Lue keskustelun säännöt.
Onko kukaan käynyt terapiassa? Kokemuksia?
26.08.2006 |
Toivoisin, että pennut eivät kommentoisi sarkastisesti tähän ketjuun. Lähinnä toivoisin kokemuksia siitä, miten suhde terapeuttiin ja oma kokemus terapiasta kehittyvät kuukausien/vuosien kuluessa.
Olen nyt käynyt n. viisi kertaa, ja minusta alkutunnusteluvaihe alkaa olla ohi. Miten tämä tästä jatkuu? Tuleeko tuntemuksia siitä, että tämä on turhaa/ahdistavaa/tulee liian lähelle? Jotenkin tuntuu, että varsinaista asiaa kierretään.
Ymmärrän, että kaikkien kokemus ei voi olla samanlainen, lähinnä kaipaisin muiden _omia_ kokemuksia vertailupohjaksi.
Kommentit (8)
Hyvä terapeutti jonka kanssa " synkkaa" ja jolle on helppo puhua on kaiken a ja o!
Itseäni ei varsinaisesti terapia ahdistanut missään vaiheessa, mutta asiat joita kävin läpi tuntuivat välillä tosi rankoilta, mutta olen tyytyväinen että sain mahdollisuuden käydä (monta vuotta) terapiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se nainen oli todella huono ja työhönsä kyllästynyt. Välillä valitteli ääneen, miten ei jaksaisi kuunnella junnaavia juttuja ihmisiltä päivästä toiseen. Haukotteli yms.
sillä heinosella käynyt, jos joku ymmärsi niin, vaan ihan toisella, yhdellä tuulikilla.
myös turhautumista ja ahdistusta. Monta kertaa lähdin sieltä itkien, kun tuntui niin rankalta.
Jos ap:lla on tunne, että varsinaista asiaa kierretään, niin on sinun vastuullasi ottaa se puheeksi. Terapeutti ei voi lukea ajatuksiasi. Toisaalta se kiertely ja kaartelukin voi olla tärkeä osa asian työstämistä, ja pohtimasi asia tulee esiin, kun aika on sille kypsä. 5 kertaa on vasta niin tavattoman vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapioita ja terapeutteja on hyvin monentyyppisiä. " Yksilöterapeuttini" on suoraviivainen, idearikas ja luovia ratkaisuja ehdottava henkilö, pariterapeuttimme taas työskenteli kätketysti tarinoiden ja tehtävien avulla. Tajusin vasta paljon myöhemmin, miten hän oli ohjannut mieheni lukkiutunutta ajattelua oikeaan suuntaan erittäin taitavalla, tavallaan provosoivalla tavalla. Hän nimittäin " hyökkäsi" terapian aikana minua vastaan ja sai mieheni puolustamaan minua. Se olikin juuri se muutos, jota tarvittiin. Ryhmäterapiassa taas kävin läpi lapsuuteni traumoja näytellen ja muunnellen, sekin oli erittäin tehokasta eikä olisi onnistunut yksilöterapiassa.
Olen käynyt samalla yksilöterapeutilla kolme 10-20 kerran jaksoa. En ole halunnut sitoutua pitkäaikaiseen terapiaan (ryhmäterapia tosin kesti 3 vuotta) koska uskon enemmän ratkaisukeskeisiin lähestymistapoihin. Minulla ja terapeutillani synkkaa tosi hyvin ja tiedän, että voin mennä hänelle taas, jos tulee tilanne, jossa tarvitsen tukea.
Terapeutti ei jostakin syystä lainkaan tarttunut vinkkeihin, joita yritin antaa eikä tavallaan antanut minulle puheenvuoroa, vaan keskittyi lähes pelkästään mieheen. Siis tavallaan mitätöi minut, mikä harmitti minua silloin. Kuten sanoin, tajusin vasta myöhemmin, miten viisasta se oli. Mies ei joutunut lainkaan syytetyn penkille (kun en siis saanut nostaa sitä kissaa pöydälle) mutta muutti silti käytöstään juuri siten kuin pitikin (kun terapeutti taitavasti provosoi hänet ottamaan minut entistä paremmin huomioon).
Jos tuntuu että asian ympärillä vain haahuillaan, ei se tarkoita, että terapia olisi tehotonta. Mutta jos oletetaan että pitää puhuen putsata jotkut vanhat haavat niin sitten pitää vaan ruveta puhumaan niistä.
terapeuttia?