Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ovat tuki- ja sijaisperhettä kaipaavat lapset?
10.09.2012 |
Kuulostaa kornilta kysymykseltä, mutta oikeasti mietin onko useimmiten vika vanhemmissa ja lapset ovat ns normaaleita ja heille halutaan näyttää myös normaalimman perheen arkea?
Vai onko joskus toisinkin päin, että lapsi on haastava/vaikea/sairas/kehitysvammainen tai jotain muuta?
Onko teillä kokemusta toiminnasta? Oletteko pitäneet sitä haastavana vai antoisana?
Kommentit (17)
Tukiperhe on ennaltaehkäisevää toimintaa ja apua. Tarkoituksena että lapset saavat luotettavan aikuiskontaktin ja kokee tosiaan normaalia arkea.
Sijaisperheeksi ei pääse noin vain, lapsilla on pidempiaikainen sijoituksen tarve ja ongelmat ovat jo ensiavuntarpeen ohittaneita ja syvempiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta heitä on kohdannut joku kriisi, esim. vaikea sairaus, tapaturma, tai kysessä on yh-vanhempi jolla ei ole tukiverkkoa. Harvoin kyse haasteellisista ongelmatapauksista, esim. päihdeongelmia, mielentervyesongelmia.
Tukiperhettä eli kerran kuussa tapahtuvaa kyläilyä tarvitsevat yleensä ihan normaalit yksinhuoltajien lapset, joilla ei ole sitä tukiverkostoa ympärillä.
Sijaisperhettää taas tarvitsevat yleensä käsitääkseni aika ongelmallisesti käyttäytyvät lapset, joiden kanssa ei omat vanhemmat pärjää. Paljon on niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole diagnoosia, mutta ovat silti erityislapsia ja siksi haastavia.
On myös masentuneiden yksinhuoltajien pieniä lapsia.
Harvemmin kai päihteiden väärinkäyttäjien lapsia, mutta niitäkin on.
mutta emme ole siihen oikeutettuja. Meillä on 3 lasta ja olemme totaalitukiverkottomia. Isovanhemmat eivät osallistu lasten elämään mitenkään ja mitään muuta sukua ei ole. Haluaisimme siis lapsillemme turvallisia aikuiskontakteja, "mummolan korvikkeen", paikan jonne mennä joskus ja jossa lapsista välitettäisiin.
Olemme akateemisia, ihan kohtuuvarakkaita, mutta molemmat syntyjään huonoista kodeista joten suvun tuomaa turvaa ja verkostoa meillä ei eri syistä johtuen ole, emmekä kykene olemaan siis lastemme isovanhempien kanssa tekemisissä (väkivallan uhka, viinaa, lääkkeitä ym ongelmia).
Meillä olisi siis toki rahaa palkata lastenhoitoapua mutta se ei ole sama asia. Haluaisimme siis vakituisia ihmissuhteita lapsillemme. Ja olisimme valmis myös MAKSAMAAN tästä.
Hoidamme toki lapsemme itsekin, mutta silti meillä on kaihertava kaiho siitä että olisi ihana että lapsilla olisi turvallisia aikuisia elämässä mukana. Nyt lapsemme eivät ole olleet ikinä yökylässä missään (ei ole paikkaa jonne voisivat mennä) eivätkä ole olleet missään hoidossa koskaan.
Ja toki puolisoni kanssa olisi kiva joskus saada kahdenkeskinen lapsivapaa yö, meillä ei ole ollut sekuntiakaan kahdenkeskistä aikaa kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen eli reiluun kuuteen vuoteen. Eikä tule olemaan jatkossakaan, koska mitään mummoloita, tätilöitä tms ei ole.
Ei siis kyse ole siitä että vanhemmat olisi hunsvotteja tai lapset olisi hunsvotteja. Ei vaan ole tukiverkostoa, sukua, läheisiä ihmisiä. Tukiperhettä emme siis kunnan kautta saa, mutta lapsemme kyllä sellaista kaipaisivat. Olen ajatellut sitten jossain vaiheessa järjestää tämän itse (maksamalla itse korvauksen).
Ja lapsi asuu toisessa perheessä laitoshoidon sijasta.
Aika moni sijoitus kestää lapsen täysi-ikäisyyteen saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika tavallinen perhe olemme, mieheni käy töissä ja minä olen kotona. Lapsemme (5-vuotias) on puolipäivähoidossa erityisryhmässä, jossa vie 3 lapsen paikan. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta hänellä epäillään mm. SI-häiriötä sekä Aspergeriä. Lapsi on ammattilaistenkin arvion mukaan tavallista kuormittavampi ja nyt viimeksi osastojaksolla lääkäri kannusti etsimään vakituisen lastenhoitajan tai tukiperheen. Meillä ei ole ystäviä, jotka pärjäisivät lapsemme kanssa ja ainoat sukulaiset ovat 500km päässä.
Harmi vaan, että meidän kunnassa pitää olla lastensuojelun asiakas, jotta tuollaisen perheen saisi...siihen en tahdo ryhtyä, tiedän kokemuksesta millaiseksi se touhu voi mennä. Nytkin ongelmana alkaa olemaan se, että liian moni taho "iskee lusikkansa soppaan" kutsumatta.
Sijaisperhettää taas tarvitsevat yleensä käsitääkseni aika ongelmallisesti käyttäytyvät lapset, joiden kanssa ei omat vanhemmat pärjää. Paljon on niitä lapsia ja nuoria, joilla ei ole diagnoosia, mutta ovat silti erityislapsia ja siksi haastavia.
On myös masentuneiden yksinhuoltajien pieniä lapsia.
Harvemmin kai päihteiden väärinkäyttäjien lapsia, mutta niitäkin on.
Kyllä niitä sijaisperheitä haetaan aika harvoin pelkästään lasten ongelmien takia, varsinkin jos on kyseessä pieni lapsi, murrosikäiset on eri asia. Sijaisperhettä tarvitaan silloin kun lapsi ei syystä tai toisesta pysty asumaan kotona, usein on kyse huostaanotosta. Syitä voi olla monenlaisia, kuten lasten pahoinpitely tai vanhempien päihdeongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja ihan breikiksi meille vanhemmille.
Kyseessä lapsonen, joka erittäin haastava. Diagnooseina AD/HD ja Asperger. Myöhemmin toki tuli ilmi vielä yksi sairaus.
Olemme ja ihan normaali perhe, jonka arki todella hermoja vaativa. Rajat ja rakkautta lapselle. Se ei vaan riitä ja auta jaksamaan.
Ei tukiverkkoa. Sukulaisia oli toki lähellä, mutta kukaan ei halunnut ottaa lastamme hoitoon.
Meille tukiperhe oli pelastus ja helpotus.
Emme olisi jaksaneet ilman sitä enää kovinkaan pitkälle.
Ja mikä lykky oli saada ihana tukiperhe. Kemiat pelasi.
Hattua nostan niille, jotka toimivat tukiperheinä ja sijaisperheinä.
ja alkaisin mielelläni tukiperheeksi, mutta yh:t eivät pääse. Tukiverkkoni on hyvä, koska minulla on paljon ystäviä, joilla on samanikäisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisella vanhemmalla vakava mielenterveydellinen sairaus. Toinen lapsista on ihan tavallinen, toisella on mm. tarkkaavaisuushäiriö. Lapset ovat käyneet tukiperheessä vauvoista saakka ja olleet välillä myös sijoitettuina lastenkotiin.
Meille muutti vauva, jonka vanhemmat narkomaaneja. Vauva oli tullessaan parikuinen, juuri selvinnyt kovista syntymän jälkeisista vieroitusoireista.
Ollaan hyvissä valeissä biovanhempien kanssa, joita tavataan vaihtelevasti heidän kunnosta riipuen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pojalla tukiperhe muutaman vuoden. Perheen vanhemmista tuli pojalle rakkaita kuten lapsistakin. Koska meillä ei ollut isää kuvioissa, tukiperheen isä tavallaan oli se isän malli pojan elämässä.
Oli kamalaa huomata, että lopultakin oli kyse vaan rahasta. Heillä kävi useita tukiperhelapsia ja kun sopimus päättyi, päättyi heidän yhteydenpitonsa täysin. Olin jopa valmis maksamaan heille siitä, että edes joskus olisi poika päässyt heille leikkimään tai olisi saanut edes soittaa.
Mutta ei. Sitä itkettiin meillä pari vuotta. Asuivat vielä niin lähellä, että usein nähtiin, ja aina poika itki sen jälkeen.
Meillä oli pojalla tukiperhe muutaman vuoden. Perheen vanhemmista tuli pojalle rakkaita kuten lapsistakin. Koska meillä ei ollut isää kuvioissa, tukiperheen isä tavallaan oli se isän malli pojan elämässä. Oli kamalaa huomata, että lopultakin oli kyse vaan rahasta. Heillä kävi useita tukiperhelapsia ja kun sopimus päättyi, päättyi heidän yhteydenpitonsa täysin. Olin jopa valmis maksamaan heille siitä, että edes joskus olisi poika päässyt heille leikkimään tai olisi saanut edes soittaa. Mutta ei. Sitä itkettiin meillä pari vuotta. Asuivat vielä niin lähellä, että usein nähtiin, ja aina poika itki sen jälkeen.
Toi kuulostaa todella erikoiselta. Toivottavasti et keksi tuota. On hyvin harvinaista että yhdellä perheellä on usieta tukiperhelapsia. Ja korvaukset ovat hyvin pieniä. Lähinnä nimellisiä.. Jos tilanne on totta, niin olsiko parasta kertoa sosiaalitädille, joka oli yhteyshenkilönä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja alkaisin mielelläni tukiperheeksi, mutta yh:t eivät pääse. Tukiverkkoni on hyvä, koska minulla on paljon ystäviä, joilla on samanikäisiä.
Eihän tuo pidä paikkaansa. Sinkut pääsee, erikoisparit pääsee, lapsettomat ja yksinhuoltajatkin. Riippuu ihan tukea tarvitsevan lapsen tarpeesta.
Aika tavallinen perhe olemme, mieheni käy töissä ja minä olen kotona. Lapsemme (5-vuotias) on puolipäivähoidossa erityisryhmässä, jossa vie 3 lapsen paikan. Tutkimukset ovat vielä kesken, mutta hänellä epäillään mm. SI-häiriötä sekä Aspergeriä. Lapsi on ammattilaistenkin arvion mukaan tavallista kuormittavampi ja nyt viimeksi osastojaksolla lääkäri kannusti etsimään vakituisen lastenhoitajan tai tukiperheen. Meillä ei ole ystäviä, jotka pärjäisivät lapsemme kanssa ja ainoat sukulaiset ovat 500km päässä. Harmi vaan, että meidän kunnassa pitää olla lastensuojelun asiakas, jotta tuollaisen perheen saisi...siihen en tahdo ryhtyä, tiedän kokemuksesta millaiseksi se touhu voi mennä. Nytkin ongelmana alkaa olemaan se, että liian moni taho "iskee lusikkansa soppaan" kutsumatta.
On totta että pitää mennä lastensuojelun kautta, mutta "asiakkuutta" on monenlaista. Uupumus, voimien puute, sairaudet tai ero eivät ole sellaista asiakkuutta, joka johtaisi välttämättä mihinkään muuhun kuin positiiviseen tukeen.
ja alkaisin mielelläni tukiperheeksi, mutta yh:t eivät pääse. Tukiverkkoni on hyvä, koska minulla on paljon ystäviä, joilla on samanikäisiä.
Meidän tukiperheenä on yh-äiti.
Kyseessä saattaa olla totaaliyksinhuoltaja joka tarvitsee kerran kuussa pienen breikin, leskeksi jäänyt isä, erokriiseilevä perhe, sairastunut vanhempi yms. Harvoin tukiperhettä tarjotaan ainoaksi tukimuodoksi pahasti päihdeongelmaisille, esimerkiksi.