Onko kotielämä miehesi kanssa sinusta mukavaa ja miellyttävää?

En, meille tulee todella paljon vääntöä. On helpompi olla erillään ja yksittäin huolehtia lapsistakin, kumpikin tavallansa. Miehen karski kielenkäyttö ärsyttää, hänen marmatuksensa ja vetämättömyytensä. Olen iloisempi kun mies on poissa. Valitettavasti näin ://

mukavampaa on, kun mieheni on kavereidensa luona tai matkalla, ja saan olla kotona rauhassa :) Mies sotkeekin niin paljon, että hänen poissaolonsa on minulle suorastaan lomaa, kun ei tarvitse niin paljon siivota. Lasta mies ei ulkoiluta juuri koskaan, vaan riehuttaa ja villitsee lasta sisällä. Ollaan mieheni kanssa aivan erilaisia persoonia.

Mies on mukava ja meillä on hauskaa yhdessä, toki huonojakin päiviä on. Ruokaa laittaa ja osaa käydä kaupassa omatoimisesti, mutta siivoamiseen ei oikein osallistu. Meidän lapset on jo isoja, joten lastenhoitoa ei ole, mutta muuten hän pitää kyllä hyvin huolen jälkikasvustaan.

ja mitä miehen seuraan tulee, niin ei hänestä ole minulle mitään seuraa. Katsoo tv:tä ja puhuu puhelimessa tai pelaa tietokoneella. Meillä ei keskustella.

Viihdyn mieheni kanssa oikein mainiosti. Tosin siisteyskäsityksemme poikkeaa toisistaan, hän ei esim. näe lattiaa likaisena, vaikka minä olisin jo monta päivää katsonut ahdistuneena villakoiria nurkissa. Häntä ei myöskään haittaa lainkaan se, että tiskipöytä on kukkuroillaan likaisia astioita. Heti hän ryhtyy kyllä hommiin, kun sanon, että tarttis siivoja ja tiskitkin laittaa. Hän vain ei itse tule huomanneeksi noita asioita, vaikka olen kovasti koettanut kouluttaa häntä. Muuten hän on oiva mies.

Olen moneen kertaan ehdottanut eroa, mutta mies ei ollenkaan halua. Hän väittää haluavansa "tehdä kaikkensa pelastaakseen parisuhteemme", mutta siihen kaikkeen ei kuulu porsastelun lopettaminen. Hän haluaa tehdä kaikkensa sen osalta mikä ei vaadi mitään muutosta. Kaikkensa tekee maaten sohvalla katsoen telkkaria.

mukavampaa on, kun mieheni on kavereidensa luona tai matkalla, ja saan olla kotona rauhassa :) Mies sotkeekin niin paljon, että hänen poissaolonsa on minulle suorastaan lomaa, kun ei tarvitse niin paljon siivota. Lasta mies ei ulkoiluta juuri koskaan, vaan riehuttaa ja villitsee lasta sisällä. Ollaan mieheni kanssa aivan erilaisia persoonia.

Me viihdytään yhdessä...13v ollaan nyt "seurusteltu".

Työelämät on ihan erilliset ja välillä mies käy sukulaisissaan kauempana, mutta muuten ei ole tarvetta ottaa etäisyyttä toisesta tai arjesta.

Viihdyn mieheni kanssa, varsinkin jos joskus päästään johonkin kahdestaan. Lastenkin kanssa se on ihana. Meillä vain arki vie molemmista mehut niin että esim. seksiä ei olla harrastettu yli puoleen vuoteen. Syö naista, mutta en halua hyvää miestä lempatakaan vaikka tällä hetkellä ollaan enemmän kämppiksiä kuin puolisoita.

Tosin riitaakin tulee sitten, tai enemmän sellaista jurnutusta ja nalkutusta.

Mies osallistuu kotitöihin mukavasti ja viimeistään pyynnöstä. Leikitää lapsia, lapset rakastavat miestä ja hakeutuvat itse hänen seuraansa heti hänen tullessaan. Ajoittain meillä on mielenkiintoisia keskusteluja, mutta vähintään vaihdetaan kuulumiset, syödään aamu -ja iltapala yhdessä, hellittään hiukan toisia (vaikka jalkoja hieoen) telkkaria katsoessa.



Toki nautin omista illoista lasten mentyä nukkumaan jos mes on poissa. Sitten ei tarvitse harmittella täyttymättömiä odotuksia kun ei ole ketään jolta odottaa mitään. Mutta totisesti pyöritään tätä arkea mielummin toisen aikuisen ja läheisen ystäväni kanssa.

Olen moneen kertaan ehdottanut eroa, mutta mies ei ollenkaan halua. Hän väittää haluavansa "tehdä kaikkensa pelastaakseen parisuhteemme", mutta siihen kaikkeen ei kuulu porsastelun lopettaminen. Hän haluaa tehdä kaikkensa sen osalta mikä ei vaadi mitään muutosta. Kaikkensa tekee maaten sohvalla katsoen telkkaria.

Meillä sama, että minä olen ehdottanut eroa useita kertoja, mutta miehen mielestä meillä menee hyvin, eikä ole mitään syytä erota...

Sen vaiheen olen elänyt tässä pitkässä suhteessa itsekin,mutta onneksi iso kriisi toi muutoksen PAREMPAAN.



Jos unohtaisitte ne tiskit ja menisitte vaikka miehen kainaloon mieluummin :) Moni mies kaipaa myös läheisyyttä eikä vaan mäkätystä,silloin ne kotityötkin alkaa usein sujumaan kuin itsestään.

mä olen himassa lasten kanssa ja kaikki on parhaillaan niin hyvin.



Tosin rahan kanssa on tiukkaa, mutta selvitään.



Töihin en tahtoisi mennä

Välillä ihan todella on sellainen olo, että kumpa se toinen lähtisi jonnekin pois. Suurimmaksi osaksi kuitenkin nautin mieheni läsnäolosta, viimeistään sitten kun lapset on menneet nukkumaan. Joskus toki on kiva olla ihan yksin kotona, mutta viimeistään hampaita pestessäni toivon hänen tulevan pian kotiin.



Siis vastaukseni on ehdoton kyllä, viihdyn mieheni kanssa hyvin. Nautin hänen pelkästä olemassa olostaan ja siitä kun istun läppärillä ja vain näen hänen puuhailevan omiaan. Siitä tulee hyvä fiilis.

se on huippu

eikä mikään määrä läheisyyttä tai mäkätystä ole tuonut muutosta tähän meidän ongelmaan. Mies on vain yksinkertaisesti niin valtavan itsekäs ettei koskaan halua tehdä mitään mikä ei ole hänestä kivaa. Ei siihen auta että on saanut seksiä, kun ei se likaisten sukkien pyykkikoriin vieminen siitä seksistä kivaksi muutu.

Se on kyllä ihan totta että olisi pitänyt panostaa parinvalintaan alunperin - koskaan ei ole ollut vaihetta jossa mies olisi osallistunut yhtä paljon ikäviin hommiin kuin minä, mutta tein valintani ikävä kyllä rakkauden huumassa. Jo silloin näin miten hän käyttäytyy, mutta tyhmänä (enkä ollut edes nuori vaan melkein 30!!) kuvittelin että hän jotenkin oppisi pitemmän yhteiselon myötä että pitää muutkin ottaa huomioon eikä voi elää kuin poikamies ikuisesti.

Tein valintani ja nyt kärsin seurauksista.

Moni mies kaipaa myös läheisyyttä eikä vaan mäkätystä,silloin ne kotityötkin alkaa usein sujumaan kuin itsestään.

Eikä miehessä mitään vikaa ole. Hän hoitaa lapsia ja oman osansa kodista. Se, että minä olen välillä täysin kypsähtänyt kotielämään ei ole mieheni vika, vaan johtuu ihan siitä, etten tajunnut kuinka rankkaa ja yksinäistä lapsiperheen elämä on, ennen kuin teimme lapset. Olemme molemmat jollain lailla väsyneitä - kuten kaikki varmaan joskus ovat.

Parhaita kavereita ollaan ja kotona viihdytään yhdessä. Kotihommia tehdään molemmat, mies ehkä enemmänkin. Lapsen kanssa ollaan molemmat, ei nyt kai niitä erityisesti hoideta!

Mies ja minä kylläkin ollaan toistemme parhaita kavereita, samat kiinnostuksen kohteet. Mies saa minut nauramaan, ja minä taas arvostan miestäni.



Mieheni on todella perhekeskeinen, uskollinen, luotettava, lapsirakas. Pystyy ja haluaa puhua mistä tahansa asiasta, lukee paljon, seuraa yhteiskunnallisia asioita ja ilmiöitä.

Tekee kotityöt siinä missä minäkin, ja hoitaa lapset ja laittaa ruokaa, käy kaupassa ja huolehtii, että kotona on aina ruokaa ja laskut maksettu.

Yleensä minä luistan siitä lasten rutiinihoidosta, ja esim. mies hoitaa illalla kaikki lasten iltapesut, iltapalat ja hampaanpesut.



Ainoa miinus miehessä onse, että itse haluaisin vetäytyä välillä, ja olla vain itsekseni, tai hiljaa kotona, eikä aina puhua pärpättää jostakin asiasta. Mies vähän liiankin sosiaalinen. Perjantaisin & viikonloppuisin linnottautuu aina kotiin, ja haluaa että tehdään ruokaa yhdessä, ja jutellaan. Älkää nyt käsittäkö väärin, se on ihan kivaa, mutta ei enää silloin, kun joka ikinen viikonloppu kymmenen vuotta putkeen pitää mennä näin... Tottahan lähtee esim. matkoille yhdessä perheen kanssa, mutta minä haluaisin välillä olla vaan, eikä aina sitä keskustelua. Välillä tulee tappelua siitä, että minä esim roikun netissä, enkä seurustele miehen kanssa.



Ja siis mieheni ei ole mikään naisellinen mies, vaan tosi iso jörrikkä. Iloinen ja ulospäinsuuntautunut, joka ei enää jaksa olla vanhojen kavereiden kansa, vaan sitten roikkuu minussa liikaa. Nautin paljon, kun se on välillä työmatkoilla ulkomailla. Saan olla rauhassa!

Me viihdytään hyvin yhdessä ja perheenä. Lasten keskinäinen riitely on ainoa, mikä häiritsee välillä perhearkea. Erityisesti mies rakastaa perheen kanssa olemista - laskettelua, kokkausta, saunomista etc...



Seksi luistaa ja sitä on pari kertaa viikossa (ollaan 40v ja yhdessä 13v).

Käymme myös vähintään kerran kuussa kahdestaan jossain - teatterissa, syömässä, kävelylenkillä tms.



Mutta kumpikin haluamme myös omaa aikaa, jolloin lähdetäänkin kavereiden kanssa reissuun (skimbaa tai golfia tai teatterihässäkkää). Sitten taas viihtyy perheen kanssa oikein mainiosti.



Mun mies haluaa enempi läheisyyttä ja halittelua kuin minä. Ja tekee varmasti enemmän myös kotitöitä. Meillä on kaikki aina tiptop. Tosin tähän auttaa paljon myös siivooja, joka käy viikoittan 6h. Silittää ja vaihtaa lakanat yms.

Viihdytkö kotona/perheenä miehesi kanssa, onko perusmeno miellyttävää, miehesi seura susta mukavaa ja hänen tapansa toimia ja esim osallistua kodin- ja lastenhoitoon?