Miten te muut rakentajat/remontoijat jaksatte?

lapset välillä sinne. Roskien polttamisen yhteydessä paistakaa makkaraa isällekin, opeta lapset irroittamaan nauloja laudoista, pienikin lapsi voi maalata pohjamaalia seinään (meillä 4 ja 7v:t on tehneet tätä) - kyllä se pintamaali sitten peittää "sutimiset". Lapset voi myös kerätä puujämiä ämpäreihin polttopuiksi.

Mutta oikeasti ehdottaisin miehellesi vapaata viikonloppua välillä, muuten viimemetreillä iskee väsy ja hommat kusee juuri silloin kun tehdään näkyvää pintaa!

2

Mä olin 3 kun mä jo hakkasin nauloja. Paljon järkevämpää opettaa lapsi naulaamaan. Siinä sitäpaitsi vanhempi kokoajan tietää missä lapsi on kun kuuluu pauke. Huopanaulat ja pieni vasara

kappale:) No, nauloja irtosi "muovikassillinen" ja lapsilla oli reilu palkkapäivä. Luultiin että kyllästyvät hetkessä...

Olettehan sopineet selkeästi kumpi hoitaa lapset, kodin, raksan ja milloin vuorotellaan?? Näin ei tule natinaa siitä että toinen on AINA yksin vastuussa jostain.



Olisko teillä ystäväperhettä joka voisi katsoa lapsia vaikka 2h jonain viikonloppuna - menisitte kaksin raksalle, ottaisitte eväät mukaan ja jakaisitte kokemuksen?? Meillä 1. talon raksa oli uusperheemme honeymoon.... ainoat hetket kun oltiin miehen kanssa kaksin:D Ehkä mummot tai vaarit voisivat tulla viikonlopuksi kylään hoitamaan lapsia?? Teet ruuat valmiiksi niin ei tule liikaa rasitetta heillekään.



Eikä raksalla tarvitse olla 24/7, pitäkää vapaailtoja, vapaita viikonloppuja ja muistakaa pitää vähintään viikko lomaa perheenä kesälläkin. Ei se raksa mihinkään karkaa...



Meillä myös 2 päivätyötä (ja mies reissussa usein), 4 lasta (nuorin oli toisen talon raksan aikaan 3v), lasten harrastukset jne



Silti harkitaa vielä 3. talon rakennusprojektia.



2 taloa itse rakentanut

Juu hyviä neuvoja annat. Olen samaa mieltä noista vapaailloista ja lomasta. Valitettavasti mieheni on päättänyt levätä vasta kun talo on valmis... Meillä on todella selkeä työnjako, mies rakentaa ja minä hoidan lapset ja kodin. Toimii meillä, kukin kykyjensä mukaan. Lapset vaan ikävöi isää, mikä on surullista katsottavaa. Meistä ei ikinä olis rakentamaan toista taloa. Taidatte olla meitä taitavampia ja nopeampia... Ei tuo vuosi ihan riitä.

Kyllä se talonrakennusaika raskasta on, siitä on kokemusta. Kyllä sen silti jaksaa, kun tietää, ettei se jatju ikuisesti.

Ja tämä oma talo todellakin on ollut kaiken sen vaivan arvoinen. Todella!

Kyllä se talonrakennusaika raskasta on, siitä on kokemusta. Kyllä sen silti jaksaa, kun tietää, ettei se jatju ikuisesti.

Ja tämä oma talo todellakin on ollut kaiken sen vaivan arvoinen. Todella!

lapset välillä sinne. Roskien polttamisen yhteydessä paistakaa makkaraa isällekin, opeta lapset irroittamaan nauloja laudoista, pienikin lapsi voi maalata pohjamaalia seinään (meillä 4 ja 7v:t on tehneet tätä) - kyllä se pintamaali sitten peittää "sutimiset". Lapset voi myös kerätä puujämiä ämpäreihin polttopuiksi.



Mutta oikeasti ehdottaisin miehellesi vapaata viikonloppua välillä, muuten viimemetreillä iskee väsy ja hommat kusee juuri silloin kun tehdään näkyvää pintaa!



2

rakentaa (kaikkea) itse

lapset välillä sinne. Roskien polttamisen yhteydessä paistakaa makkaraa isällekin, opeta lapset irroittamaan nauloja laudoista, pienikin lapsi voi maalata pohjamaalia seinään (meillä 4 ja 7v:t on tehneet tätä) - kyllä se pintamaali sitten peittää "sutimiset". Lapset voi myös kerätä puujämiä ämpäreihin polttopuiksi.

Mutta oikeasti ehdottaisin miehellesi vapaata viikonloppua välillä, muuten viimemetreillä iskee väsy ja hommat kusee juuri silloin kun tehdään näkyvää pintaa!

2

Mä olin 3 kun mä jo hakkasin nauloja. Paljon järkevämpää opettaa lapsi naulaamaan. Siinä sitäpaitsi vanhempi kokoajan tietää missä lapsi on kun kuuluu pauke. Huopanaulat ja pieni vasara

Toista vuotta jo ja kohta muutetaan. 3 lasta. Tämä on asenneasia. Kun on kokenut paljon kovia elämässään, se auttaa, ei pienestä ratkea. Ja se auttaa että tämähän on vain lyhyt aika elämässä, ehdottomasti paljon raksalla käymistä lasten kanssa. Näkevät isiä ja näkevät mitä tehdään.

Ekoja kertoja saatiin miehen kanssa olla ihan kaksin, aloimme aikoinaan seurustelemaan kun vanhin lapseni oli pieni vauva.



Talon rakentaminen oli sellaista, että mun vanhemmilta saatiin lastenhoitoapua, kun tehtiin jotain hyödyllistä.



Oon miettinyt, että pitäiskö rakentaa toinenkin talo, sais muutaman tunnin viikossa "parisuhdeaikaa".

Raskasta se kyllä on, varsinkin lasten kanssa, mutta ajattele vaan että kyllä se loppu joskus häämöttää.

Mun mielestä on hyvä idea käydä välillä vaikka lasten kanssa paikanpäällä ja viedä vaikka evästä mukana isälle (ja apulaisille) niin jaksaa rakentaa.

Viikonloput vapaana ei olisi toiminut meillä. Ehdottaisin enemmänkin että viikonloput pidätte nimenomaan rakentamiseen varattuina, jos vaan mies jaksaa siellä olla. Ne on kaikista tehokkainta aikaa saada tehtyä jotain, jos sillon on siis töistä vapaata.

Oman työpäivän jälkeen voi sitten pitää välillä vapaatakin ja keskittyä perheeseen vaikka kerran viikossa (tai mikä nyt itselle sopivalta määrältä tuntuu).

Ja kun pintaa alkaa valmistua, niin luulen kyllä että sitten tulee jo "loppukiri" ja lapsetkin alkaa ymmärtää huoneidensa päälle jne. Mutta kyllä tuo pintavaihekin aikaa vie, riippuen siitä kuinka paljon tekee itse, että sillonkin tarvitaan kärsivällisyyttä.

Meillä selkeä työnjako. Mies hoitaa raksan minä kodin ja lapset. Molemmat käydään päivätöissä. Itseasiassa rakennusaikana ei olla riidelty juuri mistään. Tämä sopii meille että on selkeä suunta ja päämäärä minne mennään yhdessä. Meillä on kyllä hyvät tukiverkot, isovanhemmat auttaa tarvittaessa. Mies on pitänyt kaksi vapaapäivää raksalta sitten viime kevään. Mies puhuu jo kuinka voisi tehdä toisen talon tähän perään. Kieltämättä toinen olisi jo paljon helpompi kuin eka. Tähän hyvään fiilikseen vaikuttaa varmaan myös se että ollaan selvitty ilman suurempia kommelluksia. Ihan kaikkea ei tee itse, palkattua apua putkimies, sähkömies ja muurari.

Lapset on 4 ja 6. Mutta me kyllä vähennettiin töitä rakennusvuodeksi, koska muuten rakentamiselle ei jäisi yhtään aikaa. Hyvin on mennyt eikä ero puolisosta ole ollut mielessä sen enempää kuin ennenkään.



Meillä on hyvät kirvesmiehet, mikä vähentää todella paljon stressiä. Silti vastaan on tullut kommervenkkejä, kun toimitus on jotain ihan muuta kuin mitä ollaan tilattu. Mutta nekin tilanteet on hoituneet lähinnä niin, että mies stressaantuu ja hoitaa sitten tilanteen. Ja minä yritän olla vain ihan hiljaa, ettei mies ärsyynny mistään turhasta lisää. Puolessa päivässä ongelmaan yleensä löytyy ratkaisu ja sitten miehelle voi taas jo puhuakin.