Ruokapihtarit? Lasketko tarjoiltavan ruuan niin, että se just ja just riittää

Kyllä hedelmän voi ottaa jos haluaa, milloin vaan. Koskee myös vieraita.

anoppi ja appi ovat juuri tällaisia ruokapihtareita. Kutsuvat sinne syömään ja jokaiselle on korvamerkityt ruoat ja anoppi jakaa ne..."tässä Maijan peruna ja tässä Matin peruna...kertokaa jos haluatte lisää niin annan omastani2...koko ruokailun ajan puhutaan vain siitä miten kaikki ruoat tulee nyt syötyä eikä yhtään jää hukkaan ja lautaset kuulemma pitää sitten kaapia kunnolla...menee kyllä ruokahalu aika tehokkaasti.

Jos pitää Miettiä uskaltaako ottaa ruokaa ja miten paljon ja jääkö muille.

Mutta tavallinen ruoka, hedelmät, leipä, kaikki lasketaan. Ja sitten muistutetaan että sä sait lusikallisen luikautti silloin....

Mä olen yksi näistä ihmisistä, jotka ostaa ja valmistaa ruokaa vain täsmäannoksen, sillä olen kyllästynyt heittämään ruokaa roskiin. Asun sinkkutaloudessa, syön arkipäivisin työpaikalla ja olen paljon poissa kotoa. Minun jääkaapistani ei kukaan syö vierailta jääneitä ruokia vaan sinne ne pilaantuvat ja päätyvät roskiin. Hedelmiä voin toki ostaa enemmänkin, mutta esim. pihvejä ja leivoksia varaan kyllä sen määrän, mitä on ruokailijoita.

on juuri tuollainen. Joulupöydässäkin jäi nälkä kun laatikkoa ei olisi riittänyt kaikille jos olisi ns. normiannoksen ottanut.



Meillä meininki onkin sitten erilainen, ruokaa varataan sen verran tarpeeksi, että varmasti kaikille riittää.

Ihme ongelmia pitää itselleen kehittää

että montako perunaa syötte. Matkaa sinne on 200 km ja aikaa lasten kanssa menee muutama tunti ennen kun olemme perillä.

Tietenkin ruokaa pitää olla niin että riittää, mutta esim. mökkiolosuhteissa (jossa viimeeksi olen tarjonnut ruokka muille kuin oman perheen väelle), jossa kylmäsäilytystilat ovat erittäin niukat on tiettyjä ruoka-aineita "täsmämäärä". Eli tarkoitus on että kaikki liha tai kala syödään kerralla. Lisäksi voi sitten ottaa vihanneksi tai hedelmiä niin paljon kuin sielu sietää.

anoppi ja appi ovat juuri tällaisia ruokapihtareita. Kutsuvat sinne syömään ja jokaiselle on korvamerkityt ruoat ja anoppi jakaa ne..."tässä Maijan peruna ja tässä Matin peruna...kertokaa jos haluatte lisää niin annan omastani2...koko ruokailun ajan puhutaan vain siitä miten kaikki ruoat tulee nyt syötyä eikä yhtään jää hukkaan ja lautaset kuulemma pitää sitten kaapia kunnolla...menee kyllä ruokahalu aika tehokkaasti.

vaikka tahallani pyytäisin ne anopin perunat, että sille jäis nälkä.

mutta olen kyllä monta kertaa tehnyt vahigossa liian vähän ruokaa, myös niin että meillä on ollut vieraita. En jotenkin osaa arvioida paljonko ihmiset aikovat syödä.



Joskus sitten ylikompensoin ja teen täysin naurettavia määriä ruokaa, niin että sitä on ämpärillinen vielä jäljellä vieraiden lähdettyä.

Suomalaiset ovat kyllä niin läskejä ettei sitä extraruokaa laiteta jääkaappiin säilöön huomista varten saati pakasteta. Kyllä se syödään siinä samalla kun ruokaa kerta on. Ruokapihtaus siis kannattaisi monessa perheessä kun itsehillintää ei läskeillä tunnu olevan lainkaan. Ensin pääruokaa paljon ja perään jälkkäriä paljon ja vielä mättöä jälkkärin perään.

Esim yksi kala (1kg) 10 hengelle.



Mun sisko ajattelee että lapsia ei tarvitse laskea, pienet ei syö mitään.

Pitää vetää sitä mättöä ja jädeä ja välipaloja



Kunnonruoka ei lihota

Miehen veljen perheessä on tuollainen käytäntö. Eipä siinä muuten mitään, mutta kun he asuvat niin kaukana, että silloin kun siellä käymme, olemme sitten yövieraina. Siinä ajassa ehtii jo tulla nälkä - nykyään piilotan matkalaukkuuni meille hieman naposteltavaa :) Aterioilla siellä on kurjaa, kun lihaa on jokaiselle yksi pieni palanen ja tyyliin kaksi uutta perunaa, vähän salaattia oheen. Sitten jos tarjoilulautasille jää jotain, heidän teinipoikansa nappaa sen aina itselleen. Kyllähän hän kysyy, haarukka viimeisen perunan päällä ojossa, että voiko hän ottaa vai haluaako joku muu. En siinä kehtaa ruveta vaatimaan perunan puolittamista, eikä miehenikään. Käsittämättömintä on, että miehen veljen perhe on ylipainoista sakkia koko porukka. Eivät he millään voi normaalisti pärjätä noin pienellä ruokamäärällä.

talkoilla pystyttämässä varastoa kaverilleen. Kaverin rouva lupasi talkoolaisille grilliruokaa. Yllätys oli melkoinen, kun jokaiselle (talkoolaiset ovat raavaita miehiä) oli YKSI KAPPALE hiillosmakkaroita. No, sinappia oli sentään kilon pullo, että sitä riitti.

mutta olen kyllä monta kertaa tehnyt vahigossa liian vähän ruokaa, myös niin että meillä on ollut vieraita. En jotenkin osaa arvioida paljonko ihmiset aikovat syödä.

Minusta on kummaa ettei hän edelleenkään osaa yhtään arvioida kuinka paljon ruokavieraat syövät. Meillä on samankokoinen perhe kuin heillä, joten mielestäni olisi melko helppoa kertoa heidän ruokamääränsä kahdella. Mutta ei. Esim. jos he ostavat pienen nakkipaketin (10 nakkiako siinä on), ja syövät siitä itse 9 (ovat siis pieniruokaisia), niin mitä jää meidän nelihenkiselle perheelle?

Aina he kuitenkin kutsuvat meitä syömään. Nykyisin meillä tosin on eväitä mukana autossa normaalien tuomisten lisäksi.

neuvon aina syömään sitten runsaasti. Eipä tarvitse heti kotona kokata. Joskus paha mieli, kun pöydässä onkin vähän ruokaa ja tietää, että kotona tehtävä vielä vähintään iltapala.



Jos tarjoatte ruokaa niin tehkää sitä riittävästi!

pihvejä ja leivoksia on ihan normaalia varata yksi per ruokailija.Niinhän ravintolassakin tehdään.

Mieheni ystävä joka on joskus meillä yökylässä (yleensä muutaman yön) on sellainen rohmu, että on pakko pihdata. Onhan se mukava laittaa hyvää ruokaa mutta kun toinen hamstraa esim. kaikki parhaat lihanpalat ja ronkkii salaatista hyvät niin olen todennut laittavani kaikille valmiiksi lautaselle annokset. Lisää saa jos jää nälkä.



Muuten meillä ei pihtailla, vaan on kunnia asia että vieraat on tyytyväisiä tarjoiluun.