Auttakaas ja antakaa neuvoja. Ystävä suuttui :(
Eli hieman taustaa.
Ystäväni on herkkä ja tunteellinen ihminen, joten monesti joudun asettelemaan sanojani ettei loukkaantuisi. Hän on kyllä kärkäs itse neuvomaan, varsinkin lasten kasvatuksessa.
Viime syksynä koulujen alkaessa hänen neljäsluokkalaista tytärtä syrjittiin. Paras kaveri "liittoutui" toisen tytön kanssa, eivätkä aina halunneet kaverin tyttöä leikkeihin mukaan. Kaveri kimpaantui, otti yhteyttä parhaan kaverin äitiin, asiaa puitiin ja tytöt pyysivät anteeksi. Tilanne normalisoitui ja ystävyys jatkui. Hyvin toimittu, sillä mielestäni varhainen puuttuminen asioihin on tärkeää.
Nyt ystäväni kertoi, että vanhempain vartissa oli tullut esille, että ystäväni tytär kiusaa muita. Juurikin tätä eristämistä ja sanallista pilkkaa. Ystäväni oli murheissaan ja mietti, että mitä hän voi asialle tehdä. Kuulemma lapsen isä ei osaa ottaa muita huomioon, joten sellainen tyttö kuin isä. Just. Ja aivan mahdotonta tuollaiseen on hänen mielestään puuttua, koska se on vaan luontaista tuon ikäisille tytöille.
Sanoin, että muistele viime syksyä ja toimi samalla tavalla miten halusit oman tyttäresi kiusaajien (ja heidän vanhempien) toimivan.
No nyt on palko nenässä ja syvällä. On kuulemma eri asia ja kun se isäkin..... jne.
Miten saada ystävä näkemään tilanne ulkopuolisen silmin ja leppymään? Neuvoja siis kaipaan.
Kommentit (12)
Taisit sanoa kuitenkin juurikin sen oikean asian. Ja tämä totuus on se mistä ystävä loukkaantui.
Kärkäs neuvomaan muita, mutta itsestään ei löydä huomautettavaa, suuttuu jos joku muu löytää.
Siihen jos sais vinkkejä! Asutaan samassa rapussa, joten nähdään usein.
Siihen jos sais vinkkejä! Asutaan samassa rapussa, joten nähdään usein.
Joka syyttä suuttuu, se lahjatta leppyy...
Ystäväsi suuttui ilman syytä, joten turha tuosta aiheesta on enempää jauhaa. Sanoit mielipiteesi, et tehnyt mitään väärää, se siitä. Sinuna yrittäisin vaan jatkaa "kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan" koska sinun ei tarvitse olla mistään pahoillasi. Olet ystävällinen, ehdotat vaikka kahvittelua, juttelet niitä näitä. Jos ystäväsi edelleen murjottaa, se on hänen valintansa. Uskomatonta, jos hän on niin jääräpää ettei voi antaa harmituksensa jo vähitellen olla. Jos näin on, et varmaan tule kaipaamaan hänen seuraansa.
te olette hyviä ystäviä niin kyllä hän sinun pointtisi varmasti ymmärtää kun on rauhoittunut.. ei ehkä kehtaa sitä tulla sinulle myöntämään joten mitäpä jos kirjoittaisit hänelle sähköpostia selittäisit miksi sanoit noin ja mitä sun mielestä pitäisi tehdä. ja että tytön käytökseen on puuttuttava nyt koska myöhemmin se on vaikeampaa, näkeehän hän sen jo miehestään että aikuisena on kauhean vaikea muttaa käyttäytymistään.
Laitat vielä viestiin että toivottavasti tämä ei pilaa teidän ystävyyttä vaan mielipide-eroista huolimatta voisitte sitä jatkaa. Että mitään pahaa et tarkoittanut :)
Sen jälkeen pallo on hänellä. Ottakoon yhteyttä jos haluaa, jos ei ota yhteyttä niin ei ollut ystävyytesi arvoinen.
aivan aiheesta, josta tästä ottaa itseensä, niin siitä vaan. Sinuna pysyisin ehdottomasti kannassani ja antaisin ystävän sopeutua siihen.
Eihän tuo ole mitään tunneherkkyyttä vaan itsekkyyttä! Ystävä on se joka uskaltaa olla rehellinen, vaikka se vähän sattuisikin joskus.
lepytellä, jos totta puhuit! Odota, että ystäväsi lepyttelee sinua, sen hän varmasti vielä tulee tekemään. Kärsivällisyyttä!
ymmärtää kyllä itsekin kun vähän saa rauhassa miettiä asiaa. Leppyy sitten myös kun tajuaa et olit oikeassa, koska niinhän sä olet.
Mä laitan sille viestin fb:ssä. Pyydän vaikka iltateelle tänään. En mainitse mitään tuosta keskustelusta, ehkä tosiaan sulattelee vielä asiaa ja palaa siihen jos haluaa.
Harmittaa vaan niin vietävästi, koska 99% ajasta on oikein mukavaa seuraa ja kiva naapuri. Ja ennen kaikkea ystävä, jonka kanssa mukava vaihtaa ajatuksia. Kunhan keskustelu ei koske häntä tai hänen perhettä :)
Mutta kai se sitten ajan kanssa...
jotkut ihmiset eivät kykene ottamaan vastaan mitään kielteistä palautetta. He sanovat tuttavuuden irti, kun "joku arvostelee heitä".
Ystävien tehtävä on näyttää peilikuvaa, ja jos siellä naama on liian vino, se maksaa helposti ystävyyden.
Älä syytä itseäsi, et ole tehnyt mitään väärää, ja on varmaan viisasta olla nostamatta asiaa esiin. Anna ystäväsi edetä sen kanssa omaan tahtiinsa.
Mulla on lähipiirissä ihminen, joka on menettänyt oikeastaan kaikki ystävänsä elämänsä varrella vain sen takia, että kun ovat maininneet ikävistä jutuista, on välit menneet poikki. Tyyliin vittuako puutut mun elämään. Ei semmoiselle ihmiselle mitään voi.
ap