Lue keskustelun säännöt.
Huoh, olen 3 lapsen äiti ja näännyn äitinä olemiseen, miten te yli 3 lapsen äidit jaksatte?
15.01.2013 |
Koko ajan joku lapsista tarvitsee jotain! Hommasta hommaan käy tämän äidin kivinen tie.
Kommentit (23)
Kun he kasvavat, on yleensä helpompaa. He viihtyvät toisensakin seurassa tai menevät jo kouluun ja löytyy omaa kaveripiiriä.
Mulla oli raskainta kahden ekan kanssa. Siksi kolmanteen tuli yli 4v. ikäero (+keskenmeno välissä). Muistan, että silloin ekana vuotena ei juuri mitään ehtinyt omaa, mutta vauva oli todella voimia antava. Nyt on jo neljäskin ja isot ovat jo koululaisia, vanhimmalla neurologinen diagnoosikin.
Tilanteet muuttuvat lasten kanssa. Sit kun sulla on helpompaa, sulla todella on helpompaa ja ne raskaat vuodet takana ja saat iloita lasten sisaruussuhteistakin, jotka ovat iso, iso rikkaus, minkä huomaan päivästä päivään (riidoista huolimatta). Koeta jaksaa tai yritä saada apua, vaikka joskus harvoin, että pääset itse hetkeksi huoahtamaan. Meillä muuten kävi joku olemassa lasten kanssa kerran kuussa tai harvemmin muutaman vuoden ajan (esikoisen diagnoosin takia saatiin apu). Sittemmin ei ole enää kaivattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten uuvahdin ja kaduin, että ikinä olinkaan lapsia halunnut, olisinpa tehnyt vain yhden.
Nykypäivän äitiys ei ole enää sitä että lapset kasvaa siinä sivussa, vaan vaaditaan paljon panostamista ja laatuaikaa. Siinä voi olla liikaa paineita.
Meilläkin on kolme lasta ja tuntuu, että kapasiteettini on venynyt ääriasentoon. Kyllähän lapset aina hoitaisi siinä ohessa, ruokaa olisi lautasella, vaatteet puhtaina ja iltasadut luettuina.
Mutta kun minä ja moni muu haluaa äitiydeltä enemmän. Haluan kohdata jokaisen lapseni yksiönä, olla aidosti läsnä joka päivä. Kaksi lapsistamme on jo kouluiässä mutta en todellakaan ajattele, että nyt äitiys olisi jotenkin helpompaa! Käytännön passaaminen on toki vähentynyt, mutta tilalle on tullut orastava murrosikä pulmineen ja ailahteluineen, yhden lapsen oppimisvaikeudet, kaverikiemurat jne. Yksi lapsista taas on vielä pieni ja tarvitsee jatkuvaa perushoivaa.
En tietenkään aina täytä itselleni asettamaa mittaa, ja toisaalta muista olla myös terveesti itsekäs eli otan omaa aikaa ja tilaa, en tanssi lasten pillin mukaan. Ja on lapsilla isäkin, mutta minä olen työaikojen vuoksi tuntimääräisesti paljon enemmän aikaa lasten kanssa päivittäin kuin hän.
Onko lapsia pakko passata? Osaako edes pyllyään itse pyyhkiä?
Kyllähän 13- vuotiaan kuuluu jo tehdä vaikka helppo ruoka.
Ja ne pienemmät varmasti osaa myös auttaa osaltaan?
Mutta se tarvitsee opettamista ja ohjaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin paljon ulkona, tuossa pihassa oli paljon lapsia ja aikuista seuraa, oli kunnon rutiinit enkä viihdyttänyt lapsia kokopäivätoimisesti, saivat leikkiä keskenään. Ja tottakai jokainen halusi koko ajan jotain mutta se vaihe jatkuu siihen asti kun lapsi muuttaa kotoa pois, vaatimukset ja haluamiset vain ovat erilaiset. Tärkeintä kuitenkin oli se, että en ollut vain äiti, olin paljon muutakin. Ja en tietenkään silittänyt yhtäkään t-paitaa tai sukkaa enkä stressannut pussilakanoiden väristä tai siitä sopivatko huonekalut toisiinsa.
Onko lapsia pakko passata? Osaako edes pyllyään itse pyyhkiä?
Kyllähän 13- vuotiaan kuuluu jo tehdä vaikka helppo ruoka.
Ja ne pienemmät varmasti osaa myös auttaa osaltaan?
Mutta se tarvitsee opettamista ja ohjaamista.
t: 14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hehheh, onko oikeasti noin vaikeaa?
Meillä 1- vuotias oikeasti auttaa tiskeissä ja 3- vuotias repii salaattia ja sekoittelee.
Se että sinä et vaivaudu opettaa lapsia auttamaan on vaan oma ongelmasi. Siinähän olet vaikean elämäsi orjana.
Onko lapsia pakko passata? Osaako edes pyllyään itse pyyhkiä? Kyllähän 13- vuotiaan kuuluu jo tehdä vaikka helppo ruoka. Ja ne pienemmät varmasti osaa myös auttaa osaltaan? Mutta se tarvitsee opettamista ja ohjaamista.
Joten anna olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulle pahin vaihe oli 2 lasta, en osannut jakaa itseäni kahden välille ja vielä pieniikäero, olin aivan uupunut. Mutta yllätteän kolmas lapsi toi rentoutta äitiyteen! Vaikka oli 3 alle kouluikäistä niin se oli helpompaa kuin kahden kanssa.
nyt neljän lapsen kanssa jaksan oikein hyvin. Toki nyt 3 vanhinta on jo koulussa.
Mulle se juttu oli, et tajusin, ettei tarvii suorittaa niin hirveesti. Lapset voi välillä syödä einespizzaa jos ruuan laitto väsyttää. Lapset voi juosta sisällä alsta, jos vaan riisuvat vaatteitaan koko ajan. Lapset voi myös katsoa Dvd:eitä ym. Eikä kotona tarvii olla koko ajan paikat tiptop.
enkä siltikään meinaa jaksaa. Olen vinkunut jo neuvolassa ja kohta jatkan samaa perheneuvolassa.
Paska mutsi ja tyhmäkin vielä kun putkeen tulivat lapsoset.
Suhde ja mieli ruvella.
Tässä nää lapset kuitenkin on,olin miten huono tai väsynyt äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä koskaan ollut vain yhtä lasta.
kun on asenne kohdallaan eikä liian ruusuisia kuvitelmia elämästä yleensäkään, hyvin on mennyt.
pienet lapset nyt vielä menee mutta vaikkapa viisi koululaista harrastuksineen ja kavereineen... en vain keksi miten se oikein toimii? jos jokaisella vaikka kaksi harratuskertaa / viikko (tämä vielä hyvin maltillinen määrä) niin se tekee kymmenen harrastuskertaa. siihen päälle vanhempainillat, synttärikutsut, kaverikyläilyt, läksyt, kokeet, välinehuolto (vaatteet, sukset, luistimet, uimahallikamat), hammashoito, mahdolliset sairaudet/allergiat, loma-ajan hoidot ja järjestelyt, leirit, leirikoulut...
no, jotkut pystyy. minä en niihin kuulu. onneksi lapsiakaan ei ole "liikaa" itselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kahden jälkeen jo tuntunut samalta, jos on tuolta tuntuakseen?
Meillä viisi alle 8v ja hyvin jaksan.Tottakai lapset tarvitsee koko ajan, itsestäänselvyys. Mut ihan oma valintahan tämä on.
en minä jaksanutkaan. Olen joutunut laittamaan lapsen päiväkotiin kun masennuin ja uuvuin. Tosin muista syistä kuin lapsista. Nyt menee jo paremmin. Nykypäivän äitiys ei ole enää sitä että lapset kasvaa siinä sivussa, vaan vaaditaan paljon panostamista ja laatuaikaa. Siinä voi olla liikaa paineita. Muistathan että läsnäolo voi monesti riittää, äläkä anna lasten pompottaa itseäsi. Opeta lapsia omatoimisiksi ja aseta rajat itsesikin ympärille. Sinulla on oikeus omaan aikaan ja tilaan kotona. Mitä se ikinä kohdallasi tarkoittaakaan. Onko lasten isä perheessä mukana? Sovi hänen kanssaan miten taakkaasi voi keventää.
että miten te kolmen lapsen äidit jaksatte? Minulla kaksi pientä lasta, ja juuri nyt on sopivasti. Kaikki rullaa ja minusta tuntuu että selviän tästä ihan järjissäni. Kolmannesta en selviäisi, en mitenkään. Kolmas lapsi veisi multa kaikki voimat.
Tsemppiä ja hatunnosto että ap jaksat kolmen kanssa! Kaikista meistä ei olisi siihenkään. :)
Mulla 3 alle 6v lasta, teen osa-aiatyötä, pyöritän huushollia, ollaan totaalitukiverkottomia eli ei olla saatu lastenhoitoapua ikinä mistään (mummot tms ei hoida ikinä). Ja haaveillaan neljännestä, ja vielä siitä joku vuosi eteenpäin sijoituslapsesta.
Mulla itselläni oli järkyttää väkivaltalapsuus,sadisti hakkaaja isä, ja koko apsuus oli kärsimystä. Siksi suurella ilolla, kiitollisuudella ja nöyryydellä haluan olla hyvä äiti pienille rakkaille lapsilleni. Kun muistan, miten minua kohdeltiin (ja miten järkyttävältä se tuntui) niin jaksan omia apsiani ja olen kärsivällinen.
Toisekseen: hiton rankkaa se toki on mutta kuuluuko elämän ylipäätään olla helppoa?
Meillä 1v auttaa tiskikoneen kanssa ja pesee lattiat, 3v osaa jo paistaa jauhelihat ja leikata veitsellä salaatit.
Kun työt on tehty, lapset häipyvät kuin taikaiskusta huoneeseensa leikkimään eivätkä ole mitään vailla kun tietävät että uutta työtä pukkaa heti kun näyttää naamansa.
t. viiden äiti