Lue keskustelun säännöt.
olen 30-vuotias, 2 lapsen äiti, ollut 12 vuotta yhdessä puolisoni kanssa
31.08.2012 |
ja vieläkin erittäin rakastunut ja onnellinen.
Kysyttävää?
Kommentit (9)
no onkos se mieskin vielä onnellinen ja rakastunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka päivä haluaa suudella, koskea, halata ja pitää sylissä. Myös kertoo päivittäin rakastavansa minua ja kehuu kauniiksi/ihanaksi.
Hän arvostaa minua ihan sellaisena kuin olen ja on kiinnostunut mielipiteistäni ja ajatuksistani muutenkin.
Viettää paljon aikaa koko perheen kanssa ja haluaa pitää yllä yhteistä harrastustamme.
Uskoisin, että näistä voisi päätellä jotain :)
taitaa olla jonkinsortin haavekuva todellisuudesta
oletko olevasi jotenkin erikoinen?
tyyylsä aloitus!
taas näitä kateellisia olisivat hiljaa
onks teillä jokin tietty tapa millä yllä pidätte tuota hyvää parisuhdetta vai meneekö se ihan itellään? onko sulla vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet sitoutunut noin nuorena - toivottavasti rakkaus kestää sitten senkin vaiheen, kun lapset alkavat itsenäistyä, keski-iän "kriisiä" pukkaa ja elämätön nuoruus on takana.
onks teillä jokin tietty tapa millä yllä pidätte tuota hyvää parisuhdetta vai meneekö se ihan itellään? onko sulla vinkkejä?
Ei meillä oikeastaan ole mitään tiettyä keinoa, mutta yksi sellainen tapa on mikä toistuu lähes viikottain. Vaihdamme kuulumisia tunteistamme eli ei vain että mitä sulle kuuluu, vaan että miltä sinusta tuntuu?!
Ihan siis niitä asioita mikä mättää, mikä on tuntunut hyvältä, mitä pelkään, mitä toivon.
Ne voivat olla parisuhteesta, perheestä, harrastuksista, työstä. Ihan kaikkinensa siis elämästä. Mutta pyrimme keskittymään edes kerran viikossa toisiimme niin että muu unohdetaan ja kuunnellaan aidosti mitä toinen sanoo.
Se on tehnyt meille hyvää ja sen että on hirmu helppo puhua toiselle ihan mistä vaan, eikä niitä jätä hautumaan vaan sanoo heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että olet sitoutunut noin nuorena - toivottavasti rakkaus kestää sitten senkin vaiheen, kun lapset alkavat itsenäistyä, keski-iän "kriisiä" pukkaa ja elämätön nuoruus on takana.
Myönnän, että olen miettinyt tätä itsekin. Uskon kuitenkin, että jos tällainen tilanne tulee, siitäkin selvitään yhdessä.
Takana on kuitenkin muitakin suhteita, jopa avoliitto (joo-o, nuorena!), joten en usko että jäisimme kaipaamaan mitään kokemattomia kokemuksia.
Me ehkä kuitenkin enemmänkin odotamme sitä, että sitten kun lapset (nyt 7v ja 9v) alkavat itsenäistyä, meillä on vielä hyvin ikää ja energiaa jäljellä ja saamme sitten viettää aikaa enemmän yhdessä ja panostaa lisää toisiimme.
Mutta olet oikeassa, se voi hyvinkin olla riski ja sen me tiedostamme.
tainnut olla...