Lue keskustelun säännöt.
Miksi en osaa suhtautua miehiin neutraalisti? Onko kyökkipsykologeja paikalla? Miksei oikeitakin...
24.11.2012 |
Kun nyt olen taas kaivautunut ulos ja elämään, niin tasaiseen tahtiin törmään taas miehiin. Eri ikäisiin, kokoisiin ja näköisiin. Yhteistä kaikille on, että kuuluvat jotain kautta tähän arkeen mitä elän eli työn, koulun, päiväkodin ja vastaavien kytkösten kautta.
Ei yleensä tarvitse montaa kertaa kohdata samaa miestä, kun huomaan että olen enemmän tai vähemmän ihastunut. Ihastumisen kohde saattaa pitkään pysyä samana tai toisaalta vaihtua hyvinkin pian.
Siihen kuitenkin liittyy aina se, että en osaa ollenkaan olla luonnollisesti miesten seurassa. Aina on olo kuin johdettaisiin pientä sähkövirtaa kehon läpi jatkuvalla syötöllä ja alkaa ihmeellinen esittäminen. En vaan osaa olla.
Eihän tämä mitenkään järin suuresti elämää häiritse, mutta olisi mukava osata suhtautua siihen miespuoliseen työkaveriin samoin kuin naisiin.
Aivoriihi, anyone?
Kommentit (6)
Löytyy kyllä niitäkin miehiä joiden seurassa osaan olla ihan tavallisesti, ne ovat sellaisia joissa en näe kertakaikkiaan mitään puoleensavetävää. Mutta monissa miehissä on jotain, tuoksu, hymy, asenne, ääni ym. Kohdallaan vaikka eivät ulkoisesti olisikaan miesmakuuni passaavia. Mä olen seksuaalisesti hyvin aktiivinen ja jotenkin on tosi vaikeaa olla huomaamatta kaikkia miehiä :D
Silti en ole ikinä pettänyt aviomiestäni enkä aiokaan pettää..mutta tietynlaiset miehet ovat kuin magneetteja.
Onko sulla ap vahva seksuaalinen vietti? Tai kärsitkö huonosta itsetunnosta? Kaverin kanssa tästä joskus puhuttiin ja hän sanoi asian kohdallaan johtuvan huonosta itsetunnosta, kokee jatkuvasti olevansa miesten arvioitavana eikä siksi osaa olla luonnollinen vaan miettii jatkuvasti mitä mieltä miehet hänestä ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siihen peliin, mitä niiden kanssa voi niin huvittavan helposti pelata. :) Elämän pieniä iloja ettei kauppareissun tarvitse olla pelkkä kauppareissu, kahvittelun olla pelkkä kahvittelu, tutun tapaaminen pelkkä tutun tapaaminen jne. jne. jne. Ja silti kun mitäänhän ei tapahdu, mutta sen tietää että voisi tapahtua. Kammoksun sitä päivää kun tämä on ohi, tai siis sitä että pelkästään vanhat papparaiset lähtevät enää leikkiin mukaan. Mutta kai siihen tilanteeseen on sitten silloin kuitenkin ihan tyytyväinen, kun sen ikäisenä itse sen ajan elää.
ota nuo tuntemukset ilona, joita nyt vaan tulee vastaan. Kelaahan miehetkin sitäpaitsi naisetkin aina seksuaalisen viehättävyyden mukaan. Eli nauti, älä anna hallita. Ajattele ihastuminen jotenkin sillei hyvä renki, huono isäntä.
En koe että minulla olisi kovin vahva seksuaalinen vietti, päinvastoin. Olen ollut yksinäinen yksinhuoltaja kohta jo kaksi vuotta, mukaan mahtuu yksi epätyydyttävä seksikokeilu. Epätyydyttävää ja epämiellyttävää seksielämä oli monta vuotta ennen eroa.
Tällä hetkellä en juurikaan enää edes kaipaa seksiä ja vaikka tämä arkinen kanssakäyminen miesten kanssa välillä herättääkin ajatuksia, en enää edes käsitä miksi seksiä pitäisi olla.
Itsetuntoni on ollut kovin huono, olen pienen ikäni ollut järjettömän epävarma kaikesta itsessäni. Mutta se puoli on viimeisen parin vuoden aikana tullut kohinalla ylöspäin. Nykyisin osaan olla itseni, minulla omia mielipiteitä ja pystyn niiden takana seisomaan.
Enkä niinkään mieti mitä miehet minusta ajattelevat tai että minua arvioitaisiin. Kuvitelmat ovat enemmän sitä, että olen varma että miehet haluavat seksiä kanssani.
Okei, en olekaan ajatellut sitä arkipäivän hupina. Pitää koettaa ohjata ajatuksia uusille urille =)
Mutta joskus olisi kiva osata ottaa ihminen ihmisenä, ilman tällaista hämmentämistä joka siis on ihan vain omassa päässäni.
Töissäkin on eräs todella mukava mies, jonka kanssa mielelläni tappaisin aikaa ihan vain työkaveri-tasolla. Mutta sen sijaan olen hiljaa, häviän jonnekin taivaanrannan taa tai jos saankin jotain sanottua, on se käsittämätöntä änkytystä.
Olisi mielenkiintoista päästä jäljille siitä, mistä olen saanut päähäni, että tapaamistani miehistä suurin osa haluaisi seksiä kanssani. En ole järin viehättävä. Tietysti, kun päivästä toiseen katselee samaa näkymää peilistä, jossain määrin tapahtuu varmasti ei-näe-metsää-puilta-ilmiö. Mutta kuitenkin.
Mulla on aina miesten kanssa kun on tekemisissä, olevinaan jotain 'seksuaalista pohjavire/väre/what ever'-fiilistä. Aika harvassa on ne miehet joiden kanssa ei tuota synny.
ap