Pitääkö vielä yli nelikymppisenä pitää omien vanhempien alkoholiongelma vakan alla?

Ja miksi?

Ei minusta toki koskaan ole mitään velvollisuutta pitää toisten ongelmia vakan alla, mutta ihmettelen vaan kenelle moisesta sitten pitäisi kertoa, muuta kuin ehkä jollekin terapeutille tai ihmiselle jonka kanssa itse työstää omaa lapsuuttaan.



Ei mun ainakaan tulisi mieleen avautua ympäriinsä mun vanhempien mistään ongelmista, se tuntuisi pelkältä ilkeältä juoruilulta. Mutta voin kyllä kertoa niistä mieheni, luotetun ystävättären (joka ei tunne lainkaan vanhempiani) tai vaikka terapeutin kanssa toki.

Ei muuten mitään tarvetta huudella asiasta ympäri kyliä, ap

jos siltä tuntuu. parempi se on että puhuu, kuin että pitäisi asiat sisällään.

hänen omaan päivittäiseen elämäänsä. Minä olen kertonut ihmisille, että äitini on sairas, kun ihmiset kyselevät, miksei hän hoida lapsianme. Mitä muuta pitäisi muka sanoa? Valehtelu tuntuisi typerältä.

Ei minusta toki koskaan ole mitään velvollisuutta pitää toisten ongelmia vakan alla, mutta ihmettelen vaan kenelle moisesta sitten pitäisi kertoa, muuta kuin ehkä jollekin terapeutille tai ihmiselle jonka kanssa itse työstää omaa lapsuuttaan.

Ei mun ainakaan tulisi mieleen avautua ympäriinsä mun vanhempien mistään ongelmista, se tuntuisi pelkältä ilkeältä juoruilulta. Mutta voin kyllä kertoa niistä mieheni, luotetun ystävättären (joka ei tunne lainkaan vanhempiani) tai vaikka terapeutin kanssa toki.

Itselläni alkoholisoituneet vanhemmat ja en lapsuuden jälkeen ole sitä peitellyt päinvastoin. En myöskään ole heidän elämässään enää mukana vaan keskityn omaan perheeseeni ja nautin lapsistani ja miehestäni.

Kuningas alkoholi on heidän ilonsa ja eivät siitä luovu niin olkoon niin.

Miksi siitä sitten pitäisi muille puhua

Ei minusta toki koskaan ole mitään velvollisuutta pitää toisten ongelmia vakan alla, mutta ihmettelen vaan kenelle moisesta sitten pitäisi kertoa.

Vanhempien sisaruksille kun ihmettelevät miksi lapset ei ole mummulassa hoidossa vaan kotona on palkattu hoitaja. Me ollaan kerrottu suoraan että ei voida luottaa siihen että vanhemmat on selvinä. Puhutaan niiden alkoholismista aina kun se tulee luontevasti keskustelussa esiin. Jos joku vaikka kysyy että miksei äitisi tullut sukuhautajaisiin, sanon että se oli humalassa ja käskin pysyä kotona. En ala valehtelemaan niiden puolesta.

ei olisi koskaan tarvinutkaan. Mutta ei välttämättä ole hyv ajatus kuitenkaan ruveta ympäriinsä avautumaan.



Et varmaan sitä tarkoittanutkaan, mutta kerroit että olet jo puhunut siitä tietyille luotetuille ihmisille, eli et kuitenkaan kanna mitään synkää salaisuutta, mistä kukaan ei tietäisi, sisälläsi.



Silti voit ajatella ettei sun tarvi peitellä ja salata asiaa yhtään keneltäkään, itseäni ainakin tuo ajatus ja asenne on helpottanut suuresti. (Mun kohdalla kyse ei ole vanhempien alkoholismista vaan muusta). ELi jos asia tulee esiin, sitä ei tarvi kieltää eikä peitellä, yhtään keneltäkään.



Ja tottakai saat puhua tuosta asiasta, mutta ihan itsesikin vuoksi kannattaa kuitenkin miettiä kenelle puhuu.

Voit olla täysin rehellinen vanhempiesi ongelmista.



Tiedän miten paljon itseä helpottaa saada puhua asioista niiden oikeilla nimillä.

minulla myös äiti,yli 70v jolla ei enää alkoholiongelmaa kun vaihtoi viinat lääkkeisiin. Nyt ottaa kännit lääkkeillä. Sisko ja minä toisinaan melko piipussa kun äiti ei tunnusta edes ongelmaa eikä halua apua.