mikä meidän perheessä on vikana??!!!

Varsinkin tuo, että mies lähtee 11-vuotiaan oikun takia pois leffasta, kuulostaa ulkopuolisesta aika hassulta. Samaten loman ajankohdan sopiminen 13-vuotiaan menoihin. Tuollaisessa, että lapsi ei suostukaan lomamatkalle/huvipuistoon/leffaan ja niin edelleen, on yleensä kyse vallankäytöstä.



Tällaisesta käytöksestä on tullut teillä vallankäytön muoto ja normaali tapa toimia. Lapsesta on kivaa, kun pystyy tuolla tavalla kontrolloimaan aikuista. On myös kivaa testata, kuinka pitkälle voi mennä.



Homman pitäisi mennä niin, että aikuiset päättävät asioista ensin keskenään ja sitten ilmoitetaan lapsille, että viikonloppuna mennään sitten mummolaan ja kesäkuussa lomamatkalle. Piste.



Jos vanhempien välillä tulee riitaa siitä, mitä tehdään, neuvottelut käydään ilman lapsia. Nimittäin jos lapset huomaavat, että vanhemmilla on erimielisyyttä, he osaavat käyttää tilannetta taitavasti hyväkseen.

Me ei käydä koskaan koko perhe leffassa. Sinne lähtee yksi aikuinen ja yksi lapsi. Meillä 2 lasta. Saa valikoida lähteekö vai ei. Tietysti on pakolliset menot jonne lähtee kaikki.

Nuorin täyttää 9v. ja saa kyllä olla muutaman tunnin yksin kotona.

T.Edellinen.

laspella on elämänsä tylsin päivä kun kiellät telkkarin ja pelaamisen sillä aikaa. Voivat mennä hoitotädin kanssa vaikka reippaalle hiihtolenkille tai kirkkoon. Ellei sitten haluaisi kuitenkin tulla mukaan ;)

Tää oli hauska! Taidanpa kokeilla itse tätä :D

eikä osaa enää arvostaa saamaansa?

se on noin hankalaa? Meillä aikalailla sama juttu. Tyttö pelkää käydä elokuvissa ja poika ei suostu lähtemään lauantaisin minnekään, koska se on HÄNEN vapaapäivänsä. Ainakin meillä lapset pelkäsivät vesiliukumäkiä ja stressaantuivat kylpylän väkipaljoudesta. Ehkä kannattaisi miettiä onko niissä paikoissa liikaa hälinää ja mennä jonnekin lähemmäs tai rauhallisempaan paikkaan.

enhän mä voi 8-vuotiasta yksinkään kotiin jättää. Eikä 11-vuotiastakaan ihan hirveän moneks tunniks. Ei ole mitään paikkaa, johon kaikki suostuisivat hyvällä lähtemään. Mummolaan menokin on sitä, että keskimmäisistä jompi kumpi suurin piirtein kannetaan autoon ja käydään mummolassa n 4xvuodessa. Eikä siis käydä usein missään. Viimeksi ollaan koko porukalla oltu liikenteessä viime kesänä kesälomareissulla. Huomenna pitäisi mennä kummipojan synttäreille mut 11v raivoaa, ku raivohärkä, ettei lähde. En haluaisi koko päiväksi jättää yksin kotiinkaan, ku sinne matkaa 150 km niin koko päivä reissuun menee.

annatte lapselle kaksi vaihtoehtoa; joko menee hoitajan luo tai lähtee mukaan. olette antaneet lapsien päättää näköjään kaikesta, kun 13-vuotias lähtee vain hänen ehdoillaan. ei, kyllä ne on aikuiset jotk asettaa ehdot tai sitten voi mennä hoitoon. jos pitää lähteä kesken elokuvan, niin sitten ei tarvii vähään aikaan mennä elokuviin. tai ainakin lapselle kerrotaan, että elokuviin ei mennä jos sieltä lähtee kesken pois. ei olis mun perheessä mahdollista tuo, että lapset määrää ja asettaa ehdot, kyllä meillä lapsia kuunnellaan, mutta aikuiset tekee päätökset.

En ole vielä tavannut tommosia lapsia jotka ei osaa pitää hauskaa tai pitävät mainitsemiasi asioita niin tylsänä etteivät halua lähteä.



Omani ovat viivana autossa jos on jotain hauskaa tiedossa kuten juuri leffareissu, saati sitten ulkomaanmatka, myös uimahallireissu tai karkkipäivänä kauppaan lähtö on ihan in.



Meilläkään ei mies aina innostu, mutta saa sitten jäädä kotiin jos ei huvita.

11-vuotiaasta puhumattakaan!



Saattaisi kyllä yhteinen meno alkaa houkuttaa, jos vaihtoehtona olisi yksinäinen iltapäivä.

ja annatte lapsille kaikessa periksi? Kuulostaa liian demokraattiselta perheeltä.

Miten te annatte sen mennä tuollaiseksi? Missä vaiheessa mikään näistä muuttui teistä vanhemmista hyväkyttäväksi käytökseksi:



8-vuotias ei suostu lentämään

11-vuotias lähtee maksetusta leffasta

13-vuotias määrää aikataulut



Nyt tosi tiukan linjan kurinpalautus. Minä en IKINÄ suostuisi neuvottelemaan noista asioista. Pelkkä yritys perua jo ostettu leffa aiheuttaisi jonkun rangaistuksen tai ainakin ripityksen. Nyt selkäranka takaisi paikalle ja näytätte, ketkä on vanhemmat. Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua?

Meillä on aina ollut tiukat rajat. 1h päivässä tietokone aikaa, kaupaan lähdetään kun vahemmat sanoo, harrastuksissa käydään yms. Mutta tästäkin huolimatta saadaan aina tapella näistä asioista tyttäremme kanssa. Ei siis joka kerta, mutta säännöllisin väliajoin. Tietokoneaikaa testaa kerran viikossa ja hirveällä huudolla. Välillä saa edelleen itku potku raivareita, kun pitää lähtee johonkin.



Meillä siis vaatii jatkuvaa työskentelyä ja henkistä kestävyyttä vanhempien taholta pitää näistä rajoista kiinni. Eikä niistä joustetakaan, mutta joudutaan silti tappelemaan. Toiset lapset vaan testaa jatkuvasti. Ja kyllä mekin olemme joutuneet lähtemään kesken elokuvan pois, koska tyttö sai elokuvateatterissa päähänsä, että ei haluakaan siellä olla. Valitettavasti ei jääty muiden elokuvanautinoa pilaamaan, mutta vuoteen ei leffaan menty.



Vaikka kuinka kasvattaisi ja olisi rajat niin silti lapsi voi kokeilla niitä, parkua, huutaa, harata vastaan. Tervetuloa vaan meille kasvattamaan. Voisi olla, että siinä alkais puntti tutisemaan kun tuo 9-vuotias huutaa ja parkuu ja joudut hänen kanssaan pitämään rajoista kiinni. Mulla on ainakin selkäranka ja voin sanoa, että vähän erilaisen tempperamentin kanssa se olisi helpompi säilyttää.

Meillä on aina ollut tiukat rajat. 1h päivässä tietokone aikaa, kaupaan lähdetään kun vahemmat sanoo, harrastuksissa käydään yms. Mutta tästäkin huolimatta saadaan aina tapella näistä asioista tyttäremme kanssa. Ei siis joka kerta, mutta säännöllisin väliajoin. Tietokoneaikaa testaa kerran viikossa ja hirveällä huudolla. Välillä saa edelleen itku potku raivareita, kun pitää lähtee johonkin.



Meillä siis vaatii jatkuvaa työskentelyä ja henkistä kestävyyttä vanhempien taholta pitää näistä rajoista kiinni. Eikä niistä joustetakaan, mutta joudutaan silti tappelemaan. Toiset lapset vaan testaa jatkuvasti. Ja kyllä mekin olemme joutuneet lähtemään kesken elokuvan pois, koska tyttö sai elokuvateatterissa päähänsä, että ei haluakaan siellä olla. Valitettavasti ei jääty muiden elokuvanautinoa pilaamaan, mutta vuoteen ei leffaan menty.



Vaikka kuinka kasvattaisi ja olisi rajat niin silti lapsi voi kokeilla niitä, parkua, huutaa, harata vastaan. Tervetuloa vaan meille kasvattamaan. Voisi olla, että siinä alkais puntti tutisemaan kun tuo 9-vuotias huutaa ja parkuu ja joudut hänen kanssaan pitämään rajoista kiinni. Mulla on ainakin selkäranka ja voin sanoa, että vähän erilaisen tempperamentin kanssa se olisi helpompi säilyttää.

...mä jaksan ihmetellä, miten kaveripiirini perusteella ne hankalat sattuu aina samaan perheeseen. Että kaikki kolme-neljä on sellaista vastaan haraavaa tyyppiä. Koko ajan perheissä on sellainen huutamisen ja valittamisen kulttuuri käynnissä ja vanhemmat jaksavat vatuloida, vääntää, suostutella ja maanitella palleroitaan. Tätä on ihan vauvaiästä saakka seurannut ja kun perheessä on tuollainen valittamisen, anteeksi keskustelun ja demokratian salliva ilmapiiri, eihän se toimi, kun valtaa on käyttämässä lapset. Ei lasten aivot vielä ole kypsät päätösten tekemiseen tai muiden tarpeiden huomioimiseen, ellei sitä mallia siirretä heille. Ja ikuisella lässyttämisellä se ei todellakaan sinne siirry, vaan vähitellen, kun ensin vanhemmat omalla mallillaan näyttää, kuinka päätöksiä tehdään.

kun reissaan jokaisen lapsen kanssa vuorotellen. On käyty ulkomailla ja kaikki matkat ovat olleet onnistuneita. Siinähän saa sitten lapsi täyden huomion ja itsekin pääsee helpolla.

joku heistä (yleensä se yksi ja tietty) asettuu vastahankaan. saa varsinaisia draamakohtauksia ja kiljuu kuin henki olisi vaarassa, mutta me emme ole vielä kertaakaan antaneet periksi. Me vanhemmat olemme perheen pää, päätämme asioista, toki otamme myös lasten mielipiteitä jossain määrin huomioon. Me päätämme, milloin ja missä lomaillaan ja ilmiotamme sen jälkeen lapsille. Lapset testaavat vanhempiaan joka asiassa koko ajan, mutta jos me pysymme yksimielisinä ja johdonmukaisina, he kyllä sisäistävät perheen säännöt.

tosiaan ilmoitusasioita. Jos ovat siihen lapsesta asti tottuneet niin mitään hässäkkää ei ole. Ja jos tuollaista käytöstä on niin siitä on seuraamuksia, siis rangaistuksia. Jos matkalla sitten mökötetään nin saa mököttää mutta muiden juttuja ei saa pilata. Ei meilä elokuviin mennessä ilmoiteta että ei haluakaan, miten olette lapsenne kasvattaneet???

yllättävään monessa isossa perheessä lapset ovat ihan perseestä.

vain mies raivoili ja päätti yhtäkkiä että ei lähde sinne tai tänne, esitti sen vielä sellaisena uhkauksena että "mä en sit lähde sinne juhliin/mökille/matkoille". No minähän en siitä piitannut vaan menin yksin lasten kanssa sinne ja tänne tyytyväisenä ja sekös miestä vitutti. On tietysti nyt ex.

Ajakaa naiset muuten ajokortti ja yrittäkää ostaa oma auto jota mies ei määräile, se on aika ok pakata lapset autoon ja ajaa viikonlopuksi ystävän luokse, jos mies kiukuttelee.

Positiivisuutta elämään! Sillä pääsee yllättävän pitkälle!

tosiaan ilmoitusasioita. Jos ovat siihen lapsesta asti tottuneet niin mitään hässäkkää ei ole. Ja jos tuollaista käytöstä on niin siitä on seuraamuksia, siis rangaistuksia. Jos matkalla sitten mökötetään nin saa mököttää mutta muiden juttuja ei saa pilata. Ei meilä elokuviin mennessä ilmoiteta että ei haluakaan, miten olette lapsenne kasvattaneet???

yllättävään monessa isossa perheessä lapset ovat ihan perseestä.

Ollaan iso uusperhe. Ei meillä lapset määräile milloin mennään lomalle tai johonkin. Joskus joku on jäänyt kotiin jos hän ei ole ihan kohderyhmää tapahtumaan mutta aina pitävät kivana kaikkea extraa.

mutta tunnistan itsessäni (ja sitä kautta muissa) sen, että siirtymät ovat vaikeita. Perillä on sitten ihan hyvä ja kiva olla, mutta meneminen paikasta toiseen (kotoa leffaan, töihin, kauppaan, lomalle, kylään), vaatii itsensä kokoamista. Koskaan ei ole tarvinnut jättää menemättä tai menty kesken pois mistään. On vain pitänyt tajuta ja hyväksyä se siirtymisen vaikeus :)

Toi 13-vuotiaan asenne on jo orastavaa omaa elämää.