Lue keskustelun säännöt.
Yöllinen kuolemanpelkokohtaus? Onko kellään
17.01.2013 |
kokemusta tästä?
Noin tunti-pari nukahtamisen jälkeen säpsähtää hereille, sydän hakkaa hurjasti, ensimmäinen ajatus on valtava pakokauhu ja paniikki. Ajatus on, että nyt minä kuolen tai vain jotenkin haihdun pois.
Tämä on todella pelottavaa ja nyt viime aikoina stressaantuneena kohtauksia on tullut useampi viikossa. En oikein osaa edes sanoa, olenko kohtauksen tullessa hereillä vai jossain horrostilassa.
Osaakohan yleislääkäri auttaa, onko tuo tyypillinen paniikkikohtaus? Päivisin ei noita tule.
Kommentit (17)
unihalvauksesta, osin pitää paikkansa, mutta minä pystyn varsin hyvin liikkumaan kohtauksen aikana.
Siihen liittyy aina järjetön pakokauhun tunne; että pitää päästä pois huoneesta. Yleensä juoksen paniikissa ja mitään tajuamatta yläkerrasta alakertaan ja vasta alakerrassa hetken päästä ihmettelen, mitä täällä teen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hengitysoireita, sydämentykytystä, pisteleekö käsiä, kuivaako suu?
Onko hengitysoireita, sydämentykytystä, pisteleekö käsiä, kuivaako suu?
Ei ole mitenkään vakavaa. Kannattaa ottaa sillä asenteella, että tutustuu siihen oireeseen ja oppii tuntemaan sen, niin ettei sitä enää tarvi pelätä. Minulla itselläni oli ihan varsinainen paniikkihäiriö, kohtauksia myös päivällä missä vaan, mutta opin sen kanssa elämään ilman lääkitystä ihan vaan ottamalla etäisyyttä kohtauksiin, tarkkailemalla niitä kuin ulkopuolisena ja lohduttelemaan itseäni, että no niin, tämä on vain paniikkikohtaus, kestä hetki niin alkaa mennä taas ohi.
kuolemaksi ole, mutta juuri yöllä tuleva kohtaus on todella pelottava, vaikka kestoltaan ei ole pitkä - ehkä pari minuuttia.
Kuolemanpelko on se pahin, siis minusta todella tuntuu kohtauksen aikana, että kuolen. Joskus ryntään vessaan katsomaan, olenko elossa tai kokeilen raajojani, toimivatko ne vai ei....
Stressitasoni on tässä elämäntilanteessa korkealla, ei kai ihme, että näitä tulee =(
Ei ole mitenkään vakavaa. Kannattaa ottaa sillä asenteella, että tutustuu siihen oireeseen ja oppii tuntemaan sen, niin ettei sitä enää tarvi pelätä. Minulla itselläni oli ihan varsinainen paniikkihäiriö, kohtauksia myös päivällä missä vaan, mutta opin sen kanssa elämään ilman lääkitystä ihan vaan ottamalla etäisyyttä kohtauksiin, tarkkailemalla niitä kuin ulkopuolisena ja lohduttelemaan itseäni, että no niin, tämä on vain paniikkikohtaus, kestä hetki niin alkaa mennä taas ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla samoja kohtauksia ollu jo pari vuotta, ei ole helppoa ku yöllä iskee tuo niin sinä yönä ei paljoa enää nukuta sitte...
t: 19v poju
Sama homma. Yritä saada stressi pois ja mene aiemmin nukkumaan. Koska huono uni tekee asian vain pahemmaksi seuraavana yönä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nukutko mahallaan? Siinä voi jumittua. Nuku kyljellään siinä henki kulkee helpoimmin.
On kokemusta noista kohtauksista. Liittyvät stressiin ainakin mulla. Kun on ollut tosi stressaavaa töissä, noita voi tulla useampikin viikon aikana. Tuntuvat menevän parhaiten ohi, kun pitää mielessä että tää on stressin aiheuttama kohtaus joka menee kyllä kohta ohi. Kamaliltahan noi tuntuvat. Aloin tehdä illalla ennen nukkumaanmenoa rentoutusharjoituksia ja venytellä, että koko kroppa ei olisi niin jännittyneessä tilassa ja tuntuu että se on auttanut, kun ei ole vähään aikaan kohtauksia ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.03.2015 klo 00:18"]Oletko tarkastanut asunnon somalin varalta? Rapiseeko seinät? Kuuluuko metsästyshuutoja?
[/quote]Ja sun ongelma oli? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitti vinkeistä otetaan kokeiluun! :)
Oletko tarkastanut asunnon somalin varalta? Rapiseeko seinät? Kuuluuko metsästyshuutoja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on aina välillä yöllisiä kauhukohtauksia / paniikkeja? Herään/havahdun siihen että huudan apua apua tai äiti (oon 31v) ihan paniikissa ja sydän hakkaa. Päässäni on pelko siitä että jonain päivänä kuolen. Kyse ei ole sen hetkisestä kuolemanpelosta. Todella kurjia nämä. :( minulla on kuolemanpelkoa muutenkin ja nyt kiireinen elämäntilanne. Minulla oli hauska viikonloppu ja mietin liittyykö kuoleman pelko ja kohtaus sen? päivisin olen ajattelematta kuolemaa ja saan hillittyä ahdistuksen.
On tuollaista joskus. Silloin kun on valvonut pitkään ja vuorokausirytmi pielessä. Outoja sätkyjä, huimausta (niskat jumissa), sydän hakkaa julmetusti herätessä, täytyy nousta sängystä ja ottaa kännykkä esille (pelko siitä että henki lähtee) . Stressi ja valvominen syynä, toistuva anemia myös, rautaa menee jatkuvalla syötöllä. Maha reistailee, liekö jotain imeytymisongelmaa. Jos vaan saisi edes selville onko keliakiaa vai mitä.
On kokemuksia. 15-vuotiaasta tähän 35 asti. Parhaita lääkkeitä on salitreenit illalla. Tai muu itsensä väsyttäminen kunnolla. alkuillasta. Itse tein joskus sen virheen, että pelkäsin niitä ja se taas teki unettomuuskierteen. Näin pitkällä kokemuksella vain sanoa, että rauhotu, hymyile vaikka väkisin äläkä edes yritä jatkaa nukkumista sen jälkeen vaan tee hetki jotain muuta. Lue kirjaa esimerkiksi. niin kauan, että olet taas rauhallinen ja jatka sitten vasta unia. Paljon nopeammin tulee lopulta uni sillä tavalla uudestaan. Ja unen päästä saa parhaiten kiinni kun kuvittelee lentävänsä. Siihen auttaa vaikka googlemaps. Katsele alkuillasta vaikka kotisi läheltä joku suunta ja kuvittele sitten lentäväsi illalla silmät kiinni sitä reittiä.
Sellaista, tiedän hyvin miltä tuntuu et ole yksin, ei tosiaan ole kivaa.
olla ns. unihalvaus. Googlepa ja katso, sopivatko oireet. Miehelläni esiintyy tuollaisia välillä .