Ihanaa kun mulla on suosittu, älykäs, positiivinen, innostunut ja kiltti lapsi.

ja iät 10, 12 ja 14



Ja ihan opettajien suusta kuultu.



Me vanhemma voimme tosiaan olla eri mieltä

HIV-positiivinen?

Ei ihan kotioloissa ole aina tuollainen, mutta kyllä lämmitti kuulla silti. Hassua, etten tätä kehtaa sanoa kellekään muuta kuin anonyymisti täällä. Jotenkin hävetti sanoa edes miehelle, mikähän siinäkin...



Ap

Meillä jo toisaan isot lapset, mutta ei ne käytöstavat häviä. Onneksi olkoon, ole aiheesta iloinen ja jopa ylpeä! :o)) t: tuolla ylempänä jo vastannut

Ei ihan kotioloissa ole aina tuollainen, mutta kyllä lämmitti kuulla silti. Hassua, etten tätä kehtaa sanoa kellekään muuta kuin anonyymisti täällä. Jotenkin hävetti sanoa edes miehelle, mikähän siinäkin...

Ap

Olin ihan varma että tulisi lunta tupaan kun kehtaan hehkuttaa hyvää mieltäni asiasta, josta ei kai saisi (ainakaan en kehtaisi julkisesti omalla nimellä ikinä)



Ap

Ja älyttömän ylpeä olen, vaikka eihän se minun ansiotani ole, se nyt vain on tuollainen. Ehkä voin sitten itsekseni olla ylpeä siitä, että löysin sopivan miehen, jonka geenit minun geeneihin yhdistettynä tuottaa noin hyvän tuloksen. Hyvin valitsin!



Eskariope meilläkin kehui, mutta kyllähän minä sen itsekin jo tiesin. Kotona on ihan yhtä ihana aina.

Miksi et olisi iloinen ja onnellinen.

Ihanaa etta lapsellasi menee hyvin! Saa siita iloita.

Olin ihan varma että tulisi lunta tupaan kun kehtaan hehkuttaa hyvää mieltäni asiasta, josta ei kai saisi (ainakaan en kehtaisi julkisesti omalla nimellä ikinä)

Ap

vaikka eihän se minun ansiotani ole, .

Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinun lapsesi olisi se, josta opettajat ovat aina huolissaan, joka tapaamisella saisit kuulla, että tsempata pitäisi. Lapsesi olisi sinulle rakas kuin mikä, mutta kukaan muu ei tuntuisi häntä hyväksyvän sellaisenaan.



Ja sitten kaverisi tulisi sinulle leuhkimaan, miten ihanan helppo lapsi hänellä on ja kaikki häntä vain kehuvat. Mieti oikein rehellisesti mitä sinä kaveristasi ajattelisit. Tuskin pelkkää positiivista.



Eli niin se vain menee, ettet voi isosti huudella ylpeyttäsi ilman, että pahoitat jonkun mielen. Mutta ei sinun kynttilää tarvi vakan allakaan pitää. Kunhan mietit huolella, että kenelle asiasta avaudut ja millä tavalla sen teet.

Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos sinun lapsesi olisi se, josta opettajat ovat aina huolissaan, joka tapaamisella saisit kuulla, että tsempata pitäisi. Lapsesi olisi sinulle rakas kuin mikä, mutta kukaan muu ei tuntuisi häntä hyväksyvän sellaisenaan.

Ja sitten kaverisi tulisi sinulle leuhkimaan, miten ihanan helppo lapsi hänellä on ja kaikki häntä vain kehuvat. Mieti oikein rehellisesti mitä sinä kaveristasi ajattelisit. Tuskin pelkkää positiivista.

Eli niin se vain menee, ettet voi isosti huudella ylpeyttäsi ilman, että pahoitat jonkun mielen. Mutta ei sinun kynttilää tarvi vakan allakaan pitää. Kunhan mietit huolella, että kenelle asiasta avaudut ja millä tavalla sen teet.

Ap

Muksut 13,12,ja 9v



Vain positiivista palautetta tulee niin koulusta kuin harrastuksista, ja miehen kanssa vain salaa nostellaan kulmakarvoja lasten luokkakavereiden vanhemmille, jotka paasaavat joka vanhempainillassa, miten nää tän ikäiset on niin hankalia ja vaikeita ja..ja blaa, blaa..

Ihanaa kun mulla on suosittu, älykäs, positiivinen, innostunut ja kiltti lapsi.

Eiköhän ne vanhemmat aika pitkälti lapsiansa opeta?!

vaikka eihän se minun ansiotani ole, .

Mutta meillä ainakin nuo ovat ihan luonteessa olevia syntymäominaisuuksia. Kyllähän ne oikein epäonnistuneella kasvatuksella saisi varmaan tapettua, ja minä taas olen varmasti onnistunut noita ominaisuuksia tukemaan. Mutta niiden olemassaolo ei kyllä ole minun ansiotani.

Kummasti sitä silti on lapsestaan ylpeä :-)

Niin, siksi en koskaan kehukaan lastani julkisesti

Mutta itse olen sitä mieltä, että lapselle tekee hyvää joskus kuulla, että vanhemmat ovat hänestä ylpeitä. Ja varmasti me kaikki vanhemmat lapsille annammekin kehuja.

Mutta miten ylpeä lapsi onkaan itsetään, jos hänen vanhempansa kehuvat häntä jollekin ulkopuoliselle lapsen kuullen! Ei sitä jatkuvasti tarvi tehdä, mutta joskus vaikkapa isovanhemmille tai kummeille. Tekee hyvää lapsen itsetunnolle.

Omaa lasta on opet kehuneet vaikka miten, on kuulemma älykäs, lahjakas, sosiaalinen, kekseliäs yms.



Tuntemattomat kadulla ja missä sitten lastani näkevätkin, niin kehuvat kauniiksi ja suloiseksi. Sanoipa eräs täti, että on kaunein lapsi mitä on koskaan nähnyt.



Erikseen on sitten vielä sukulaisten kehumiset. Kuitenkin voin todeta, että oma lapseni on ihan normaali, tavallinen lapsi. Aikalailla samanlainen kuin muutkin sen ikäiset. Toki eroja on kaikilla luonteissa, mutta ei sen kummempi kuin muutkaan, mutta ei missään nimessä huonompikaan.



Kaikista tärkein ja rakkain juuri mulle, olkoot sitten älykäs tai vähemmän älykäs.

so much yuonger than today.........

Ihanaa kun mulla on suosittu, älykäs, positiivinen, innostunut ja kiltti lapsi. Ei mulla muuta.

Sen lisäksi, että mulla on samanlainen lapsi kuin sinulla, minulla on kaksi muutakin:

Vanhin on sosiaalinen, hyvin yksinkertainen, positiivinen, flegmaattinen ja kiltti.

Nuorin on suosittu, todella älykäs, takakireä, innostunut ja äkkipikainen.

Ihanaa, että minulla on kolme suosittua, älykästä, positiivista ja innostunutta lasta. Yhdellä on erittäin suuri vahvuus myös rauhallisuus, toisella urheilullisuus, kolmannella kauneus, neljönnellä musikaalisuus. Kaikilla on myös heikkoutensa. Rakastan heitä keikkine ominaisuuksineen. Toivottavasti jaksamme rakastaa lapsiamme myös silloin, kun tuntuu, että he vähiten sitä ansaitsevat.

Lapsia on siis neljä, yksi on niin pieni, ettei hänestä tiedä muuta, kuin että on ainakin kaunis. :)

Niitäkin lapsia on, jotka ovat täsmälleen kuvauksesi kaltaisia. Näyttäytyvät aikuisille fiksussa valossa mutta heikompia, rumempia tai lahjattomia ikätovereitaan kohtaan voivat olla todella ilkeitä.