Tuo neljävuotias tyttöni!!!!

Toivottavasti jossain rauhottumispaikassa? Kai teillä viedään lapsi rauhoittumaan jonnekin jäähypenkille tai nurkkaan tms jos saa tuollaisen raivarin??

Meillä on neljävuotias tyttö, jonka kanssa tapellaan ihan joka asiasta, mutta toisaalta hän on äärettömän fiksu, suloinen ja ihastuttava kun sille päälle sattuu. Päiväkodissa kuulemma oikea "ihannelapsi".



Tyttö on kuopus, vanhemmat lapset ovat poikia. En olisi ikinä uskonut, että ns. "normaalin" lapsen kanssa voi joutua vääntämään joka h****in asiasta, mutta näin se vaan meillä on. Tytär on osoittautunut 100 kertaa haasteellisemmaksi kasvatettavaksi kuin pojat. Meillä kuitenkin aikuiset ovat ne, jotka määräävät päivän kulun, mutta lapsi ei neljässä ja puolessa vuodessa ole tätä vielä mitenkään omaksunut.

Käytännössä huomattua.



- Jos lapsi ei syö tarpeeksi usein (pahimmillaan piti syödä vähintään 2 tunnin välein) niin verensokeri heittää ja on todella kiukkuinen ja raivoaa eikä halua enää edes syödä

- Yhdellä lapsistamme tulee ruoka-aineallergioista oireena lähinnä vain käytöshäiriöitä. Eli leppoisa lapsi rupeaa raivoamaan hillittömästi jostain pieneestä asiasta (tehty riita) kun on syönyt pähkinöitä, sitruksia, kanelia ym. Jos antaa antihistamiinitabletin niin rauhoittuu noin 10 minuutin kuluttua muuten jatkuu tunnin tai enemmän.

- Toisella lapsella on korvien kanssa ongelmia ja huomaa että tavallisesti joustava ja iloinen lapsi on aina tosi kiukkuinen ja itkuinen kun korvat vaivaavat (ei osaa aina itse sanoa mutta jos kokeilee antaa kipulääkettä lapsi rauhoittuu ja on iloinen itsensä).



Eli kannattaa miettiä myös fyysisten sairauksien mahdollisuutta tuollaiseen mielialojen voimakkaaseen heittelyyn (siis lähinnä kiukun voimakkuuteen). Ja en tarkoita että kaikki mielialan heittelyt johtuisivat fyysisistä jutuista mutta kyllähän itsekkin on paljon kiukkuisempi jos jostain on kipeä tai jokin vaivaa (esim. astamn aiheuttama kurja olo).

mulla on sen ikäinen poika, ja tuntuu, että syntymäpäivistä melkein alkoi joku kausi, joka aiheuttaa negaatiolauseita... kaikki alkaa "mä en ainakaan...", "mä en syö...", "mä en lähe...", "mä en nuku..", "mä en haluu...". Melko rasittavaa, kun tyyppi haraa kaikesta vastaan. Vaikka osaa kyllä olla mukavakin...



Niin ja sit alkanut esiintyä sellaista päätöntä riekkumista, keikkumista ja mölyämistä. Mikään oikea tekeminen tai leikkiminen ei tunnu välillä passaavan, vaan turhanpäiväinen venkoilu ja metelöinti vain passaa.



Huh. Uhmaikäinen 2,5 v. tytär on helppoa kauraa...

meillä poika täyttää 4 kohta ja onhan tää elämä aika hirveetä välillä, meillä suurin ongelma on pukeminen.

ei huvita ikinä lähteä tuon lapsen kanssa minnekkään ku ensin puoli tuntia tappelet sille vaatteita päälle, itse ei juuri koskaan suostu pukemaan heittäytyy vaan lattialle ja on ku spagettia... sitten jos itse yrität pukea niin kiva semmosta 16 kiloista vastaan haraavaa spagettia on yrittää pukea

ja kaupassa juostaan ja huudetaan, jos yrität ottaa kädestä kiinni niin heittäytyy lattialle ja huutaa, jos laitat kärryyn istuman niin huutaa eli nykyään käydään aika harvin lapsen kanssa kaupassa... kaipa tää tästä joskus rauhottuu

Voin yhtyä:-)  Toi venkoilu, mölyäminen, leikkiminen ja riekkuminen kuulostaa niin tutulta. Kokoajan hoetaan jotain älytöntä kuten fätäfätä, fotfotfot, ym todella ärsyttäviä ääniä. Ja toisinaan niin suloinen ja fiksu, että ajattelee onpa mahtava lapsi:-) :-) :-) :-)