinkyllin. Äitinkin osti -30% tuotteita, kävi kirppareilla ja nuukaili muutenkin, vaikka tosiasiassa onkin varakas.

isäni omaisuus on siinä 2milj. luokkaa, mutta ulospäin näyttää arkiselta maalaiselta. Ajaa halvalla autolla ja asuu asuu vanhassa jatkuvasti remppaa vaativassa maalaispirtissä. Mutta on sillä (ja vanhemmillaan) ollut lääniä, mistä halkoa tontteja mukarikkaille ;).

Onko vaivaannuttavaa, vai mitä tunteita tiessä herättää vierailla ystävillä, jotka asuvat puolta halvemmissa kodeissa kuin te, ajavat vanhoilla autonromuilla, käyttävät lapsillaan kierrätysvaatteita jne?

Aidosti köyhää perhettä katsellessa tunnen kiitollisuutta omasta tilanteestani. Myös sitä köytää vaihetta olen elämässäni elänyt.

Mutta tiedän pariskunnan, joka tienaa ihan yhtä hyvin kuin mekin, mutta em.kriteerit täyttyvät. Se puolestaan herättää enemmän ajatuksia.

ei vielä aivan 100 % kerro, että on varaton. täälläpäin (maaseutu) voi monikin elää noin, vaikka oikeasti on metsää, maata, ja rahoja pankissa yllinkyllin. Äitinkin osti -30% tuotteita, kävi kirppareilla ja nuukaili muutenkin, vaikka tosiasiassa onkin varakas.

Itseäni on joskus vaivannut se, että jotkut tuttavat ja kaukaisemmat sukulaiset ovat luulleet meitä köyhiksi.

Meille on tullut niukkojen opiskeluaikojen jälkeen lähinnä itsestäänselvyydeksi, että kaupassa valitaan halpoja tuotteita (myös -30% tuotteita), ajetaan melko halvalla autolla, ostetaan käytettyjä vaatteita tai pidetään niitä loppuun asti -ja "nuukaillaan" muillakin tavoin, vaikka olemme molemmat töissä ja varsin hyvin toimeentulevia.

Sellaiset, jotka eivät tunne meitä, luulevat että olemme hyvinkin köyhiä, vaikka meilä on hyvänkokoiset säästöt ja mukavasti omaisuutta. Joskus ärsyttää, kun he tuovat meille tullessamme esim. elintarvikkeita, vaikka ovat itse asuntolainaisia tms. En silti viitsi pahemmin avautua varoistamme, koska tuntuu, että "pettäisimme" nämä ihmiset, tai ainakin suututtaisimme.