Olen kateellinen teille, joilla koulutettu sivistynyt mies

Vierailija kirjoitti:

Olen itse korkeakoulutettu ja hyvässä työssä, mutta ottanut (nuorena) mieheksini duunarin, joka on hätäseen käynyt amiksen eikä työelämässä ole edennyt. Hän lukee sanomalehteä ja seuraa uutisia, mutta yhtään monimutkasemmat keskustelut menevät häneltä yli. Saattaa kommendoida täysin epäloogisia mun puheisiin. Ei vaan tajua. Ja sanoo sen itsekin suoraan. On myös itse monesti turhautunut itseensä, kun ei ymmärrä mitä jossain sanotaan. Jos pitää kirjoittaa, pyytää mua sanelemaan..

Rehellisesti kadun, että nuorena otin hänet miehekseni. Toisaalta hänellä on hyväsydäminen (vaikka on myös äkkipikainen ja pettymystensietokyky on heikko), tekee kotitöitä ja hoitaa lapsia, antaa minulle omaa aikaa jne. Pitäisi siis olla tyytyväinen perusmieheen, mutta salaa harmissani katson kuinka meidänkin tuttavapiirissä lähes kaikki miehet ovat kouluttautuneita, voi keskustella monipuolisesti, ovat myös lastensa asioiden suhteen taitavampia ja aktiivisempia (vaikka päiväkoti- ja kouluasioissa kun taas oma mies jättää tuollaiset kaikki minulle koska ei esim "osaa puhua kehityskeskustelussa"). Se harmittaa. Ehdotan teatteriin lähtöä niin mies sanoo että korkeintaan stand uppia kuuntelemaan mutta mennään mieluummin lätkämatsiin.

Mun silmissäni kaikki joilla fiksut kouluttautuneet miehet saavat olla niin onnellisia... Vaikka toki tiedän, että vikansa kullakin.

Minä olen onnellinen siitä että mieheni on juurikin amiksen käynyt duunari levyseppähitsaaja, eikä mikään tönkkö ylikoulutettu nörtti.

Muigeli kirjoitti:

Minä olen onnellinen siitä että mieheni on juurikin amiksen käynyt duunari levyseppähitsaaja, eikä mikään tönkkö ylikoulutettu nörtti.

Onko sulla suunnilleen sama koulutustaso kuin miehelläsi? Se varmaan auttaa asiaa. :) Tietenkään pelkkä koulutus ei kerro älykyydestä jne. mutta antaa suuntaviivoja. 

Tunnen yhden parin, jossa rouva on kouluttautunut varsin pitkälle (on mm. erityistason psykoterapeutti jne.) ja miehensä on bussikuski. Nainen nöyryyttää miestään pikkuruisilla, ilkeillä heitoilla seurassakin, nauraa päälle ja sanoo: "Mitäs otit terapeutin!" Häpeää miestään silminnähden ja se on kyllä tosi kurjaa seurattavaa.

Sitten tunnen parin, jossa mies on joku hissiteknikko ja vaimonsa väittelee kohta. Arvostavat toisiaan suuresti ja ovat toisistaan ylpeitä. Miehen avut ovat muualla kuin akateemisuudessa. On hieno mies!

Mä taas joudun kysyä korkeakoulutettuna duunarimieheltäni kaiken vähänkin vaikeamman asian, koska se tietää kaiken!

Ei se koulutus takaa edes sitä että keskustelu olisi syvällistä ja sivistynyttä. Mun mies on tohtori ja kotona raapii silti muniaan ja höhöttelee joillekin sananmuunnos munansaannos -jutuille.

Ymmärrän sinua. Olen kuullut lähipiirissäni ongelmista, joita on parien välillä joissa nainen on akateeminen ja mies ei ole. Valitettavasti ne erot tulevat paremmin esiin juuri keski-iässä kun voi lasten kasvaessa keskittyä taas parisuhteeseen ja kumppaniin enemmän. Joku tietysti sanoo, että tiesithän miehen matkaan nuorena lähtiessäsi tilanteen. Se ei pidä paikkansa. Nuoruudessa ja suhteen alussa elämä ja huvit niin erilaisia, että tuolaista asiaa ei huomaa tai se ei häiritse.

Minulle tämä kävi myös. Erosin pitkäaikaisesta poikaystävästä, joka oli todella fiksu ja järkevä. Minulle tuli ns. menovaihe. Kohtasin unelmieni miehen, jolla oli kyllä sama koulutustaso, mutta vuosien saatossa on selkeästi osoittautunut, että mieheni kompetenssi ei ole järin laaja. Harmillista, että vaaleanpunaiset lasit putoaa silmiltä liian myöhään. Ja kun suhteessa on lapsia on seleästi näkyvissä toisen luonteenpiirteitä heissä kuten sinnikkyyden puute. Nyt kun lapset ovat koulussa, onkin käynyt ilmi, että mieheni oli koulussa häirikkö ja rimaa hipoen luokalta luokalle edennyt tyyppi. Jos olisin sen tiennyt aiemmin. Lasten koulunkäynti ei kiinnosta häntä.

Kyseessä on tyhmä mies ei alikoulutettu tai sivistymätön.

Keskinäinen kunnioitus on tärkeä juttu.. Duunaripuolisolla saattaa olla jotain sellaista osaamista mitä koulutetulla ei ole ja jota se koulutettukin arvostaa. Jos kuitenkin ihan peruskommunikaatiossa on hankaluuksia älykkyys-/sivistys- / tms. -erojen vuoksi, onhan se turhauttavaa. Toiseen alkaa ehkä väkisin suhtautua kuin toistaitoiseen tai lapseen. :/

Mulle riittäs ku sais rakastaa ja olla rakastettu edes kerran elämässä, naisen ulkonaisesta habituksesta viis. Mutta tää taitaa olla liikaa pyydetty.

-Korkeesti koulutettu, liikaa tietävä mies-

Olen siisti, sivistynyt mies. En kylläkään

akateemisesti kouluttaunut, mutta aika

fiksu kuitenkin. Soitan klassista kitaraa,

laulan baritonia. Olen kiinnostunut marjastamisesta, sienestämisestä, kalastamisesta, musiikista, kuvataiteista,

kirjallisuudesta, kvanttifysiikasta ja itse

asiassa melkein kaikesta...oisko susta

ystäväksi? Terkkuja, Ipe

Olen ymmälläni tällaisista puheista. Aikoinaan (olen jo vanha!), kun tapasin mieheni, ei tullut mieleenkään funtsia, onko koulutuksemme ikään kuin samalla tasolla. Ei se takaa mitään. Teini-ikäisestä saakka pojat, joiden kanssa seurustelin, olivat huomautelleet minulle, että mietin liikaa, olen liian vakava ja muuta vastaavaa. Ihmettelin näitä kommentteja, sillä omasta mielestäni pohdin ihan tavallisia asioita. Tulevan mieheni kanssa sitä vastoin juttu luisti aivan ensi metreiltä lähtien. Minulla oli tuolloin sosiaalipuolen opistotason koulutus (vastaa ehkä nykyistä AMK:ta) ja mieheni opiskeli DI:ksi. Heti kuitenkin ymmärsin, että hän oli monipuolisesti kiinnostunut esimerkiksi yhteiskunnallisista kysymyksistä, mikä oli minulle tärkeää. Tuleva mieheni piti kaikenlaista pohtimista hyvänä juttuna, ja se riitti minulle, viis koulutuksista!

Vasta paljon myöhemmin ymmärsin, että tämä liikaa miettiminen, josta minulle nuorena usein huomauteltiin, on ollut merkki siitä, että olen vain teoreettisesti suuntautunut ihminen. Aikuisiällä, lapsiakin oli jo, jatkoinkin opiskelua sitten aina tohtorintutkintoon asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei se koulutus takaa edes sitä että keskustelu olisi syvällistä ja sivistynyttä. Mun mies on tohtori ja kotona raapii silti muniaan ja höhöttelee joillekin sananmuunnos munansaannos -jutuille.

Sama täällä. Eikä osaaa edes ruokatavaroita laittaa jääkaappiin kaupan jälkeen vaan aina ne unohtuu pöydälle tai milloin mihinkin. Hyvä mies mutta ei se akateemisuus todellakaan fiksuksi tee, oman alansa tuntee kyllä hyvin.

Uh, mulle ei sovi taas akateeminen mies. Ne on usein munattomia suvakkeja maripaitoineen. Eikä ihmisinä ja puolisoina yhtään sen parempia.

Vierailija kirjoitti:

Muigeli kirjoitti:

Minä olen onnellinen siitä että mieheni on juurikin amiksen käynyt duunari levyseppähitsaaja, eikä mikään tönkkö ylikoulutettu nörtti.

Onko sulla suunnilleen sama koulutustaso kuin miehelläsi? Se varmaan auttaa asiaa. :) Tietenkään pelkkä koulutus ei kerro älykyydestä jne. mutta antaa suuntaviivoja. 

Hän on älykäs, muistaa etenkin numerosarjoja todella hyvin ja on sellainen keksijä "pelle peloton. Osaa tehdä melkeen mitä vaan. Itse olen sosionomi ammatiltani.

Duunari = tykkää lätkästä ja on mitä ilmeisimmin apukoululainen.

Hei ihan oikeasti, 0/5

Milloin tää duunarien mollaus loppuu?

Olisin itsekin.

t. sivistynyt mies

Mun mies on koulutettu mutta silti täysin sivistymätön. Itsekäs ja ajattelematon. Ei se koulutus takaa hyvää luonnetta.