Kahden kulttuurin perheet - kuinka jaksatte stereotypioita?

mies on englantilainen. LIsäksi hän on kovaääninen huligaanin näköinen t-paita-pakkasessa hard man, joka on ylikohtelias ja huono kokki. Eli kaikki stereotypiat osuu (paitsi hampaat on ok). Itse taas olen veemäinen, epäsosiaalinen, pitkä, vaalea ja humalassa overexcited, joten aika moni stereotypia osuu (en tosin ole hiljainen).



Eli hyvin jaksetaan stereotypioita, minkäs sitä itselleen voi.

mies on englantilainen. LIsäksi hän on kovaääninen huligaanin näköinen t-paita-pakkasessa hard man, joka on ylikohtelias ja huono kokki. Eli kaikki stereotypiat osuu (paitsi hampaat on ok). Itse taas olen veemäinen, epäsosiaalinen, pitkä, vaalea ja humalassa overexcited, joten aika moni stereotypia osuu (en tosin ole hiljainen).

Eli hyvin jaksetaan stereotypioita, minkäs sitä itselleen voi.

t. ap

Minä olen italialaissyntyinen ja mieheni suomalainen. Minun kotonani ei ole koskaan ollut ennakkoluuloja miestä kohtaan, päinvastoin äiti jaksaa aina sanoa että minun pitää aina muistaa kuinka hyvä mies hän on ja pitää hänestä kiinni. Ennakkoluuloja Suomen ilmastossa ja pimeydessä pärjäämistä kohtaan oli alkuun, ja kyllä äitini nykyisin vieläkin seuraa netistä Helsingin säätä ja soittaa kauhuissaan jos on kova pakkanen.



Minua kohtaan ei ole oikein vakavasti otettavia ulkomaalaisennakkoluuloja esiintynyt. Siitä että olin alkuun kotiäiti, naapurustossa eräät hermostuivat, ja puhuivat että olen mieheni ties mistä raahaama hyväksikäyttäjähuora. Mutta se liittyi kotiäitijärjestelyyn enemmän kuin siihen etten ole suomalainen. Ja tietysti nyt talouskriisin aikaan jos on ollut keskustelua Euroopan taloustilanteesta niin minut on voitu vetää mukaan siihen "vetelien karvakäsimanoloiden edustajana" mutta se on minusta ollut vain keskustelua enkä ole siitä itseeni ottanut. Itse olen kommentoinut takaisin samaan tyyliin preussilaisesta kurista ja muusta eikä siitä kukaan osapuoli ole loukkaantunut.



Olen oikeastaan törmännyt enemmän toisinpäin ennakkoluuloihin, eli minua ylistetään koska en ole suomalainen. Minun oletetaan olevan automaattisesti mielettömän hyvä ruoanlaittaja ja kodinhoitaja, jotenkin kulturellimpi ja sivistyneempi kuin suomalaiset, aina huoliteltu ja mikä epämiellyttävää, perinteinen miestä palveleva alamainen vaimo (naurukohtaus tulee kun ajattelenkin tätä stereotypiaa sovitettavan itseeni). Olen myös kuullut kommentteja tyyliin että te etelän ihmiset osaatte pitää lapsia jotenkin luonnollisemmin ja sitten niistä tulee vapaampia luonteita ja iloisempia, mutta en oikeastaan edes tunnista mitä se sitten tarkoittaa, kun ei ole suomalaisten kasvatustyylistä niin vertailukohtaa.



Ainoa ennakkoluulo mihin usein törmään töissä asiakkaita tavatessani on, etten osaisi suomen kieltä. Meillä on koko perheellä minun sukunimeni eli ei ole edes suomalaista sukunimeä. Joten minulle yritetään yleensä puhua englantia. Olenkin opetellut huvikseni feikki-savon murretta vähän että voin rikkoa jään kielitaidottomuusoletusten suhteen. Voin esim todeta puhuvani suamee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo :)

Minä olen italialaissyntyinen ja mieheni suomalainen. Minun kotonani ei ole koskaan ollut ennakkoluuloja miestä kohtaan, päinvastoin äiti jaksaa aina sanoa että minun pitää aina muistaa kuinka hyvä mies hän on ja pitää hänestä kiinni. Ennakkoluuloja Suomen ilmastossa ja pimeydessä pärjäämistä kohtaan oli alkuun, ja kyllä äitini nykyisin vieläkin seuraa netistä Helsingin säätä ja soittaa kauhuissaan jos on kova pakkanen.

Minua kohtaan ei ole oikein vakavasti otettavia ulkomaalaisennakkoluuloja esiintynyt. Siitä että olin alkuun kotiäiti, naapurustossa eräät hermostuivat, ja puhuivat että olen mieheni ties mistä raahaama hyväksikäyttäjähuora. Mutta se liittyi kotiäitijärjestelyyn enemmän kuin siihen etten ole suomalainen. Ja tietysti nyt talouskriisin aikaan jos on ollut keskustelua Euroopan taloustilanteesta niin minut on voitu vetää mukaan siihen "vetelien karvakäsimanoloiden edustajana" mutta se on minusta ollut vain keskustelua enkä ole siitä itseeni ottanut. Itse olen kommentoinut takaisin samaan tyyliin preussilaisesta kurista ja muusta eikä siitä kukaan osapuoli ole loukkaantunut.

Olen oikeastaan törmännyt enemmän toisinpäin ennakkoluuloihin, eli minua ylistetään koska en ole suomalainen. Minun oletetaan olevan automaattisesti mielettömän hyvä ruoanlaittaja ja kodinhoitaja, jotenkin kulturellimpi ja sivistyneempi kuin suomalaiset, aina huoliteltu ja mikä epämiellyttävää, perinteinen miestä palveleva alamainen vaimo (naurukohtaus tulee kun ajattelenkin tätä stereotypiaa sovitettavan itseeni). Olen myös kuullut kommentteja tyyliin että te etelän ihmiset osaatte pitää lapsia jotenkin luonnollisemmin ja sitten niistä tulee vapaampia luonteita ja iloisempia, mutta en oikeastaan edes tunnista mitä se sitten tarkoittaa, kun ei ole suomalaisten kasvatustyylistä niin vertailukohtaa.

Ainoa ennakkoluulo mihin usein törmään töissä asiakkaita tavatessani on, etten osaisi suomen kieltä. Meillä on koko perheellä minun sukunimeni eli ei ole edes suomalaista sukunimeä. Joten minulle yritetään yleensä puhua englantia. Olenkin opetellut huvikseni feikki-savon murretta vähän että voin rikkoa jään kielitaidottomuusoletusten suhteen. Voin esim todeta puhuvani suamee ja savvoo, hiljaa ja kovvoo :)

Ennakkoluulot säätä kohtaan, taloustilanteen aiheuttamat ennakkoluulot sekä käsitys, että automaattinen oletus, että ulkomaalainen ei osaa suomea.

Kai se on peiliin katsottava: minusta esimerkiksi nuo taloustilanteeseen liittyvät ennakkoluulot tuntuvat jostain syystä aika ikäviltä. Minusta meiltä suomalaisilta jää helposti huomaamatta, että esimerkiksi poliittinen eliitti on aivan toisella tavoin syyllinen etelän taloudelliseen ahdinkoon kuin se rivityöläinen, joka kitkuttelee pienevän palkkansa kanssa tai työttömänä ja jännittää, kuinka selvitään ensi kuussa.

Toisaalta mieheni kohtaa myös Suomessa usein noita mainitsemiasi positiivisia ennakkoluuloja. Sekin jäytää jollain tavalla: hänen kulttuurinsa nostetaan usein suomalaisen yläpuolelle niin täällä kuin mieheni kotimaassa. Tulee tunne, että onko kulttuurimme tosiaan absoluuttisesti huonompi, kun sitä ei arvosta Suomessa eikä sen ulkopuolella... Taidan vain olla liian herkkänahkainen.

Jos aika on pysähtynyt niin se on pysähtynyt. Tosiasioille ei voi mitään

terv vielakin hihittelee sille.

Mutta asiaan, mustan miehen vaimona olen kylla kuullut kaikkea. Ja epamiellyttavinta on etta suomessa aina oletetaan etta kaikki johtuu hanen ihonvarista eika persoonasta.

esim jos mies on vaikka vaikka unohtanut jotain niin se on se "neekeriys" eika pelkka fakta etta han on unohtanut jotain.