Lue keskustelun säännöt.
Liisattu, rahoitettu vai omilla rahoilla ostettu auto?
18.01.2013 |
Tuli pieni kina ystäväperheen kanssa. Meillä on kahdeksan vuoden ikäinen auto, mutta se on meidän nimissä ja täysin velaton. Niillä melkein upouusi ja ne uusii sen noin kahden ja puolen vuoden välein mutta aina rahoitusyhtiön kautta hankittu. Molemmat ollaan sitä mieltä että oma ratkaisu on paras ja oikea.
Heitetään vielä välivaihtoehto, eli se että otetaan (pankki)lainaa omiin nimiin ja ostetaan sillä auto. Kumpi on näistä paras?
Kommentit (17)
Kahden-kolmen vuoden välein velalla ostettu auto on kaikkein kallein vaihtoehto. Uuden auton hinta tippuu tolkuttomasti ja toisaalta lainassa on aina korkokuluja. Autolainoissa vieläpä aika korkea.
Ostimme pari vuotta vanhan auton, joka oli reilu kaksikymppiä halvempi kuin vastaava uusi. Eli ensimmäinen omistaja oli ottanut noin tonnin kuussa turpaan auton arvon alenemisessa. Mutta mikäs siinä jos sellaiseen on varaa :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tajua.
Pääasia että autolla pääsee ongelmitta pisteestä a pisteeseen b.
tosin vain yksi auto. Mä kuljen pääasiassa pyörällä tai kävellen.
Meillä on molempien autot itse ostettu. Vanha auto annetaan aina välissä, ja säästöillä maksetaan loput. Kerran piti pyytää äidiltä pari tonnia korotonta lainaa, kun ei ihan omat säästöt riittäneet, mutta vuodessa sain senkin maksettua äidille takaisin. Meillä on vähän se periaate, että autoa vaihdetaan sitten, kun alkaa häämöttää joko 10 vuoden ikä tai 150 000 km mittarissa ja kun siitä saa edes jotain vielä vaihdossa. Yritämme pysytellä leivässä niin, että ainoa lainamme on asuntolaina. Mitään muuta emme lainalla rahoita, jotta talous pysyy kasassa. Isot ostot, kodinkoneet, matkat, joululahjaostokset jne. teemme säästämällä.
Jos ajaa alle 18 tkm vuodessa omia ajoja, niin sitten saa pienentää liisarin verotusarvoa.
Kahden-kolmen vuoden välein velalla ostettu auto on kaikkein kallein vaihtoehto. Uuden auton hinta tippuu tolkuttomasti ja toisaalta lainassa on aina korkokuluja. Autolainoissa vieläpä aika korkea.
Ostimme pari vuotta vanhan auton, joka oli reilu kaksikymppiä halvempi kuin vastaava uusi. Eli ensimmäinen omistaja oli ottanut noin tonnin kuussa turpaan auton arvon alenemisessa. Mutta mikäs siinä jos sellaiseen on varaa :)
Komppi tälle, näin se menee.
Autolaina on tyhmin mahdollinen lainamuoto - korot ovat korkeat ja hyödykkeen arvo alenee jyrkästi.
Ikinä ei kannata ostaa kuin sellainen auto mihin on omilla rahoilla varaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on halvin vaihtoehto. Ei tarvitse itse hoitaa mitään muuta kuin palkasta menee kolmisen sataa kuussa. Pesut ja kaikki ilmaista. Bensatkin maksaa työnantaja tiettyyn kilometrimäärään asti. Aika paljon saa ajaa ylimääräistä, kertaakaan ei olla päästy lähellekään maksimia. Auto vaihtuu uusimpaan malliin kahden vuoden välein, maksut pysyy about samoina. Autolainaa en ottaisi ikinä.
on halvin vaihtoehto. Ei tarvitse itse hoitaa mitään muuta kuin palkasta menee kolmisen sataa kuussa. Pesut ja kaikki ilmaista. Bensatkin maksaa työnantaja tiettyyn kilometrimäärään asti. Aika paljon saa ajaa ylimääräistä, kertaakaan ei olla päästy lähellekään maksimia. Auto vaihtuu uusimpaan malliin kahden vuoden välein, maksut pysyy about samoina. Autolainaa en ottaisi ikinä.
Leasing myös minulla, miehellä oma. Suurin osa niistä, joiden autoetua on mahdollisuus käyttää, sen myös ottavat. Huolettumuuden, hyvällä autolla ajamisen ja max.18000 km/v omien ajojen lisäksi yksi erittäin tärkeä seikka unohtuu monelta. eli autoetu kasvattaa palkkakertymää ja näin ollen vaikuttaa kaikkiin palkan mukaan maksettavien etuihin: äitiysloman ja vanhempainvapaan palkka, mahdollinen ansiosidonnainen, eläke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää maksaa parisen tonnia korkoja. Että siinä mielessä ihan omasta taskusta maksettu auto tulee halvemmaksi.
uusi auto on turvallisempi ja saastuttaa vähemmän... entä sitten jos on velkaa, kaikilla on nykyään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sopimus on usein määräaikainen ja jos sattuu tulemaan taloudellista takapakkia, et välttämättä pääse sopimuksesta eroon.
Meillä on molempien autot itse ostettu. Vanha auto annetaan aina välissä, ja säästöillä maksetaan loput. Kerran piti pyytää äidiltä pari tonnia korotonta lainaa, kun ei ihan omat säästöt riittäneet, mutta vuodessa sain senkin maksettua äidille takaisin. Meillä on vähän se periaate, että autoa vaihdetaan sitten, kun alkaa häämöttää joko 10 vuoden ikä tai 150 000 km mittarissa ja kun siitä saa edes jotain vielä vaihdossa. Yritämme pysytellä leivässä niin, että ainoa lainamme on asuntolaina. Mitään muuta emme lainalla rahoita, jotta talous pysyy kasassa. Isot ostot, kodinkoneet, matkat, joululahjaostokset jne. teemme säästämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autorahoituskuvioissa ei ole järjen hiventä, jos osaa auttavasti laskea. Asuntoa vasten se laina otetaan, jos ei käteinen riitä.
Omilla rahoilla ostettu ja mieluusti saksasta haettu pari vuotta vanha premium-auto. Vuoden pari ajelee ja saat melkeen saman ku maksoit saksaan. Saat kaksi myydä vuodessa ilman, että tulee veroseuraamuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pitää maksaa parisen tonnia korkoja. Että siinä mielessä ihan omasta taskusta maksettu auto tulee halvemmaksi.
höpöhöpö! Tai saathan sinä maksaa vaikka viisituhatta, ei ne hanttiin laita...
uusi auto on turvallisempi ja saastuttaa vähemmän... entä sitten jos on velkaa, kaikilla on nykyään?
..ja joku muuhan ne lopulta maksaa, eikö?
Ei tarvi ainakaan ite varautua!
Meillä on 8v vanha ja vuoden vanha eli melkein uusi. Molemmat omia. Uudempi ehdottomasti ympäristönäkökulmasta ostettu.
Kaikki vaihtoehdot on mielestäni jees, riippuu ihan käyttötarpeesta.
Kahden-kolmen vuoden välein velalla ostettu auto on kaikkein kallein vaihtoehto. Uuden auton hinta tippuu tolkuttomasti ja toisaalta lainassa on aina korkokuluja. Autolainoissa vieläpä aika korkea.
Ostimme pari vuotta vanhan auton, joka oli reilu kaksikymppiä halvempi kuin vastaava uusi. Eli ensimmäinen omistaja oli ottanut noin tonnin kuussa turpaan auton arvon alenemisessa. Mutta mikäs siinä jos sellaiseen on varaa :)