ylirakastunut mies

ja sinä kyyninen kylmä tunteeton ihminen. Ette vaan sovi.

Olisi normaalia ettei hän huomioisi sua, pelailisi tunteillasi huoletta ja hämäisi kaiken aikaa muutenkin jos vaan jotenkin voisi. Lopulta kun päätyisitte saman katon alle niin pätkis sua dunkkuun toistuvasti ja sen jälkeen jättäisi mahdollisimman rumasti ja haukkuisi sinut vielä mennessä. Se on normaalia se.

Olette oikeassa. Minulla on välillä hyvin itsekäs maailmankuva enkä osaa aina arvostaa hyviä asioita ympärillänne. Taidan nyt vastauksistanne viisastuneena vastata hänen viestiinsä jotain yhtä suloista :) Ilmeisesti mieskin voi olla hempeä ja romanttinen ilman että se on oudoksuttavaa.

myös läheisriippuvainen. Joten otathan rauhallisesti ja tutustu aiheeseen, jotta tunnistat, jos on :)

myös läheisriippuvainen. Joten otathan rauhallisesti ja tutustu aiheeseen, jotta tunnistat, jos on :)

ja huonoitsetunto, eli haluaa sulta koko ajan samanlaista vastakaikua. ja myös haluaa kontrolloida ja muistuttaa itsestään koko ajan, ettet vaan lankea muihin miehiin.

Vois ehkä olla, mutta hänen yhteydenottonsa eivät kuitenkaan ole päivittäisiä tai liian tiheitä. Eikä hän ymmärtääkseni ole omasta perheestään liian riippuvainen. Mutta hyvä pointti. Toivon ettei niin ole.

Oletko aina kaikissa suhteissa noin järki-ihminen, vai oletko itsekin sortunut hempeilemään?



Seurustelin puoli vuotta miehen kanssa joka oli tosi herkkä ja romanttinen. Koin asian ajoittain todella vaivaannuttavaksi. Mutta toisaalta en koskaan ollut häneen kovin rakastunut.



Nyt tapailen miestä ja sulaisin onnesta jos saisin tuollaisen viestin! Tai jonkun viestin ylipäätään...

Läheisriippuvainenhan se tietenkin on, jos on rakastunut. Kyllä todellakin eletään hiiieeeman liian pitkälle menneessä psykokulttuurissa. Mulla on sulle ehdotus; jätä mies heti huomenna jotta joku joka osaa arvostaa ja ottaa vastaan muutakin kuin kylmyyttä, saa hänet.

Itseäkin harmittaa etten oikein osaa ottaa vastaan niin paljon huomiota kuin saan häneltä. En osaa olla rakastamisen kohteena. Toivon että oppisin siihen... Tykkään hänestä kuitenkin paljon.

Mies kokee varmasti rakkauspulaa ja kärsii tunnekylmyydestäsi ja sinua mies alkaa ärsyttää vähitellen yhä enemmän. Lopulta haksahdat johonkin alfaurokseen, joka ei taatusti hempeile. Olisiko niin, että ette vain ole oikeat ihmiset toisillenne? Lycka till, kannattaa kuitenkin päästää mies vapauteen mahdollisimman pian.

Se on mun elämässä ollut harvinaista herkkua. Nykyinen tosin kertoo omista tunteistaan. Kyllä tykkään.

Jotakin tuntuu olevan "ei kohdallaan", mutta en tietenkään tiedä mitä.



Jos mies "ylirakastuu" niin uskoisin ennemminkin, että hänelle tulisi joku pakoreaktio. Parempi olla naisen kanssa, johon ei ole liikaa ihastunut, jotta pystyy hallitsemaan tilanteen. Eli mä jopa luulen, että mies saattaa laittaa poikki suhteen, jossa ylirakastunut eikä siis päästä tunteitaan näkyviin. Mutta mä voin tietysti olla väärässä jos mä luulen, että mies mielummin valitsee naisen jossa hallitsee tilanteen. Toisaalta, nuoret miehet eivät ajattele vaan toimivat alapäällään eivät yläpäällä. Oliskin helpompaa jos toimisivat ylä- eikä alapäällä eli alapää ottaa siis määräysvallan.



Jos olet itse nuori niin ei toikaan tunnu ihan oikealta, että ikävöit jotain seksimielessä. Kun on nuori, niin kyllä se toisen ikävöiminen on kokonaisvaltaista eli ikävöi koko persoonaa enkä tiedä ajatteleko edes, että nyt tarttis saada seksiä - alapää huutaa jotain panoa... kyllä se toinen ihminen kokonaisuutena on se tärkeä silloin jos on rakastunut.



Mutta ihmisiä on varmaan kovin erilaisia. Toiset ovat noita kaneja, joilla se alapää koko ajan haluaa jotakin. Sitten on näitä, jotka ensin rakastuvat koko ihmiseen ja panotarvekin lähtee sieltä yläpäästä eikä jostain alapään sukupuolielimistä. Eli yläpäähän tarttee tulla haastetta, jotta edes haluaisi jotain seksiä toisen kanssa.

Olen miehen kanssa, joka on ihan silmittömän rakastunut minuun. Kotona ollessaan haluaa lääppiä, halailla ja pusutella ihan KOKO ajan.



Ärsyttää kun esimerkiksi teen ruokaa, tämä tulee hiplailemaan sen sijaan että vaikkapa auttaisi kokkaamisessa. Jatkuvasti tunkee iholle ja pussailee vaikka mun tyttö istuis vieressä jne. Illalla sängyssä ei saa nukkua kun pitää halia ja pusutella ja huokailla kuinka ihana ja kaunis ja mahtava minä oon..



Ok! Moni ois varmaan otettu, mutta mua tämä ahdistaa! Haluaisin viettää normaalia elämää kotitöineen ja kaupassakäynteineen enkä mitään jatkuvaa, siirappista kuherruskuukautta. Olisi kiva että mies näyttäisi palavan rakkautensa vaikka imuroimalla sen sijaan, että hyökkää mun kimpuun heti kun työpäivän jälkeen ojennan itseni hetkeksi sohvalle levähtämään.



Mietin, että onkohan mies edes rakastunut minuun, vai vaan rakastumisen tunteeseen ja läheisyyteen. Ei ole kuulemma lapsena saanut rakkautta ja välittämistä, ja välillä tulee olo, että terapioi vaan itseään mun avulla.



Huoh, taidan olla kamala akka.. :/

Huhhuh!



Onneks minä ja kihlattuni ollaan tasan yhtä läheisriippuvaisesti rakastuneita, lähetellään kaipaavia ja tuhmia tekstareita, kiehnätään illalla sängyssä eikä malteta ruveta nukkumaan, sanotaan monta kertaa päivässä rakastavamme toisiamme, pannaan niin että paikkoja särkee ja ikävöidään, kun toinen on puoli päivää poissa.



Terapiaan varmaan joudettais molemmat.

[quote author="Vierailija" time="09.01.2013 klo 10:20"]

Olen miehen kanssa, joka on ihan silmittömän rakastunut minuun. Kotona ollessaan haluaa lääppiä, halailla ja pusutella ihan KOKO ajan.

Ärsyttää kun esimerkiksi teen ruokaa, tämä tulee hiplailemaan sen sijaan että vaikkapa auttaisi kokkaamisessa. Jatkuvasti tunkee iholle ja pussailee vaikka mun tyttö istuis vieressä jne. Illalla sängyssä ei saa nukkua kun pitää halia ja pusutella ja huokailla kuinka ihana ja kaunis ja mahtava minä oon..

Ok! Moni ois varmaan otettu, mutta mua tämä ahdistaa! Haluaisin viettää normaalia elämää kotitöineen ja kaupassakäynteineen enkä mitään jatkuvaa, siirappista kuherruskuukautta. Olisi kiva että mies näyttäisi palavan rakkautensa vaikka imuroimalla sen sijaan, että hyökkää mun kimpuun heti kun työpäivän jälkeen ojennan itseni hetkeksi sohvalle levähtämään.

Mietin, että onkohan mies edes rakastunut minuun, vai vaan rakastumisen tunteeseen ja läheisyyteen. Ei ole kuulemma lapsena saanut rakkautta ja välittämistä, ja välillä tulee olo, että terapioi vaan itseään mun avulla.

Huoh, taidan olla kamala akka.. :/

[/quote]

Oletko tunteeton, viileän oloinen, hellyys ja läheisyys kuuluu muulloinkin kun jouluna ja juhannuksena, ja silloinkin vaan valojen sammuttua, teidän tunteenne ei nyt ole samalla tasolla, en tiedä oletko syrjäänvetäytyvä viileä tunteiltaan, ole rohkea näytä myös tunteesi kyllä se siitä ukkokin rauhoittuu kun saa vastahuomiota. Ole iloinen että olet ukon taholta haluttu. Saattaa olla persoona kysymys, jos toinen on viileänoloinen tunteeton ja toinen haluasi läheisyyttä, ei tahdo oikeen homma toimia. Mahtaako ukko jaksaa niin paljoa imuroida että sais palkinnoksi halia :D :)

Mä taidan olla aika samanlainen kuin AP. Mun mies lähetteli alussa jotain söpöstelyviestejä ja olin vähän vaivaantunut niistä, vaikka samalla imarreltu kun ei kukaan mies ollut musta niin kiinnostunut. Kyllä se sitten laantui aikaa myöden :)

Olen itse ollut miehen kanssa, joka oli juuri sellainen siirappinen lässyttäjä, joka nosti mut jalustalle ja palvoi. Juuri sellainen mistä naiset haaveilevat ja huokailevat elokuvia katsellessaan että voi kun minunkin mies...

Olin itse aluksi aivan otettu ja tuntui kivalta. Mutta kun alkuhuuma oli haihtunut, se muuttui vastenmieliseksi. Miehestä tuli silmissäni jotenkin sellainen nössö spanieli (kamalaa kirjoittaa edes näin). En tarkoita, että miehen pitää olla kova, joka ei tunteistaan puhu. Mutta jotenkin tämä tunteista jauhava mies menetti pisteensä minun silmissään.

Oloni alkoi käydä kiusalliseksi näiden huomionosoitusten ympärillä ja huomasin ottavani etäisyyttä häneen ja lopetin sitten suhteen.

Tykkään kuitenkin enemmän sellaisesta tavallisesta järki-miehestä, joka puhuu tunteista silloin kun siltä oikeasti tuntuu (vaikka sitten kerran vuodessa). :)