Eipä ole aiemmin puitu eloon jääneiden uhrien vammoja lehdistössä. Miksiköhän?
Onko tämä parempi suuntaus, että kerrotaan laajasti mitä tuhoa Hyvinkään ampuja aiheutti teollaan ja saa muut hullut ehkä havahtumaan, kuinka paha teko oli? Eikös aiemmin painopiste uutisoinnissa ole ollut itse tekijä ja uhrit ovat näytelleet vain sivuosaa?
Mitä mieltä näin tarkasta kuvauksesta uhrien vammoja?
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2013011416552259_uu.shtml
Kommentit (8)
eloonjääneet eivät itse ole halunneet sitä. Nyt sitten kai lupa on.
Argumenttihan on, että siellä maailmalla, missä uutisointi keskittyy uhrien osuuteen, se ehkäisee uusia surmia paremmin kuin ampujan henkilökultiksi helposti muodostuva ampujan menneisyyden ja syiden julkinen puiminen. Mene ja tiedä. Ruotsissa ja Saksassa tuo kuulemma on toiminut, Usa:ssa taas nähdäkseni ei. Norjassa taas kävi niin, että ensivaiheen kansallinen yhteinäisyys surussa perustui uhrien katkenneiden elämien ja luupausten kuvaamiseen, mutta nyt siitä on sitten kuitenkin ajauduttu tietynlaiseen "breivikismiin" ja tämän psyyken ja lapsuuden ja ties minkä spekulointiin..
epäonnistuneiden leikkausten takia, joten tuossa ei voida varmasti sanoa, mikä on ampumahaavan ja leikkauksen epäonnistumisen yhteys.
Itsellä leikattu olkapää työtapaturman takia. Jatkuvaa särkyä, liikeradan kaventumista jne. on ja ne kaikki johtuvat lääkäristä, ei siitä alkuperäisestä vammasta. Vakuutusyhtiö ei korvaa mitään, koska sille asia ei kuulu ja sairaala taas pesee kätensä todeten, että vahinkoja sattuu.
Olisiko ne pitänyt hoitovirheitten pelon takia jättää leikkaamatta, vai? Ikävä tietty sinulle, että osaltasi asia on noin huonossa jamassa, mutta ei tuo kyllä mitenkään liity tähän.
tuossa ei voida varmasti sanoa, mikä on ampumahaavan ja leikkauksen epäonnistumisen yhteys.
että tästä murhaajasta ei tehty samanlaista sankaria kuin usein aiemmin. Ehkä uhreihin keskittyminen on osa tätä.
Niin on ollut kyllä oikeudenkin. Mietitään tekijän asemaa, tuomion vaikutusta häneen ja mahdollisia lieventäviä tekijöitä.
Esim. USA:ssa tilanne on päinvastainen. Näkökulma on uhrin. Hyvä esimerkki on se, että USA:ssa on raskauttavaa pahoinpidellä tai raiskata humalainen, puolustuskyvyltään alentunut henkilö. Suomessa taas humalaisen katsotaan usein tilallaan edesauttaneen rikoksen tapahtumista.
epäonnistuneiden leikkausten takia, joten tuossa ei voida varmasti sanoa, mikä on ampumahaavan ja leikkauksen epäonnistumisen yhteys.
Itsellä leikattu olkapää työtapaturman takia. Jatkuvaa särkyä, liikeradan kaventumista jne. on ja ne kaikki johtuvat lääkäristä, ei siitä alkuperäisestä vammasta. Vakuutusyhtiö ei korvaa mitään, koska sille asia ei kuulu ja sairaala taas pesee kätensä todeten, että vahinkoja sattuu.
Sieltä sitten tullaan alas. Ja ihan perusoppeja on, että rikoksen uhrin kannattaa vaatia korvauksia kaikesta mahdollisesta (vaatekulut, teksireissut, lääkkeet).
Onko tämä parempi suuntaus, että kerrotaan laajasti mitä tuhoa Hyvinkään ampuja aiheutti teollaan ja saa muut hullut ehkä havahtumaan, kuinka paha teko oli? Eikös aiemmin painopiste uutisoinnissa ole ollut itse tekijä ja uhrit ovat näytelleet vain sivuosaa?
Ero lienee siinä, että tällä kertaa ampuja on oikeudessa vastaamassa teoistaan. Aiempien isompien ammuskelujen tekijät eivät ole elossa, joten uhrien vammoja ei tarvinnut käsitellä julkisessa oikeudenkäynnissä.
tarkoitan, että eikö aiempina vuosina yleensä se tekijä ole saanut eniten palstatilaa ja sen asioita on puitu ja uhrit ja varsinkin heidän kärsimykset on jätetty sivuosaan ja kuitattu muutamalla lauseella?