Murkku on itkenyt koko illan:(

Sen pitää oma elämänsä elää, ei muut voi elää sen puolesta.

kertomaan. Toivottavasti sillä on kavereita, joiden kanssa voi jakaa huoliaan, vanhemmille kun ei voi kaikkea kertoa, kun "ei ne kuitenkaan tajuu mitään".



Nuoruus oli välillä niin kurjaa, onneksi välillä taas ihanaa =(

ehkä parhaiten sillä tavalla, että vähän hemmottelette sitä ja näytätte, että se on tärkeä ja ihana ihminen teille. Tehkää vaikka jotain herkkua ja vielää tarjottimella sen huoneeseen, älkää liikaa udelko, sanokaa vaan jotain nättiä. Älkääkä välittäkö, vaikka tulisi ikävä vastaus, kyllä siitä kuitenkin vähän hyvä ole sille tulee, vaikkei se sitä näyttäisi.

Kerro, että olet huolissasi. Kerro ehkä joku oma samankaltainen muistosi samalta iältä.



Mutta ennekaikkea, sano sille teinillesi että haluat auttaa.



Todennäköisesti kyseessä on ihan pikkujuttu näin aikuisen näkökulmasta, mutta asia joka saa ihmisen itkemään on tärkeä asia tuolle ihmiselle.



Ja maalaamatta piruja seinille, asia voi olla muutakin kuin kaverin lemmikkihamsterin kuolema.



Yritä avata puhuminen, apu ja tuki. Heti ja nyt.

Sen takana mikä näkyy on vielä vuoria kaikkea mitä ei näy. Joskus teinien päähän pistot voivat olla täysin järjettömiä ja ennalta-arvaamattomia. Jokin elämään normaalisti kuuluva asia saatta syöstä kokonaan raiteiltaan ja aiheuttaa vakavia seurauksia, jos on jokin murrosiän vaihe meneillään.



Siis ihan oikeasti vain, eihän tässä nyt ehkä ole sellaisesta kyse, mutta monet nuoret kokevat jonkun asian ylitsepääsemättömäksi ja saattavat vaikka tehdä itsemurhan aivan yllättäen (90% vanhemmista sanoo että teinin itsemurha oli täysi yllätys).



Itse luin juuri vanhaa päiväkirjaani, jossa olin täysin murtunut jonkin asian takia. Olin kirjoittanut ettei minua lainkaan kiinnosta jos asia on unohtunut ja selvinnyt kun olen vaikkapa 18-vuotias, koska silloin elämäni parhaat ajat on jo ohi, ja on sama jos ei eläisi enää lainkaan. Minä järkevä ihminen ajattelin noin murrosiässä... Se järki ei ole aina siellä mukana tunteiden sekamelskassa, joten olkaa vain tarkkana ja kuulolla.

huolia?

mutta kylillä saa olla 21-22, vinkuu 23, mutta mäkin haluan ne mun viinilasilliset ottaa pe iltana, miéhestä puhumattakaan ;o).Asutaan korvessa, joten joudumme aina hakemaa kotiin).



Älä kysele likaa, sivulauseissa... Kyllä tämä tästä, samassa veneessä ollaan :D

Mä kirjoittelin teininä äidin kanssa kirjeitä, kun en kehdannut puhua.

Noi on kauheita asioita. Mulla oli pojan kans sama juttu. Ei halunnut kertoa mikä on. Menin istumaan viereen ja otin kainaloon. Sanoin että rakastan ja oltiin siinä hiljaa varmaan tunti. Radio soi taustalla. Poika selvästi rauhoittui... Jossain vaiheessa poika sanoi että voin jo mennä. Kysyin onko parempi mieli ja poika sanoi kyllä ja näki sen päälle päinkin. En vieläkään tiedä mikä oli.



Usein poika kyllä kertoo jos kyselen liittyykö kavereihin? Tyttöihin? Onko joku ollut ilkeä? Poika itse vai joku muu? Kun arvailen vääriä juttuja niin poika huomaamattaa oikasee niitä josta pääsen vähän jyvälle mistä on kyse.



Tsemppiä. Ja mene sen murkun luo ja halaa, piiiiitkään. Näytät vaan että välität. Turha sanoa että se menee ohi tms. Ite muistan vielä sydänsujuja teini-iässä kun tuntui vähintään siltä että kuolee siihen ahdistukseen. Silloin auttaa että joku vain pitää kiinni.