Mulle tais tulla tänään maailmanloppu....
Olen väsynyt siihen että aina kun saan vähän maata takaisin jalkojeni alle, se kaivetaan pois 1000 kertaisena.
2 vuotta olen kamppaillut yhteen menoon. Joulua odoteltiin kovasti. Ei odoteta enää.
Vaikka olen tunnettu pessimistisyydestäni, niin eipä tuo piirre auttanut tälläkertaa. Toivoin liikoja. En ollut tarpeeksi pessimisti tietyissä asioissa.
Itse olen tosin kuoppani kaivanut. Ainakin tavallaan. Voisin nyt hukkua siihen, mutten toisaalta tahtoisi vielä tukehtua....
Kommentit (7)
jos yhtään ymmärtäisi millaista kuoppaa olet itsellesi ollut kaivamassa. Se kai lienee sentään symbolista - vai oletko todella kaivanut lapiolla kuoppaa? Muistan kerran, kun naapurin rouva omalla pihallaan kaivoi ja kaivoi, ja lopulta sitten vietiin hoitoon, palokunta kävi laittamassa tikkaat sinne kaivannon pohjalle. Nykyään rouva voi ihan hyvin, ja kuoppa pihassa on täytetty umpeen.
ja en saa mitään joulujärjestelyjä tehtyä. Oma vika kun häneen luotin. Oma vika kun häneltä mitään odotin, vaikka hän on monesti osoittanut ettei häntä voisi vähempää kiinnostaa.
Olen elänyt perhehelvetissä muutaman vuoden ja vaikka sitä ei sitten enää olekaan, tunnen itseni todella onnettomaksi.
Olen aivan yksin pienten lastemme kanssa. Ei "vapaa aikaa" lainkaan. Sen vielä jokseenkin kestää kun ei ole vaihtoehtoja.
Mutta kaikki menee silloin pieleen kun menee pieleen.
Terveys pettää, jotain todella tarpeellista hajoaa, lapset sairastelevat kukin vuorollaan, avaimet jää kotiin, unohtelen asioita, ihmiset pettävät lupauksensa, rahasta tekee tiukkaa. Juuri kun on saanut ison laskuvuoren maksettua tapahtuu jotain mihin sitä rahaa joutuu taas käyttämään.
En saa asioita kunnolla hoidetuksi. Joko oma pää ei toimi, tai lapset käyttäytyvät niin etten pysty keskittymään mihinkään.
Saan välillä apua, mutta se ei tunnu riittävän pitkälle. Tunnen tulevani autetuksi, mutta sitten taas tulee jotain. En enää edes kehtaisi pyytää mistään apua...
VAikka jossain vaiheessa opin aina pelkäämään pahinta ja se auttoikin ottamaan paremmin vastaan vastoinkäymiset, niin ei...
Ajattelin esim. että myö saataisiin perheemme asiat kuntoon. Ei saatu. Kaikki meni vain huonommaksi...
Niin... Lasten vuoksi yritän. Haluan nähdä heidän kasvavan. Haluan tehdä heidän eteensä parhaani, mutta tämä epätoivo iskee aina väliin.
Tulee vain huono olo siitä että tuntee olonsa huonoksi. Joskus voi mennä vikkoja etten jaksa välittää siitä että asiat menevät pieleen, mutta sitten iskee taas ryminällä jotain isompia sattumuksia ja sitten ei edes viitsi nauraa sille kurjuudelle.
En tiedä saiko tästäkään mitään tolkkua. Pääni on aivan sekaisin. KAi se on ollut pidemmän aikaa, mutta nyt ihan tukossa.
Ap
En osaa kuitenkaan ajatella ettei minulla olisi näitä lapsia. En osaa katua parisuhdetta mieheni kanssa. Ei minua kaduta. Oli meillä hyvätkin hetkemme.
Lapset ovat minulle tärkeintä tässä maailmassa. Ehkä se vetää oloni kurjemmaksi kun ei koko aikaa jaksa pitää päätä pystyssä. En tiedä.
Ap
Raivolla eteenpäin. Se oot sinä, joka voi vaatia elämältäs enemmän! Vastoinkäymisiä tulee, kiukulla vain eteenpäin!! Ota elämä hallintaasi! Terv. kuilun pohjalta noussut
Mies on valittu joskus ja suhteesta saatu ihania kullannuppuja. Jos nyt te eroatte niin aluksi toinen saattaa olla inhottava ja viilettää sinkkuja, mutta sinä saat jotain parempaa kun voit olla lapsosten kanssa. Jo puolen vuoden päästä varmasti näyttää valoisammalta ja pääset sinäkin tuulettumaan. Ja sun elämä yleensä silloin on jo hyvää, kun taas luultavasti mies on jo katumapäällä, mutta olkoon. =)
Pää pystyyn. Aurinko aina paistaa risukasaankin. Itse olen käynyt todella pohjalla ja nyt elämä on ihanaa.
Odotitko joulua jonkun miehen kanssa, joka nyt on sinut pettänyt?